Liejuryömijöiden lajiutuminen ja informaatiokato: geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen

"Liejuryömijät (mudskippers) ovat erityinen tokkokalojen ryhmä, joka on sopeutunut elämään sekä vedessä että kostealla maalla. Evoluutiobiologiassa niitä on usein esitetty esimerkkeinä vesielämästä maaelämään siirtymisestä."

No shit Sherlock! Merestä maalle sopeutuneita tokkokaloja pidetään esimerkkinä vesielämästä maalle siirtymisestä, koska ne OVAT SIIRTYNEET vesielämästä "rantaelämään" mutaisille rannoille ja mangrovemetsiin.

Höpötykset monimuotoisuuden vähenemisestä ovat täysin absurdeja, kun sinullekkin näyttää olevan selvää, että liejuryömijät ovat periytyneet yhteisestä kantamuodosta. Liejuryömijät (heimo Oxudercidae) koostuvat neljästä alaheimosta, joissa on noin 86 sukua ja 600 lajia. Miten monimuotoisuus muka VÄHENEE, kun yhdestä tokkokalalajista syntyy 86 eri sukua ja niihin 600 eri lajia?

Kuka tiedeyhteisöstä kysyi Göögle-ChatGPT-Töhtörin mielipidettä tästä asiasta? Ai niin, ei ketään. Lista on tyhjä.

Kun harhainen kreationisti ja todellisuus tappelevat, se on aina ikävä juttu todellisuudelle.

1. "Ei uusia rakenteita – vain informaation menetystä?"

Väite: Liejuryömijöiden sopeutuminen ei perustu uusien rakenteiden syntyyn, vaan geneettisen informaation kaventumiseen ja rakenteiden yksipuolistumiseen.

Vastaus:
Tämä on väärinymmärrys siitä, miten evoluutio toimii. Esimerkiksi:

Liejuryömijöiden rintaevien muutokset mahdollistavat liikkumisen maalla. Tämä ei ole "vain" loss-of-function, vaan liittyy kehitykselliseen uudelleensuuntaan (gene regulatory network changes), jossa geenien ilmentyminen ja säätely muuttuu.

Näköjärjestelmän muutokset maalla elämiseen sopiviksi voivat tarkoittaa joillekin reseptoreille vaimenemista, mutta samalla myös uuden tyyppisiä mukautumia silmän morfologiassa ja säätelyssä.

Loss-of-function-mutaatiot voivat olla hyödyllisiä ja valikoituvia: esim. jos jokin toiminto ei ole enää tarpeellinen, sen karsiminen säästää energiaa. Tämä on adaptatiivinen muutos, ei degeneraatio.

🧬 Uutta geneettistä tietoa syntyy mm.:

Geenien säätelyn muutoksista (cis- ja trans-säätelyelementit)

Geenien duplikaatioista ja niiden erilaistumisesta (subfunktionalisaatio, neofunktionalisaatio)

Uusien proteiinien yhdistelmistä ja säätelyverkoista

⚠️ 2. "Geneettinen monimuotoisuus vähenee → rappeutuminen?"

Väite: Lajiutuminen johtaa aina geneettisen monimuotoisuuden kaventumiseen ja tukee maailmankaikkeuden rappeutumista.

Vastaus:

Monimuotoisuus voi vähentyä erikoistuneissa pienissä populaatioissa (esim. syrjäisissä mutalammissa elävissä liejuryömijöissä), mutta tämä ei ole yleinen sääntö.

Evoluutiossa nähdään myös divergenssiä ja uusien piirteiden syntyä, jotka laajentavat adaptaatiovalikoimaa.

Luonnonvalinta ei lisää monimuotoisuutta sinänsä, mutta koko lajirikkaus ja ekosysteemien kehitys viittaavat kasvavaan kompleksisuuteen ja sopeutumiseen – ei geneettiseen rappeutumiseen.

Geenien duplikaatiot ovat hyvin yleisiä selkärankaisilla ja keskeisiä evoluution ajureita. Kreationistiset lähteet usein sivuuttavat tämän.

📉 3. Loss-of-function = todiste rappeutumisesta?

Loss-of-function -mutaatiot eivät tue luomismallia, vaan ovat olennainen osa evoluution prosesseja. Esimerkiksi:

Tikapuiden pidentäminen ei vaadi uuden funktion luomista, vaan olemassa olevan rakenteen muuttamista – esimerkiksi geenien säätelyn avulla.

Monet tärkeät adaptaatiot ovat seurausta funktion osittaisesta poistumisesta tilanteissa, joissa siitä ei ole hyötyä (esim. bar-tailed godwitin rasvan kertymisgeenit tai luolakalojen sokeus).

🔁 Evoluutio ei edellytä jatkuvaa "lisää informaatiota", vaan toimivien rakenteiden ja ominaisuuksien uudelleenjärjestämistä ympäristön valintapaineiden mukaan.
📚 4. Kreationistinen lähdekritiikki

Artikkelissa mainitaan lähteinä mm.:

Sanford (2005): Genetic Entropy – ei vertaisarvioitu teos, eikä hyväksytty biologisen tutkimuksen piirissä. Kritiikkiä on esittänyt laajasti tieteellinen yhteisö.

Answers Research Journal – julkaisukanava, joka hyväksyy vain kreationistista aineistoa ja ei käytä vertaisarviointia tieteellisten standardien mukaisesti.

Sen sijaan You et al. (2014) ja Ord et al. (2016) ovat vertaisarvioituja tutkimuksia, jotka nimenomaan tukevat liejuryömijöiden evolutiivista sopeutumista ja kehitystä.

Ironisesti: nämä oikeat tutkimukset eivät tue artikkelin johtopäätöksiä, vaan osoittavat rakenteellisten innovaatioiden ja geenisäätelyn muutosten roolin maalle sopeutumisessa.
✅ Johtopäätös:

Liejuryömijöiden evoluutio on todistetusti esimerkki mukautuvasta evoluutiosta, jossa tapahtuu sekä uusien rakenteiden kehitystä että toimintojen hienosäätöä. Loss-of-function-mutaatiot eivät tue kreationistista maailmankuvaa, vaan ovat yksi osa evoluution työkalupakkia.

🌍 Nuoren maan kreationismi ei ole tieteellisesti kestävä näkökulma. Se nojaa ideologisiin ennakko-oletuksiin ja hylkää todistusaineiston, joka ei sovi sen malliin.