Milloin ja miten opit viivyttämään laukeamistasi?

Viime vuosina on paljon puhuttu "edgettämisestä", kuten amerikkalaisesta kultuurista pöllitty anglismi kuuluu. Edgettäminen siis tässä kontekstissa tarkoittaa pitkiä runkkusessioita, joissa kerta toisensa jälkeen mennään aivan orgasmin rajalle mutta pysäytetään aina ennen kuin mälli ehtii lentää.

Miehet ja pojat ovat kuitenkin kautta historian harrastaneet nautinnon pitkittämistä jo tuhansia vuosia ennen kuin jenkit tekivät siitä trendi-ilmiön. Varmaan useimmat meistä olemme harrastaneet sitä jo hyvinkin kauan aikaa sitten ennen kuin kukaan puhui mistään edgettämisestä.

Kysymys kuuluukin missä vaiheessa omaa runkku-uraasi ymmärsit että laukeamista kannattaa viivyttää ainakin muutamia kertoja ettei sperma tule ulos liian aikaisin ja lopeta huvia liian lyhyeen? Opettiko joku sinulle tuon taidon vai keksitkö viivyttelyn ihan itse?

Pikkupoikana runkkailin usein kavereiden kanssa ja varsinkin isoilta pojilta oppi aina kaikenlaista uutta varsinkin liittyen masturbointitekniikkaan. Teinit olivat tehneet tuota kivaa juttua jo niin kauan että olivat väkisinkin kehittyneet vuosien varrella runkkaamisen jalossa taidossa. Näitä nämä sitten opettivat innolla meille pienemmille pojille, jotka kokemuksen kautta kehityimme harrastuksessa edelleen paremmiksi.

Yksi parhaimmista runkkukavereistani oli aika isokokoinen 15-vuotias jannu, joka oli monessakin mielessä kasvannut jo aikuisiin mittoihin. Itse tutustuin tähä naapurin poikaan ollessani yhdeksän. Kuten monien muidenkin pihan poikien ja koulukavereiden kanssa jossain vaiheessa yhteinen tumputtelu astui kuvaan. Niihin aikoihin kaveriporukoissa runkkailu oli kasvavien poikien keskuudessa hyvinkin yleistä eivätkä aikuiset kauan ennen turvallisia tiloja pitäneet sitä mitenkään ongelmallisena.

Olimme tämän teinin kanssa hyvin erilaisella kehitystasolla. Nuorukaisella oli jo iso kalu ja aika runsaasti karvoja, kun taas itselläni yhtikäs mitään murrosiän merkkejä ei ollut vielä näkyvillä. Yleensä kun tapasimme jossain taloyhtiön kellarissa tai tyhjässä saunan pukuhuoneessa tarkoituksena oli runkkailla hitaasti ja rauhallisesti siihen saakka kun ruoka-aika alkaisi lähestyä ja vanhemmat tulisivat kotiin.

Ongelmana oli kuitenkin se että alkuviikkoina teiniltä lensi sperma joskus hyvinkin nopeasti eli jo muutaman minuutin kuluttua. Hän pystyi kyllä pienen tauon jälkeen jatkamaan mutta ilmeisesti yhden laukeamisen jälkeen kikkeli menetti osan tuntoherkkyydestään eikä puuha tuntunut enää samanlaiselta. Lopulta vähitellen ilmeisesti jonkun toisen pojan neuvomana hän oppi pitämään taukoja ja viivyttämään jolloin pystyimme nautiskelemaan yhdessä hyvinkin pitkiä aikoja.

Iso poika opetti minulle kuinka orgasmin lähestyessä kannatti ottaa käsi pois pippeliltä ja odottaa vähän aikaa että erektio menetti osan kovuudestaan. Sitten saattoi taas jatkaa uudelleen. Muistan kuinka hän myös näytti kuinka hätätilanteessa pystyi kahdella sormella puristamaan lujaa kullin juuresta, jolloin muna ei lähtenytkään vielä heilahtelemaan vaikka oltiinkin jo tosi lähellä.

Silloin yhdeksänvuotiaana en oikein kiinnostunut koko asiasta, koska vielä tyhjiä paukkuja ampuvana pystyin saamaan orgasmeja helposti monta kertaa peräkkäin. Kokeilin viivyttämistä kyllä kaverini usuttamana, mutta en ymmärtänyt varsinaista ideaa kun liian aikaisin tapahtuneen laukeamisen jälkeen jatkoin vaan eteenpäin samanlaisella energialla.

Homma muuttui sitten siinä vaiheessa kun tulin murrosikään ja oma sperma alkoi lentämään. Siinä vaiheessa muistin tämän teinin opetukset ja aloin harjoittelemaan viivyttämistä. Siinä vaiheessa osat olivat vaihtuneet eli runkkaillessani pääosin pienempien poikien kanssa en halunnut ampua maitojani liian nopeasti vaan nauttia kivasta puuhastelusta mahdollisimman pitkään. Opin nopeasti viemään itseni aivan orgasmin rajalle monen monta kertaa ja vasta pitkän ajan kuluttua annoin spermalle luvan tulla ulos.

Tästä taidosta oli nuoruuden runkkuleikeissä paljon iloa ja siitä on ollut yhtä lailla hyötyä myös aikuisena.