Iran 8n saanut ensimmäiset Kiinan huippumoderni aseet

Iranin maanalaiset tukikohdat ovat turvassa Yhdysvaltojen pommitukset

Iran otti suuren harppauksen Lähi-Idän sotilasmahti.

Kiina on laittanut lusikan soppaan Lähi-Idässä

Jos noilla(kaan) "älynjättiläisillä" ei olisi öljyänsä niin olisivat vieläkin keppikerjäläisinä tuolla teltoissaan ja Kelassa vielä enemmän.

googlaa Millennium Challenge 2002

Millennium Challenge 2002 oli Pentagonin historian suurin ja kallein sotapeli, jonka hinta oli huikeat 250 miljoonaa dollaria.
Sen suunnittelu kesti yli kaksi vuotta, ja siihen osallistui yli 13 500 pelaajaa. Tavoite oli selvä: esitellä, kuinka helposti Yhdysvaltain armeija voisi kukistaa Iranin hypoteettisessa konfliktissa.
Iranin joukkoja simulaatiossa komensi Paul Van Riper, eläkkeelle jäänyt kolmen tähden kenraali ja 41 vuotta merijalkaväessä toiminut veteraani. Hänen tehtävänään oli kohdata Yhdysvaltain armeijan koko vahvuus, mukaan lukien lentotukialuksen taisteluosasto ja suuri amfibio-joukko, joka oli sijoitettu Persianlahdelle.
Seuraavaksi tapahtui kuitenkin järkyttävää.
Van Riper odotti, kunnes Yhdysvaltain laivasto kulki kapean ja matalan Hormuzin salmen läpi, jolloin heistä tuli helppoja kohteita Iranin epätavanomaiselle taktiikalle.
Van Riper käytti räjähteillä lastattujen itsemurhaveneiden parvia, matalalla lentäviä lentokoneita, joissa oli laivojen vastaisia ohjuksia, merivoimien miinoja ja ballistisia ohjuksia maalta käsin ja otti käyttöön edullisia mutta erittäin tehokkaita epäsymmetrisen sodankäynnin aseita.
Vain muutamassa minuutissa hän nujersi ylivoimaiset Yhdysvaltain joukot ja upotti kaikki 19 alusta. Jos kyseessä olisi ollut todellinen konflikti, arviolta 20 000 yhdysvaltalaista merimiestä ja merijalkaväen sotilasta olisi kuollut.
Lopputulos oli katastrofi Pentagonille. Neljännesmiljardin dollarin kulutuksen jälkeen sotapeli oli osoittanut juuri päinvastaista kuin mitä he olivat toivoneet.

Mitä Pentagon sitten teki?
Turhautuneen pelaajan tavoin he painoivat reset-nappia.
He kirjoittivat säännöt uudelleen kesken pelin ja suunnittelivat harjoituksen niin, että Yhdysvaltain voitto oli taattu. Tuloksena ei ollut enää realistinen simulaatio, vaan lavastettu esitys.
Kun Van Riper tajusi, että sotapelin eheys oli vaarantunut, hän käveli ulos. Myöhemmin hän sanoi:

"Tästä ei opittu mitään. Ja kulttuuri, joka ei halua ajatella kovasti ja testata itseään, ei lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen."

Millennium Challenge 2002:n tärkein opetus on hyytävä: lentotukialukset - kalleimmat koskaan rakennetut alukset - eivät ehkä selviäisi päivääkään taistelussa Irania vastaan. Venäjän tai Kiinan kaltaisia suurvaltoja vastaan niiden mahdollisuudet ovat vielä huonommat. Ne ovat ylimitoitettuja, ylihinnoiteltuja rasitteita.

Tämä tarkoittaa, että Yhdysvallat on mahdollisesti tuhlannut triljoonia sotilaalliseen laitteistoon, joka saattaa osoittautua hyödyttömäksi todellisessa sodassa.

Silti Yhdysvallat jatkaa lentotukialusten esittelyä eri puolilla maailmaa voimannäytöksinä - pelottelustrategia, joka voi kostautua katastrofaalisesti, jos vastustaja päättää uskoa bluffiin.

Vaikka simulaatio toteutettiin yli 20 vuotta sitten, sen opetukset ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.

Iran on sittemmin kehittänyt epäsymmetrisen sodankäynnin valmiuksiaan huomattavasti. Ei ole juurikaan syytä uskoa, että Yhdysvaltain armeija pärjäisi nykyään paljon paremmin kuin vuonna 2002.

Itse asiassa täysimittainen sota Iranin kanssa voisi olla vielä tuhoisampi.

Lähi-idän jännitteet ovat korkeimmillaan sukupolveen - ja ne kasvavat edelleen. Äskettäinen Israelin ja Iranin välinen sota ei ratkaissut mitään. Jos vihollisuudet jatkuvat, Yhdysvallat saatetaan vetää mukaan katastrofaaliseen täysimittaiseen sotaan.

Toisin sanoen Lähi-itä keikkuu suurimman alueellisen sodan partaalla vuosikymmeniin, ja Yhdysvallat on suurimman sotansa partaalla sitten Vietnamin.

Kas kun ei 40000 km päässä. Sitten se vasta syperase olisi ryssätyyliin.