Kana taapertaa pankkiautomaatille. Käsilaukku nousee ruudun eteen, vaivoin sieltä kaivetaan rahamassi ja kortti esille. Kortti räpistellään aukkoon. Auts, se olikin se keltainen hukkaviiva. Kortin kadottua lukijaan turpeat huulet heijastuvat ruudusta - tunnusluku ! Kiesus ! Mikä se taas oli ?! Kännykästä löytyy oikea rivi, eikä sen näpyttämiseen mene kuin minuutti. Ruudusta tavataan tilin saldotiedot, jotka toki on saatava paperille, sillä varma on aina varmaa. Kortti palautuu ja sitä sovitellaan taas samaan reikään. Pienen kotvan kuluttua 20 euron seteli ulostautuu seinästä ja kortti otetaan jälleen ulos, jotta se voitaisiin uudestaan pistää sisälle selvittääksemme, paljonko tilillä on rahaa, kun siellä oli 345,21 euroa ja nostimme 20 euroa. No niin, aikamme tutkittua paperia havaitsemme saldon olevan 325,21 ja alamme järjestellä käsilaukkua. Se käy käy ripeästi, sillä jo kahden minuutin kuluttua takana hermoileva äijänkääkkä saa oman tilaisuutensa nostaa 20 euroa, johon tuo kireäpakarainen hermoilija käyttää peräti 23 sekuntia.
Pankkiautomaatti ja kana
Pertti Irmeli Kinnas
8498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rahamassi todellakin kaivetaan esille VASTA sitten, kun ollaan tukevasti valmiina automaatin käyttöön.
Minä ainakaan en ikinä ota rahapussia tai korttia kätöseen jonottaessani - tai jo matkalla jonoon.
Minulla ei ole liikaa rahaa tai pankkikortteja. Ja kun hoidan asioitani automaatilla, hoidan ne kanssa, ja suon sen oikeuden muillekin asiakkaille, sukupuolesta riippumatta.
Siinähän kärsit.
Tässä eräs hyvä syy käyttää VISA:a tai vastaavia maksukortteja ja hoitaa juoksevat raha-asiat verkossa näppärästi kotoa.
Käteistä käydään nostamassa silloin kun niitä jonoja ei ole.
Tavallaan kyllä säälittää ikäihmiset joille se automaattikin on melkoinen tekniikan ihme.
Luulisi pankeilla olevan varaa pitää konttuureissa väkeä seniorikansalaisia varten.
Saisi siinä vanha frouva eläkkeen noston lomassa rupatella kissat ja kakarat, sekä kirota ukkovainaan. Pankkineiti senkun hymyilee ymmärtävästi.
Joka lauantai on nostettava seteli automaatista. Kas kun torilla ei kelpuuteta kuin käteinen...
pumpulissa kasvaneelle voimattomalle kananrääpäleelle on vaikeaa näemmä saada automaatin näppäimiäkään painetuksi, saati muistaa että nyt tunnusluvun jälkeen on painettava vielä ok painikettakin...
Kana... nainen ei pääsisi vapaaksi varmasti edes paperipussista...
Kananpoika saa murretuksi jopa munankuoren, jonka sisällä on kasvanut. Kokeile sinäkin. Yllätyt. Maailma on huikemapi kuin kuvittelitkaan.
Miten kukonpoika jaksatkin rääkyä. Niin no, pitäähän sitä kukon päästä kiekumaan. Täällähän sitä voi niitä sulkiansa sutia ja röyhistellä kun livenä pää viipottaa maata vasten.
Vaikka lieventävänä seikkana otan huomioon tunnetun kirjoittajapersoonan, en kuitenkaan voi kuin ihmetellä - jopa hänen pitäisi tietää, että suurimmaksi osaksi ovat naisia ne, jotka päivät pitkään räpläävät tämäntapaisten masiinojen kanssa. Ai niin, mutta he saavat siitä palkaksi kutsuttua rahaa, siis turmelus korkeimpaan potenssiin.
Automaattien käyttö kyllä ansaitsee kritiikkiä. Vielä 80-luvulla oli selviö pitää välimatkaa automaatilla asioivaan, nykyisin jono on aivan niskassa kiinni, välimatkaa yrittävän ulkomailta palanneen eteen pomppii väkeä kuin pulua maahan pudonneeseen jätskiin, ennen kuin onneton maahanmuuttaja oppii uudet säännöt. Nimim., en toki minä vaan naapuri ;)
Taaskaan mitään tällaista en ole koskaan nähnyt. Pertti Irmeli taitaa olla mielikuvissaan se pankkiautomaatti, jota nainen kauan roplaa! Toiveajattelua sanon minä! :D