Riisikakun comeback

Kakkusia on monen makusia. On suolaiset ja sokuriset. Mutta ravintorasva ja sen oikea määrä on riisikakuissa se juttu, joka päästää maut valloilleen. Jos ihmisen maha kestää voi kokeilla ensiksi riisikakun päällisiksi tuorekurkkua suolaropseilla ja siitä lähteä kehittämään tilannetta.

Anonyymi kirjoitti:

Kakkusia on monen makusia. On suolaiset ja sokuriset. Mutta ravintorasva ja sen oikea määrä on riisikakuissa se juttu, joka päästää maut valloilleen. Jos ihmisen maha kestää voi kokeilla ensiksi riisikakun päällisiksi tuorekurkkua suolaropseilla ja siitä lähteä kehittämään tilannetta.

Lue lisää

..uskon kyllä että opettelemalla oikeat ainekset kakkusten kanssa.. saatan minäkin päästä jyvälle riisikakkusista.. tilanteet tosiaan kehittyy kuten makuaistikin.. ajan kanssa..

nykyään tykkään jopa kanaviillokistakin vaikka kouluaikoina väärin tai huonosti tehty viillokki tuotti traumoja tulevaisuuteen..

P.ervokki kirjoitti:

..uskon kyllä että opettelemalla oikeat ainekset kakkusten kanssa.. saatan minäkin päästä jyvälle riisikakkusista.. tilanteet tosiaan kehittyy kuten makuaistikin.. ajan kanssa..

nykyään tykkään jopa kanaviillokistakin vaikka kouluaikoina väärin tai huonosti tehty viillokki tuotti traumoja tulevaisuuteen..

Lue lisää

Kanaviillokki on kuin pakkoruotsi tai porkkanaraaste. Molemmat ovat hyviä asioita. Kanaviillokki oli ainoita ruokalajeja jossa oli makua, olisiko ollut jotakin currya tai muuta kananmaustetta. Ja kesäkeitossa oli tietenkin pippuri. Mutta muutoin ei oikein muistu kouluruokailun makuja mieleen. No lihapullat tietenkin antoivat proteiinia ja maksaruoat tai makkarat kauhun väristyksiä.Ja raasteita oli hankalaa jauhaa, mutta taisi tulla oltua alakoulussa aikana ennen raasteiden pahaa vallankumousta. Ja Ruotsistahan se ajatus raasteista sitten tuli, sitä ennen oltiin vain syöty kasviksia suolan kanssa tai ilman ja suolakurkkuja. Ja ihan hyvin tultiin toimeen, kun naiset keittivät ruokaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kanaviillokki on kuin pakkoruotsi tai porkkanaraaste. Molemmat ovat hyviä asioita. Kanaviillokki oli ainoita ruokalajeja jossa oli makua, olisiko ollut jotakin currya tai muuta kananmaustetta. Ja kesäkeitossa oli tietenkin pippuri. Mutta muutoin ei oikein muistu kouluruokailun makuja mieleen. No lihapullat tietenkin antoivat proteiinia ja maksaruoat tai makkarat kauhun väristyksiä.Ja raasteita oli hankalaa jauhaa, mutta taisi tulla oltua alakoulussa aikana ennen raasteiden pahaa vallankumousta. Ja Ruotsistahan se ajatus raasteista sitten tuli, sitä ennen oltiin vain syöty kasviksia suolan kanssa tai ilman ja suolakurkkuja. Ja ihan hyvin tultiin toimeen, kun naiset keittivät ruokaa.

Lue lisää

olen itse palannut porkkanaraasteisiin raakana kun haluan saada vitamiinit talteen... myös kielten opiskeluun joten ei tuo ruotsikaan paha.. ruotsistahan nuo uutuudet tuli jo varhais keskiajallakin..

kumiperunat ja laimeat makkarakeitot voinapit maitopurkkeineen ja näkkärit kouluaikoina tuottivat väristyksiä negatiivisessa mielessä.. miten he saikin niistä potuista niin kumisia ja kamalia???? saavutus kai sekin..

maksaruokien kamaluus kai johtui keinotekoisuudesta.. huonosta toteutuksesta tai siitä ettei niitä maksoja puhdistettu verestä kunnolla (kitkeröityi paistettaessa).. mutta rakastan maksaa kun osaan maksan puhdistaa..joku ei tykkää mausta mutta olen kuullut (en kokeillut) että maidossa virutettuna maku laimentuu..

mulle riittää veren poisto ja kylmässä vedessä viruuttaminen.. kaupan maksalaatikoissa on ainoa ongelma se.. jos siellä on seassa rutinoita..se ei sovi.. ne sopii simaan.. mikä jottei pohojanmaalaiseen knöödelikeittoon elikä klimppisoppaan.. mutta siitäkään en ole ihan varma..

suola oli se keino säilöä ennen muinoin..jossain määrin sitä fermentoinnissakin käytettiin.. muttei liikaa ettei tappanut niitä hyviä ööö..juttuja joka aiheuttivat sen hapantumisen positiivisessa mielessä..

P.ervokki kirjoitti:

olen itse palannut porkkanaraasteisiin raakana kun haluan saada vitamiinit talteen... myös kielten opiskeluun joten ei tuo ruotsikaan paha.. ruotsistahan nuo uutuudet tuli jo varhais keskiajallakin..

kumiperunat ja laimeat makkarakeitot voinapit maitopurkkeineen ja näkkärit kouluaikoina tuottivat väristyksiä negatiivisessa mielessä.. miten he saikin niistä potuista niin kumisia ja kamalia???? saavutus kai sekin..

maksaruokien kamaluus kai johtui keinotekoisuudesta.. huonosta toteutuksesta tai siitä ettei niitä maksoja puhdistettu verestä kunnolla (kitkeröityi paistettaessa).. mutta rakastan maksaa kun osaan maksan puhdistaa..joku ei tykkää mausta mutta olen kuullut (en kokeillut) että maidossa virutettuna maku laimentuu..

mulle riittää veren poisto ja kylmässä vedessä viruuttaminen.. kaupan maksalaatikoissa on ainoa ongelma se.. jos siellä on seassa rutinoita..se ei sovi.. ne sopii simaan.. mikä jottei pohojanmaalaiseen knöödelikeittoon elikä klimppisoppaan.. mutta siitäkään en ole ihan varma..

suola oli se keino säilöä ennen muinoin..jossain määrin sitä fermentoinnissakin käytettiin.. muttei liikaa ettei tappanut niitä hyviä ööö..juttuja joka aiheuttivat sen hapantumisen positiivisessa mielessä..

Lue lisää

Ei ollut kumiperunoita, vaan sellaisia kuorittuja, jotka lohkesivat ja makua oli vähän hukassa.
Maksa varmaan on kuten kerroit. Voinappeja taisi saada kaksi ja antoivat reipasta raikkautta yhdelle näkkärin palalle. Ainoa haaste oli valmisvoilevät, joissa oli maksamakkaraa. Mutta paistettu maksa oikein käsiteltynä on OK, vaikka puolukka happamana marjana ei toimi yhtä hyvin kuin kermakastike ja vaikkapa viinimarja tai karpalohilloke maksan kanssa.
Pohjanmaa ja länsirannikko on täynnä ruokia. Osa merenkäynnin, osa muutoin (Ruotsistakin) paikalle tulleina. Osaa niistä on voinut maistaa ja erityisesti viljaruot ovat olleet Pohjanmaalla hyviä. Siellä osataan keittää kuivat puurot, eikä mitkään vellit. Ja runsaalla voisilmällä maku eikun paranee. Marjoilla ei puuroa kannata pilata. Ja niitä kuivia puuroja entisaikojen köyhätkin söi. Sitten tuli teollisuus ja puurot muuttui erikoisen jauhoisiksi ja vetisiksi. Ja nythän niitä ei enää oikein kukaan syö.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut kumiperunoita, vaan sellaisia kuorittuja, jotka lohkesivat ja makua oli vähän hukassa.
Maksa varmaan on kuten kerroit. Voinappeja taisi saada kaksi ja antoivat reipasta raikkautta yhdelle näkkärin palalle. Ainoa haaste oli valmisvoilevät, joissa oli maksamakkaraa. Mutta paistettu maksa oikein käsiteltynä on OK, vaikka puolukka happamana marjana ei toimi yhtä hyvin kuin kermakastike ja vaikkapa viinimarja tai karpalohilloke maksan kanssa.
Pohjanmaa ja länsirannikko on täynnä ruokia. Osa merenkäynnin, osa muutoin (Ruotsistakin) paikalle tulleina. Osaa niistä on voinut maistaa ja erityisesti viljaruot ovat olleet Pohjanmaalla hyviä. Siellä osataan keittää kuivat puurot, eikä mitkään vellit. Ja runsaalla voisilmällä maku eikun paranee. Marjoilla ei puuroa kannata pilata. Ja niitä kuivia puuroja entisaikojen köyhätkin söi. Sitten tuli teollisuus ja puurot muuttui erikoisen jauhoisiksi ja vetisiksi. Ja nythän niitä ei enää oikein kukaan syö.

Lue lisää

kuoritut kumiperunat taisivat sitten olla vaan meidän lähiökoulun erikoisuus ala-asteella..

pohojanmaahan on vilja-aitta.suomessa... toinen puoli sukua sieltä ja toinen erämaasta aika jännä.. joten risteyskohtia löytyy.. mannapuurot kaurapuurot maidolla ja voilla on jeba..
sitten toisaalla mannaryyneistä ja ruisjauhoista ruismarjapuuro ..mielestäni vähän tuhdimpi ja parempi kuin vispipuuro on oikein jeba..oon itsekin tehnyt ja juuri nimenomaan ruismarjapuuroa..

mutta tosiaan kaurapuuroon mannapuuroon tai helmipuuroon ei kuulu marjat..eikä vesi vaan maito ja voi sekä sulaisuus.. riisipuurosta en tykkää minkään luumukiisselin kaa..vaan teen mielummin riisipuurosta täytteen kriisipiirakoille..... nehän eivät ole aitoja karjalanpiirakoita koska niissä on riisiä... vaan ohraa sen pitäisi olla... ja perunakin on jeba mutta sekin on tullut perusta..perunasta.. peruviasta hahaha..aika jännä juttu tuokin.. kun alkaa miettii asioiden etymolokiaa+? vai miten se oli?

P.ervokki kirjoitti:

kuoritut kumiperunat taisivat sitten olla vaan meidän lähiökoulun erikoisuus ala-asteella..

pohojanmaahan on vilja-aitta.suomessa... toinen puoli sukua sieltä ja toinen erämaasta aika jännä.. joten risteyskohtia löytyy.. mannapuurot kaurapuurot maidolla ja voilla on jeba..
sitten toisaalla mannaryyneistä ja ruisjauhoista ruismarjapuuro ..mielestäni vähän tuhdimpi ja parempi kuin vispipuuro on oikein jeba..oon itsekin tehnyt ja juuri nimenomaan ruismarjapuuroa..

mutta tosiaan kaurapuuroon mannapuuroon tai helmipuuroon ei kuulu marjat..eikä vesi vaan maito ja voi sekä sulaisuus.. riisipuurosta en tykkää minkään luumukiisselin kaa..vaan teen mielummin riisipuurosta täytteen kriisipiirakoille..... nehän eivät ole aitoja karjalanpiirakoita koska niissä on riisiä... vaan ohraa sen pitäisi olla... ja perunakin on jeba mutta sekin on tullut perusta..perunasta.. peruviasta hahaha..aika jännä juttu tuokin.. kun alkaa miettii asioiden etymolokiaa ? vai miten se oli?

Lue lisää

Jokaisessa paikassa kouluissa on varmaan ollut omat erikoisannokset.
Ennen oli tosissaan erilaisia puuroja, oli Pohjanmaan kuivat puurot, niitä taisi olla valkoisenakin. Ja oli niitä hyviä puuroja muuallakin, kunhan vain puurot olivat kuivia. Oli itäistä ohrapuuroa, eteläistä perunapuuroa jne. Ja kaikki ne olivat hyviä, kunhan vai kyseessä olivat kuivat puurot. Mannapuurokin oli hyvää, voin kanssa sitä syötiin. Mutta nykyään ei oikein enää muista kaikkia puuroja, joita oli, kun ei ole kuin sitä velliä enää jäljellä. Joka pelottaa niin, että menee ihan velliksi.

Ennen naiset tekivät karjanpiirakoita ja muitakin ruoka-asioita, riippuen vähän siitä missä päin oli menossa. Jossain oli piirakassa puolukkaa ja puuroa, jossain (se taisi olla Savossa) lanttua (joka oli todella hyvää), jossain perunaa tai porkkanaa. Ja niiden piirakoiden, joita kutsuttiin eri nimillä eri puolilla, päälle laitettiin runsaasti voita, sipulia ja suolaa tai munavoita ja suolaa niin, että hampaissa ropisi. Mutta ohrapiirakka on ehkä jäänyt maistamatta tai näkemättä. Mutta sellaista ei enää ole. Nykyään etnisen ravintolan annos on korvannut naisten aiemmin tekemän arvokkaan työn ja niistä tulleet annokset.

Perunoilla oli ruskeaa kastiketta ja ainoastaan suomenruotsalaisilla oli erikseen nimettyjä kastikkeita. Ja sitten oli kastike, jossa oli voita ja kananamunan paloja. Perunat olivat keitettyjä ja kesällä oli ns. uusia perunoita. Niitä syötiin sipulin, voin ja suolan kanssa.

Juomana oli jäätävän kylmä maito, joka oli joskus jopa suoraan lehmästä jääkalikoissa viilennettynä (jos kesää vietti maaseudulla), naisten tekemä kotikalja jäätävän kylmänä tai jääkylmä raikas vesi, myös mehuja marjoista oli olemassa kaikki jäätävän kylminä. Ja hyviä maitoja ne olivat kaikki paitsi ne siniset lirumaidot. Ja punainenkin maito taisi olla ennen parempaa?

Jos olisi hyvälaatuista ruisleipää niin sitä voisi käyttää. Ja kieltämättä mielessä välkkyy myös enstisten aikojen kunnon ruisleipä tuhdilla suolatulla voilla ja mahdollisilla suolakurkkuslaisseilla. Mutta ne ajat ovat jo menneet ja jääneet taakse. On vain kauravimpulaa ja ruisjumpulaa. Eiväthän niitä edes metsän linnut noki, jos niitä niille tarjoaa.
Ja sama tietysti veden suhteen. Tipalla makua hyvälaatuisesta vedestä saa hyvää janon poistajaa. Joskus on ollut lähdevettä. Ja se on ollut siitäkin erikoista, että se oli raikasta ja säilyi vuositolkulla astiassa pilaantumatta, sattui joskus unohtumaan astiaan.
Nykyaikana cola on köyhän lähdevettä, antaen tarvittavan sokuribuustin ja raikkauden, joka poistaa janoa.