Mari toimii kuin paratiisin Eeva ja houkutti Aatamia vastaavan Tapion syvemmälle syntiin

Täysin.

Älä vaivaa päätäsi!

Et tiedä ev.lut. kirkon piispoja?

Älä yritä selittää kun et mitään ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti:

Älä yritä selittää kun et mitään ymmärrä.

Juu en - koitan sopeutua vain ajatukseen (1.Kor.3:13), että taivaassa palaa tuli, mutta eihän sinne ole pakko mennä, eihän, kun millään haluaisi palvoa Jeesusta kuoliaaksi kidutettuna lammasuhrina, kun en siedä edes eläinrääkkäystä?

Ja yhtään ei päässä välky mikään, kun synti ja Saatana on paratiisissa, ruumiin syönti ja veren juonti on Pyhä toimitus, uudestisyntymällä saa demonit kimppuunsa, ja Pyhän hengen merkitys on siinä, kun se selittää, ettei itse tarvitse vastata omista pahoista teoistaan, kun palvoo Jeesuksen nimeen itse taivasten valtakunnan isä Jumalaa kiroukseksi kirottuna uhrina ja teurastettuna uhrilampaana. Loistava idea

Just niin, ei tarvitse yhtään ihmetellä, että mistä tulee sanonta, että kaikki on päin helvettiä.

Anonyymi kirjoitti:

Just niin, ei tarvitse yhtään ihmetellä, että mistä tulee sanonta, että kaikki on päin helvettiä.

Se ei ole mikään Pyhä Henki vaan se on Paha Henki, joka väittää, ettei ihmisen itse tarvitse vastata omista pahoista teoistaa, joka nousee helvetistä minne Paavali kirosi Jeesuksen kiroukseksi! (Gal.3:13)

Anonyymi kirjoitti:

Se ei ole mikään Pyhä Henki vaan se on Paha Henki, joka väittää, ettei ihmisen itse tarvitse vastata omista pahoista teoistaa, joka nousee helvetistä minne Paavali kirosi Jeesuksen kiroukseksi! (Gal.3:13)

Lue lisää

Kaikilla ihmisillä on vastuunsa Jumalan edessä. Ei armo mikään automaatti eikä halpaa ole, eikä Jumala ole tyhmä tietenkään. Jokainen katsokoon itse miten kestää tuomiolla. Tyhmä on, jos ei näe anteeksisaamisen tarvettaan.
Hyvää ja sielunhoidollista opetusta Rovasti Olalta.
"Olen viime vuosien aikana opetellut opettelemasta päästyä turvautumista yksin armoon. Tarkoitan tällä sellaista suhdetta Jumalaan, jossa toivoni on yksin siinä, että juuri nyt Jumalan sydämessä on - Kristuksen uhrin tähden - laupias mieli minua kohtaan. Hän ei hylkää vaan antaa anteeksi.

Tämä tosiasia merkitsee sitä, ettei minussa ole mitään hänelle kelpaavaa, joka herättäisi hänessä tämän laupiaan mielen. Eivät katumukseni, uskoni, kuuliaisuuteni, muuttumiseni, eivät henkikaste, Hengen täyteys, armolahjat, ei pyhä elämä, ei mikään minussa oleva tai minuun Jumalan Hengen työn kautta syntynyt ominaisuus saa aikaan Jumalassa tuota laupeutta.

Olen toistanut itselleni, että hän on minua kohtaan laupias yksin sen tähden, että hän on Jeesuksen ilmoittama Jumala ja Isä. Siksi aina saan mennä hänen tykönsä ja hän jaksaa armahtaa huolimatta jatkuvista lankeemuksistani ja pysyvistä synneistäni.

Olen myös yrittänyt vakuuttaa itselleni, että Raamatussa on kaksi toisistaan jyrkästi poikkeavaa pääsanomaa LAKI ja EVANKELIUMI. Lakia on kaikki se, mikä vaatii, uhkaa ja rankaisee. Sitä löydän kovin paljon Raamatustani. Evankeliumia taas on se, mikä lupaa minulle tänään lahjana elämän ja autuuden. Sitä en tahdo millään löytää Raamatustani. Mutta olen luottanut siihen, että Raamatun lain joka päivä tuomitsemana saan Raamatun evankeliumiin tarttuen olla joka hetki autuas.

Mutta, voi - ei tarvita kuin pieni hartauskirjoitus tai vakuuttava puhe, niin tämä armoon turvautuva toivoni alkaa horjua. En sittenkään jaksa uskoa Jumalan armon sietävän minua tällaisena. Voimalla nousee sisimmästäni ääni, joka väittää Jumalan tuomitsevan minut sen perusteella, millainen minä olen ja mitä olen saanut aikaan. Kerran Jumala pelasti minut armosta, mutta nyt minun tulee osoittautua uudestisyntyneeksi ja vaelluksessani puhtaaksi. Tuota mittaa en kuitenkaan täytä.

Miksi armoon turvautuminen on niin haurasta? Miksi luottaminen Kristuksen ansioon on kuin ruohonkorsi myrskyisellä merellä? Miten voi moni uskova kokea Jumalan armon itsestään selvänä, mutta sen sijaan innostavana kehotukset antautua ja olla ehdottoman kuuliaisia? Miksi moni näyttää löytävän tahdostaan ihmeellisiä voimia ja kykyjä? Ne on vain Raamatun vaatimuksilla saatava käyttöön. Minun kohdallani on toisin. Tahtoni voimat ovat tyhjää. Mitä enemmän kohtaan vaatimuksia, sitä ahdistuneemmaksi tulen.

Ei minulla ole todellisuudessa muuta vaihtoehtoa kuin turvautua Jumalan sydämessä olevaan armoon. Vaikka siitä puhuisi vain yksi kohta Raamatussa, niin siihen minun on pantava toivoni. Jumalan kiitos, että näitä kohtia on kuitenkin hyvin monia.

"Sinua ei pelasta uskosi laatu, vaan pelastut vain menemällä Jeesuksen luo. Jos sinua siis ahdistaa uskosi laatu, vie se Jeesukselle eli salli hänen antaa sinulle kylmyytesi anteeksi, sillä senkin rakas Herrasi voi antaa anteeksi. Pitäytyessäsi Golgataan Jumala ei laske kertoja. Vaikka itket ja vapiset, vaikka olet kova ja kylmä, vaikka laitasi on ihan miten tahansa, sinun on vain tultava Jeesuksen luo sellaisena kuin olet ollaksesi Jumalan lapsi. Se usko joka menee Jeesuksen luo huonona ja huonoudestaan huolimatta, on pelastavaa uskoa, vaikka se olisi miten heikkoa tahansa. Juuri se usko voittaa maailman (1 Joh 5:4) ja kuolettaa lihan (Room 8:13, Gal 5:24)." (Olav Valen-Sendstad.)

( Lähde: Olavi Peltola)"

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on vastuunsa Jumalan edessä. Ei armo mikään automaatti eikä halpaa ole, eikä Jumala ole tyhmä tietenkään. Jokainen katsokoon itse miten kestää tuomiolla. Tyhmä on, jos ei näe anteeksisaamisen tarvettaan.
Hyvää ja sielunhoidollista opetusta Rovasti Olalta.
"Olen viime vuosien aikana opetellut opettelemasta päästyä turvautumista yksin armoon. Tarkoitan tällä sellaista suhdetta Jumalaan, jossa toivoni on yksin siinä, että juuri nyt Jumalan sydämessä on - Kristuksen uhrin tähden - laupias mieli minua kohtaan. Hän ei hylkää vaan antaa anteeksi.

Tämä tosiasia merkitsee sitä, ettei minussa ole mitään hänelle kelpaavaa, joka herättäisi hänessä tämän laupiaan mielen. Eivät katumukseni, uskoni, kuuliaisuuteni, muuttumiseni, eivät henkikaste, Hengen täyteys, armolahjat, ei pyhä elämä, ei mikään minussa oleva tai minuun Jumalan Hengen työn kautta syntynyt ominaisuus saa aikaan Jumalassa tuota laupeutta.

Olen toistanut itselleni, että hän on minua kohtaan laupias yksin sen tähden, että hän on Jeesuksen ilmoittama Jumala ja Isä. Siksi aina saan mennä hänen tykönsä ja hän jaksaa armahtaa huolimatta jatkuvista lankeemuksistani ja pysyvistä synneistäni.

Olen myös yrittänyt vakuuttaa itselleni, että Raamatussa on kaksi toisistaan jyrkästi poikkeavaa pääsanomaa LAKI ja EVANKELIUMI. Lakia on kaikki se, mikä vaatii, uhkaa ja rankaisee. Sitä löydän kovin paljon Raamatustani. Evankeliumia taas on se, mikä lupaa minulle tänään lahjana elämän ja autuuden. Sitä en tahdo millään löytää Raamatustani. Mutta olen luottanut siihen, että Raamatun lain joka päivä tuomitsemana saan Raamatun evankeliumiin tarttuen olla joka hetki autuas.

Mutta, voi - ei tarvita kuin pieni hartauskirjoitus tai vakuuttava puhe, niin tämä armoon turvautuva toivoni alkaa horjua. En sittenkään jaksa uskoa Jumalan armon sietävän minua tällaisena. Voimalla nousee sisimmästäni ääni, joka väittää Jumalan tuomitsevan minut sen perusteella, millainen minä olen ja mitä olen saanut aikaan. Kerran Jumala pelasti minut armosta, mutta nyt minun tulee osoittautua uudestisyntyneeksi ja vaelluksessani puhtaaksi. Tuota mittaa en kuitenkaan täytä.

Miksi armoon turvautuminen on niin haurasta? Miksi luottaminen Kristuksen ansioon on kuin ruohonkorsi myrskyisellä merellä? Miten voi moni uskova kokea Jumalan armon itsestään selvänä, mutta sen sijaan innostavana kehotukset antautua ja olla ehdottoman kuuliaisia? Miksi moni näyttää löytävän tahdostaan ihmeellisiä voimia ja kykyjä? Ne on vain Raamatun vaatimuksilla saatava käyttöön. Minun kohdallani on toisin. Tahtoni voimat ovat tyhjää. Mitä enemmän kohtaan vaatimuksia, sitä ahdistuneemmaksi tulen.

Ei minulla ole todellisuudessa muuta vaihtoehtoa kuin turvautua Jumalan sydämessä olevaan armoon. Vaikka siitä puhuisi vain yksi kohta Raamatussa, niin siihen minun on pantava toivoni. Jumalan kiitos, että näitä kohtia on kuitenkin hyvin monia.

"Sinua ei pelasta uskosi laatu, vaan pelastut vain menemällä Jeesuksen luo. Jos sinua siis ahdistaa uskosi laatu, vie se Jeesukselle eli salli hänen antaa sinulle kylmyytesi anteeksi, sillä senkin rakas Herrasi voi antaa anteeksi. Pitäytyessäsi Golgataan Jumala ei laske kertoja. Vaikka itket ja vapiset, vaikka olet kova ja kylmä, vaikka laitasi on ihan miten tahansa, sinun on vain tultava Jeesuksen luo sellaisena kuin olet ollaksesi Jumalan lapsi. Se usko joka menee Jeesuksen luo huonona ja huonoudestaan huolimatta, on pelastavaa uskoa, vaikka se olisi miten heikkoa tahansa. Juuri se usko voittaa maailman (1 Joh 5:4) ja kuolettaa lihan (Room 8:13, Gal 5:24)." (Olav Valen-Sendstad.)

( Lähde: Olavi Peltola)"

Lue lisää

Niin, yksin armosta vain pääseekin sieltä helvetistä pois luterilaisuudessa, mihin Jeesuksen kiroamisella tosi Jumalana joutuu, Lurherilla kun paloi hihat paavin syntirahastukseen ja poisti kokonaan anekaupan.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, yksin armosta vain pääseekin sieltä helvetistä pois luterilaisuudessa, mihin Jeesuksen kiroamisella tosi Jumalana joutuu, Lurherilla kun paloi hihat paavin syntirahastukseen ja poisti kokonaan anekaupan.

Lue lisää

Onnea teidän armon odotuksillenne, että tuleeko se Jumala pelastamaan helvetistä (1.Kor.3:13), jota palvotte uhrina omien pahojen tekojenne puolesta. Vai harrastaako Luojajumala vain rodunjalostusta, ja poistaa jo luonnostaan vihattavat ja vastuuttomat pelikentältä, että me jotka kannamme vastuun omista teoistamne, saamme oikeudenmukaisen maailman.

Minä en anna armoa yhden tuumankaan vertaa!

"Luoman sortuminen tukemaan syntiä on tässä jupakassa yksi oudoimmista asioista"

Totta, voisi ihan kuvitella, ettei hän ole ollenkaan lukenut Raamatusta kristinuskon perustana olevaan Paavalin oppikirjettä!

Roomalaiskirje:

"7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka PELASTAA minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni PALVELEN mielellä Jumalan lakia, mutta LIHALLA SYNNIN LAKIA."

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=luku&kaannos=fi-38

Anonyymi kirjoitti:

"Luoman sortuminen tukemaan syntiä on tässä jupakassa yksi oudoimmista asioista"

Totta, voisi ihan kuvitella, ettei hän ole ollenkaan lukenut Raamatusta kristinuskon perustana olevaan Paavalin oppikirjettä!

Roomalaiskirje:

"7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka PELASTAA minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni PALVELEN mielellä Jumalan lakia, mutta LIHALLA SYNNIN LAKIA."

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=luku&kaannos=fi-38

Lue lisää

Pitäisiköhän teidän, uskovaisten, opettaa piispoille sitä oikeaa Raamattuun perustuvaa teologiaa viattoman, moraalia ja etiikkaa opettaneen Jeesuksen, äärimmäisen julmalla kidutuskuolemalla ja kiroamisella kiroukseksi tosi Jumalana, veren juonnilla ja ruumiin syönnillä, kun he tuntuvat olevan ihan hukassa?!