Raamatussa sanotaan aivan selvästi aika monesti; älä tuomitse.
Kuitenkin ihan päivittäin kuulee kun joku asia tuomitaan. Sanotaan, se on tuomittava asia. Onko tuo oikein?
Kuitenkin ihan päivittäin kuulee kun joku asia tuomitaan. Sanotaan, se on tuomittava asia. Onko tuo oikein?
Vastaukset 22
Vanhimmat
..ihmiset eivät välttämättä tuomitse mitään. Jos lukeekin suoraan Raamatusta ja Raamattu tuomitsee? Silloin tuomari ei ole ihminen vaan Jumalan sanan. Sanoohan Raamattu, että sanoma Kristuksesta on joillekin elämän tuoksu, mutta joillekin kuoleman haju. Johtuen siitä, että jotka eivät uskoneet Jumalan ainoaan Poikaan ovat tuomittuja sen sanan tähden, minkä Jeesus on jo puhunut..
Mutta siis joo.. olen samaa mieltä.. Ei meillä ihmisillä ole oikeutta alkaa katsomaan toisten uskoa, toisten tekoja eikä tuomita niitä. Ainoastaan Jumala on oikeamielinen tuomari. Meidän tehtävämme on sanoa kyllä totuus, mutta myös palvella rakkaudessa lähimmäisiämme.
Kritiikki, nuhteleminen ei ole tuomitsemista, vaan tuomitsemattajättämistä.
Rankaiseminen ja rankaisuvallan käyttäminen, tai rangaistuksen vaatiminen on tuomitsemista.
Kimposipa kerran kakkaa naamaani! Jumala pyyhki.
Lähinnä tarkoitin kun tapahtuu jotain, jota ihmiset eivät hyväksy, jopa uskoatunnustavat sanovat; se on tuomittavaa.
Uskosta osattomat sanovat monistakin asioista; se on tuomittavaa.
Kuka on antanut tuon tuomiovallan vai onko se vain sanonta?
Nykyään kuulee silloin tällöin julistettavan evankeliumia, joka voidaan pelkistää sanoihin: "usko tai joudut helvettiin". Minä tulkitsen Jeesuksen varoituksen niin, että minulla ei ole oikeutta sanoa niitä sanoja yhdellekään ihmiselle. Evankeliumi merkitsee ilosanomaa, mutta ei sellainen evankeliumi ole ilosanoma vaan surusanoma. Kristinuskon pitäisi olla rakkauden uskonto, mutta nämä sanat tekevät siitä vihan uskonnon. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat kääntäneet tällaisen evankeliumin vuoksi selkänsä kristinuskolle, ja onpa sitä kerran minullekin saarnattu - vieläpä ollessani uskossa ja ilman että olisin tehnyt mitään varsinaista syntiä. Kysymys ei ollutkaan siitä, mitä olin tehnyt vaan siitä, mitä EN ollut tehnyt - tämän saarnaajan mielestä minä en totellut Jumalan tahtoa kun en lähtenyt ulkomaille evankeliumin työhön. Hassua tässä on se, että minulla itselläni ei ollut edes lähetyskutsua. Jos en olisi jo silloin juurtunut Kristukseen, olisin nyt luopio. Ensimmäinen ajatukseni nimittäin oli: 'jos Jumala on sellainen, miksi tämä kaveri hänet kuvaa, niin minä en voi sellaista Jumalaa palvella'. Lopputulos oli kuitenkin se, että jouduin syvään hengelliseen kriisiin ja rukoilin 3 päivää Jumalaa vastaamaan minulle mitä Hän minulta vaatii - ja tässä on vastaus jonka sain:
"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?" (Miika 6:8)
Myöhemmin huomasin, että minulla on yllin kyllin tehtävää kotimaassa tuntemieni ihmisten parissa, ja olen oppinut tuntemaan rakastavan ja armollisen Jumalan, jota palvelen mielelläni - en pakosta vaan rakkaudesta. Olen nimittäin oivaltanut, että minähän olen Jumalan lapsi, ja lapsi on aivan eri asemassa kuin orja. Ennen tunsin itseni aina kelvottomaksi palvelijaksi ja olin ahdistunut, kun en löytänyt omaa paikkaani. Nyt tiedän, että minä olen täsmälleen siinä paikassa, mihin Jumala on minut laittanut ja teen pinnistelemättä niitä tekoja, jotka Hän on minulle valmistanut. Tämä on se sapatin lepo, josta Paavali puhuu ja samoin Jeesus sanoessaan: "Tulkaa minun tyköni, te työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon" sekä "Minun kuormani on keveä ja minun ikeeni on sovelias".
Nyt tiedän myös tarkkaan, mikä on minun evankeliumini - se on rakkauden evankeliumi: Jeesus Kristus on kuollut puolestasi, jotta sinä pääsisit Jumalan luo ikuiseen elämään. Ei minun helvettiä tarvitse julistaa. Sellainen ihminen, joka on Jumalan puhuttelussa, tietää kyllä että synnistä tulee tuomio - "synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23). Ja koska evankeliumia on turha saarnata niille, joita se ei kiinnosta (Matt 7:6), niin rakkauden evankeliumi riittää mainiosti ja toimii paljon paremmin - sellaisen evankeliumin kautta tulin itsekin uskoon.
Olisimmepa me muutkin samanlaisia kuin sinä!
Jaak.3:
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
Kirjoituksesi oli hyvä.
Itse kun elin suruttomana lennellen kukasta kukkaan ja päissään tai aineissa, asia taivaasta vaivasi silti mieltäni. Nuorena väittelin uskovien kanssa ja sisälläni tiesin; he ovat oikeassa ja minä väärässä.
Jouduin todella ahtaalle, sillä minulla oli ajatus, minne joudun kuoltuani. Tähän hätään tuli eräs uskoatunnustava ja rukoili puolestani pyynnöstäni. Silloin annoin elämäni Jeesukselle. Siitä lähti Jeesuksen seuraaminen.
Kyllä minä jouduin jonkun ajan kuluttua tilaan jossa koin Jumlalan vaativana tyränninä, joka kyttää ihmisten virheitä, ainoana ilonaan krillata lopuksi hänet helvetissä. Kauhea tila kesti aikansa, kun aloin kasvaa armossa ja Kristuksen tuntemuksessa. Tässä oli suuri apu Luuk.2:14. '...hyvä tahto'.Kuitenkaan koskaan koetus ei ollut ylivoimien käyvä ja ei ollut halua antaa periksi.
Tänään tiedän olevani Jeesuksessa otollinen Jumalalle vaikka aina koleerisena luonteena en osaa levätä. Silti se ei asemaani muuta.
Mm. Olen kyllä puhunut kokouksissa nuorena helvetin kauhuista ja ihmiset tykkäsivät kuunnelle. Olin ilmeisesti aito syvältä pelastunut katujätkä. Nyt on puheeni armollisempaa.
Niilo Yli-Vainio kun saarnasi tulenlieskat nuolivat penkkien alla ja sieluja pelastui. Tämä tapahtui ennen voitelua. Jos Niilo olisi jatkanut samassa seurakunnassa, hän olisi saarnannut ihmiset myös ulos. Sitten kun voitelu tuli Niilon tekstit muuttuivat.
Meitä tulee uskoon niin eritavalla, mutta pääasia, että sieluja pelastuu. Kuitenkin tuo sinun rakkaudella pelastuminen on se ihanin tapa.
Opi sinä vaan T Kempistä, ei siinä ole mitään pahaa. Minä tutkin Jumalan sanaa, se rakentaa.
Jaak.4:
11. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
12. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
Jaak.5:
9. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
Juud.1:
9. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!"
TV:ssä keskusteluissa on jokin keskustelunaihe, ja siitä sanotaan; tuo on tuomittavaa. Jopa uskoatunnustava keskustelija tai julkkisuskova sanoo noin. Onko oikein sanoa maallisista asioista noin?
En tarkoita sitä, etteikö rikoksista tule ja pitää tulla rangaistus. Mutta mistä tuo tuomiovalta uskovilla ja ei-uskovilla on peräisin?
Onko se tapa joka sanataan ajattelematta?
jos tuomitsette, tuomitkaa oikein. väärä ja totuuden vastainen tuomitseminen on sitä jota tulee karttaa, mutta jos tietää väärää tehtävän tai vääryydentekijäksi jonkun, niin silloin on aihetta ja pitääkin tuoda oikeus esille, jotta se jota kohtaa väärin tehdään saisi oikeudellisen kohtelun ja väärintekijä saisi oikeudellisen tuomion. me emme saa tuomita ihmistä mutta teot saamme, koska ne ovat ne jotka ihmisestä pahan tekevät, ja jos ihminen kääntyy pois ja katuu pahaa tekoaan, niin silloinhan oikeudellinen tuomio on ollut hyväksi hänelle ja sitä kohtaa joka vääryyttä on kokenut. joten tuomita saa, mutta ei väärin.
Tässä ei nyt näytä ihan tulevan sitä mitä hain mutta melkein.
Minua kiusaa kun jotkut ihmiset kailottavat jostakin kolmannesta; se on uskossa, uudestisyntynyt jne. Miksi kyseinen henkilö ei itse kerro sitten koskaan uskostaan?
Toinen asia mikä kiusaa on varsin inhimillinen. Sanotaan jostain kuolleesta; 'se ihminen meni varmasti taivaaseen. Se jos kuka pelastui jne.'
Ei ihmisellä ole lupa tuomita. Ei lupaus antaa edes vapauttavaa tuomiota.
Synnit voi julistaa anteeksi rukoilemalla Jeesuksen nimessä. Joh.20:21-23, Matt.18:18
kerroin siihen ne tuomiot joita saa ja pitääkin jakaa :)
älä tuomitse = älä jaa oikeutta.
oikeuslaitos tuomitsee ja antaa tuomion, joka voi olla tuomitulle negatiivinen tai positiivinen.
tuomitseminen ammattikielessä tarkoittaa siis
eri asiaa, kuin mitä ymmärrämme puhekielessä tuomitsemisella, koska se liitetään aina negatiiviseen sanomaan.
esim:
minä en kuuntele rautalankamusiikkia. se tarkoittaa että rautalankamusiikki on huonoa musiikkia eikä edusta jumalaa. eli älkää kuunnelko rautalankaa. tuomitsen sen helvettiin
ja sen kuuntelijat joutuvat tuliseen pätsiin.
***Nyt kuulkaa kun soi rautalankabändimme parhain.
Nuo hankalat nuotit me jo hylkäsimme varhain.
Opiksi vaan korva kuuloltaan saa itsekukin nyt, soittaa ryhtynyt. Nyt kuulkaa kun soittaa rautalankabändimme parhain.***
letistä soittaminen on ´armolahja´ mistä (me?)muusikot eivät kehtaa ääntä korottaa, edes #.
mutta hyvä että sanoma on edes laulun sanoissa.
Oli miten oli Esa Pulliainen on tyylitaitoinen ja loistava kitaristi. Sen lisäksi erinomainen sovittaja kappaleille. Verbaalinen puolikin Esalla on kunnossa. Koko Agentsin sielu.
hauskaa kun katsoo alkuperäistä kysymystä.
me osaamme keittää rokat. eli olemme ihmisiä.
Kun asiat lähti omille raiteilleen niin annoin mennä. Mutta onkos tuo joskus niin vakavaa?
ei ne ossaa vatsata siulle.
On eri asia tuomita, kuin julistaa tuomio. Esimerkiksi oikeudessa tuomari ei tuomitse, vaan julistaa julki tuomion, jonka laki antaa. On siis eri asia omasta mielestä ja omalta pohjalta asettaa toiselle mitta, jonka mukaan tämän tulisi ojentua, kuin että kertoo toiselle, että "tällainen mitta on annettu ylhäältä". Jumalan laki tuomitsee jokaisen joka on edes kerran elämässään sen lukenut tai sen kuullut. Ihmisen säätämä maallinen yhteiskunnan laki tuomitsee silloinkin, jos ihminen ei siitä mitään tietäisi, jos vain sattuu asumaan Suomessa ja rikkomaan sitä vastaan. Jumala ei sentään vaadi tilille lain rikkomisesta, jollei lakia ole luettu, toisin kuin valtio ja yhteiskunta. Esim. oikeudessa syytettyä ei auta jos hän sanoo, ettei tiennyt lain kieltävän tekoa, josta häntä syytetään. Sen sijaan Raamattu sanoo, että "syntiä ei lueta siellä missä lakia ei ole".
”Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi” tarkoittaa sitä, että tuomari ei voi itse myöskään paeta lakia. Se on yhtä lailla mittanuora ja laki hänellekin. Tuomari on vain oikeuden/lain palvelija, ei sen herra. Raamatun linja on se, että Jumala on ylin tuomari, jolle maalliset ovat vastuussa. Maallinen tuomari ei ole herra. Tuomari on velvollinen tuomitsemaan lain mukaan. Hänellä ei ole vapautta antaa laiton tuomio. Jos hän tekee sen, laki tuomitsee hänet. Jeesus tarkoitti sanomallaan sitä, että juutalaiset fariseukset ja kirjanoppineet tuomitsivat muita pitäen itseään näitä ylempinä ja parempina ja sallivat itselleen sellaista, minkä laki kieltää, mutteivät sitä sallineet muille. He siis olivat kaksinaismoralisteja. He eivät nähneet vikaa itsessään, vaan muissa. Oikean tuomarin on julistettava Jumalan lakia, muistaen, että sama laki tuomitsee hänetkin. Se tekee nöyräksi. Ihminen ei ole lain herra, vaan Jumala on.
Esimerkiksi koko Vanhan Testamentin kymmenen käskyn laki on edelleen olemassa ja voimassa kaikille ihmisille, jotka sen ovat kuulleet ja sen tuntevat, vaikka eivät olisi kristittyjä saatikka juutalaisia. Kristitty on Jeesuksessa vapautettu lain alta, koska koko lain hänelle asettama rangaistus on kannettu ristillä. Ristillä kannettiin rangaistus myös kaikkien muiden puolesta, mutta tätä armoa ei pakoteta kenellekään. Jokainen joka haluaa ottaa vastaan armon, joutuu antamaan itsensä Jumalalle. Koska Jeesus maksoi meistä hinnan ristillä, me joko kuulumme hänelle ja olemme hänen "orjiaan" ja pelastumme, tai sitten jatkamme omalla tiellämme ja joudumme helvettiin. Ainoa vapautus lain langettamasta iankaikkisen kuoleman tuomiosta syntiselle ihmiselle on armo Jeesuksessa. Muutoin hän pysyy lain alla ja syyllisyydessä ja viimein kärsimme myös tuomion. Jeesus kärsi myös niiden puolesta, jotka kieltäytyvät tästä armosta ja valitsevat kuoleman. Jeesus maksoi siis viimekädessä "ylihinnan", vaikka tiesi etteivät kaikki hyväksy hänen uhriaan. niin suuri on Jumalan Rakkaus.
Tämä armo on ehdottoman tasa-arvoista. Siinä ei paina ihmisen hyvyys tai pahuus. Jokainen on sen suhteen samalla viivalla. Ns. hyvä ihminen menee helvettiin siinä missä pahakin, jos kieltäytyy Jumalan armosta, ja vastaavasti niin "hyvä" kuin pahakin ihmimen pääsee taivaaseen, jos hyväksyy annetun uhrin ja ottaa vastaan armon. Helvetti tulee olemaan täynnä ns. "hyviä ihmisiä", jotka ylpeydessään ajattelivat että heidän hyvät tekonsa pelastavat heidät ja vastaavasti taivas täytyy niistä ns. pahoista, joita täällä pidetään iljettävinä, pahoina ja aliarvostettuina, jotka katuvat syntejään ja ottavat vastaan armon. Jeesus sanoikin fariseuksille: "Koirat ja huorat menevät sisälle taivasten valtakuntaan, ennekuin te!" (By the way, Lähi-idän kulttuuripiirissä tuohon aikaan ja vielä nykyäänkin sanalla "koira" on sama sivukonnotaatio kuin sanalla "hintti" meilläpäin. Jeshuan voi siis sanoa sanoneen: "homot ja huorat pääsevät taivaaseen ennen kuin te").
Eräs Peräseinäjoelta kotoisin oleva kaverini sanoi asian osuvasti: "Ikuisuuden kannalta ihmisellä on vain yksi vapaus, vapaus päästä helvettiin. Hän voi päästä helvettiin kieltäytymällä Jumalan armosta. Muussa tapauksessa Jumala pelastaa hänet".
-Keefu-
Kirjoituksesi oli hyvä.
Kuitenkin tarkoitin hiukan eriasiaa.
Puhuin kun arkielämässä ihmiset sanovat jostain; tuo on tuomittavaa.