Sormet ovenraossa saranapuolella

Luin erään evankelistan todistuksen vuosikymmenien takaa. En enää muista kuka oli. Oli noussut autosta ja jotenkin nojannut autoa vasten kun seurueeseen kuuluva oli hämärässä pukannut auton oven kiinni. Sormet olivat murtuneet, verta tullut ja kipu kamala. Kokousta pitämään olivat menossa ja ei siinä tunteet olleet kummoiset. Täti oli rukoillut ja tietenkin rukoilivat tiiminä. Kipu oli hellittänyt eikä lääkäriinkään ollut kiirettä. Sormet olivat palautuneet normaaliksi parissa päivässä.

Ja tuossa viikko sitten olin rakentamassa uutta lammaskatosta, ja ajattelin pistää vähän reilumman kattotuolin paikoilleen. Siinä oli traktorin kauhassa semmoinen kahdeksanmetrinen lankku, ja minä yksin sitä ohjasin, koska enhän minä apua tarvitse – kun minulla on Jumalan oikea käsi apuna. Mutta lankku päätti tehdä yllättävän liikkeen, tipahti sieltä korkeudesta ja VONKS – katkaisi selkärangan neljästä kohtaa, litisti keuhkot, ja sydänkin pysähtyi viideksitoista minuutiksi. Koko ruoto meni mutkalle kuin vanha metallikamppi!

Minä makasin siinä maassa aivan elottomana, ja varis tuli jo viereen nokkimaan. Mutta kuule: siinä, just kun sielu lähti liukumaan ulos ruumiista kuin savukiehkura, minä näin Jeesuksen ratsastamassa tulisella hevosella, ja Hän sanoi:
"EI VIELÄ, poikani. Tehtäväsi ei ole täytetty. Mene takaisin ja rakenna se lammaskatos loppuun!"

Ja silloin ZAP! – henki palasi ruumiiseen kuin ukkosenisku, selkäranka rasahti kohdilleen ja minä ponkaisin pystyyn! Variskin sai sydänkohtauksen ja putosi selälleen. Traktori käynnistyi itsestään. Lankku oli jo katolla – enkeli oli sen sinne laittanut. Kiitos Herralle!

Mutta odota, nyt tulee vielä rajumpaa.

Eilen illalla menin järvelle avantoon, niin kuin kunnon kristitty tekee heinäkuussa. Ja kun olin siellä jäällä, ajattelin että testaan vähän uskoa ja astun pidemmälle, mutta jää petti alta ja minä tipuin – ja eikös siellä ollutkin jääpora unohtunut avannon reunalle niin että se meni suoraan REIDEN LÄPI, porautui lonkkaan asti. Siinä minä roikuin, pää alaspäin, jääkylmässä vedessä, jääporan varassa, verta vuoti kuin Mooseksen aikana Niilin rannalla.

Mutta arvaa mitä minä tein?

Alkoi naurattaa.

Kyllä! Minä nauroin keskellä jäävettä, pää alaspäin, ja huusin:
"KIITOS JEESUS, ETTÄ SAIN TAAS KERRAN TUNTEA HIUKAN SIITÄ, MITÄ SINÄ TUNSIT, KUN SINUT RISTIIN NAULITTIIN! HALLELUJA!"

Ja siinä hetkessä... vesi muuttui viiniksi, jää suli ympäriltäni ja minä nousin ylös niin että jäähän jäi täydellinen kuvajainen mun ruumiista, kuin Torinon käärinliina, ja haavat – parani heti. Porakin ruostui pois. Uimahousut jäi järveen mutta sain päälleni taivaallisen kaavun – ihan niin kuin Ilmestyskirjassa luvataan.

Että tässä sitä nyt ollaan, täysin terveenä, enemmän elossa kuin koskaan, palaneena, murskana ja jääpuikkona testattuna – mutta yhä seisomassa kuin Herran kynttilänjalka! Ja kaikki kunnia yksin Herralle.

Seuraavaksi ehkä lentokone putoaa päälle – mutta tiedät mitä minä siitä ajattelen:
"ONPA AIKA IHANA PÄÄSTÄ LÄHEMMÄKSI HERRAA!" ✈️🔥💥

Halleluja!

Jer.30:9 Vaan heidän pitää palveleman Herraa Jumalaansa ja Davidia kuningastansa, jonka minä heille herättänyt olen. BIBLIA (1776) Hes.34:23. 37:24. Hoos.3:5

2Piet.3:4 Ja sanovat: kussa on lupaus hänen tulemisestansa? Sillä siitä päivästä, kuin isät ovat nukkuneet, pysyvät kaikki niinkuin ne luonnon alusta olleet ovat.Biblia (1776) Jes.5:19. Jer.17:15. Hes.12:22-28