Apostolit seurakunnassa ?

Juuri tämä palsta on tarkoitettu mielipidepalstaksi. Sinulla on raamatunjakeita toisensa perään. Saarnaa kotikirkossasi. Sitten asiat menevät oikein. Vai ei enää saa perustaa uusia srk a. Kirjoitat puuta heinää.

Väite että Jeesus historiallisesti valitsi 12 apostolia ja että tämä toimintatapa on toistettavissa tai edelleen voimassa, ei kestä raamatuntutkimuksen valossa. Apostoliuden käsite, samoin kuin itse Jeesuksen toiminta ja varhaiskristillinen seurakunta, on huomattavasti monimuotoisempi ja myöhemmin teologisesti muovautunut ilmiö kuin kirjoittajan fundamentalistinen tulkinta antaa ymmärtää.

1. Jeesuksen apostolien valinta: myytti vai historiallinen fakta?

Lainattu kohta Luukkaan evankeliumista (Luuk. 6:12–16) on osa evankeliumikirjallisuutta, jonka kirjoittajat eivät itse olleet silminnäkijöitä tapahtumille, vaan edustavat 70–100-luvuilla eläneiden kristillisten yhteisöjen uskoa. Useat raamatuntutkijat, kuten Bart D. Ehrman (2016), korostavat, ettei meillä ole mitään historiallisia todisteita siitä, että Jeesus olisi tosiasiallisesti valinnut juuri 12 apostolia. Apostolien määrä ja nimilistatkin vaihtelevat evankeliumien välillä (vrt. Matt. 10:2–4, Markus 3:13–19, Luuk. 6:12–16, Apt. 1:13).

"12 apostolin" symbolinen luku viittaa Israelin 12 heimoon ja oli erittäin todennäköisesti pelkkä teologinen rakennelma, jolla haluttiin yhdistää uusi liike Vanhan testamentin Israelin perinteeseen. Kuten Uuden testamentin tutkija E.P. Sanders toteaa: “The number twelve probably symbolizes the twelve tribes of Israel and reflects the community’s theological vision more than a historical roster.” (Sanders, The Historical Figure of Jesus, 1993)

2. Paavalin apostolisuus ei perustu Jeesuksen valintaan

Paavali ei koskaan tavannut historiallista Jeesusta, eikä häntä ole mainittu apostolilistauksissa. Paavali itse puolustaa voimakkaasti omaa asemaansa apostolina nimenomaan siksi, että hänen asemansa kyseenalaistettiin monissa seurakunnissa. Hän vetoaa henkilökohtaiseen ilmestykseen (Gal. 1:11–12), ei Jeesuksen konkreettiseen valintaan. Tämä osoittaa, että apostoliksi tulo ei alkujaan edellyttänyt historiallista kutsua Jeesukselta, vaan perustui uskonnolliseen kokemukseen ja yhteisön hyväksyntään.

Historiallisesti tarkasteltuna apostolisuus oli varhaiskristillinen, liukuva termi, joka merkitsi eri yhteyksissä eri asioita. Apostoli saattoi olla alkuperäinen Jeesuksen seuraaja, lähetysmatkoja tekevä opettaja, tai yhteisön hengellinen johtaja. Uuden testamentin sisäinen ristiriitaisuus kertoo käsitteen monimuotoisuudesta eikä yhdestä säädetystä virasta.

3. Varhaiskristilliset yhteisöt eivät olleet yhtenäinen ”Jumalan seurakunta”

Väitettä, että varhaiskristityt levittivät yhtä, Golgatan ristillä perustettua ”jumalan seurakuntaa”, ei tue historiallinen todistusaineisto. Itse asiassa varhaiskristillisyys oli teologisesti, liturgisesti ja organisatorisesti äärimmäisen hajanainen ilmiö. Paavali, Jerusalemin seurakunta (johtajanaan Jaakob), Johanneksen koulukunta ja gnostilaiset edustivat eri kristinuskon muotoja, jotka kilpailivat keskenään oikean tulkinnan asemasta (Ehrman, Lost Christianities, 2003).

Kuten Walter Bauer osoitti jo 1930-luvulla klassikkoteoksessaan Rechtgläubigkeit und Ketzerei im ältesten Christentum, kristinusko oli alusta asti monimuotoinen ja se, mitä myöhemmin kutsuttiin "ortodoksiaksi", oli vain yksi voittanut tulkinta. Kirkollinen yhtenäinen oppi syntyi vasta vuosisatojen kiistojen jälkeen.

4. Raamattu ei esitä ohjeita "alkuperäisen kristinuskon palauttamisesta"

Väite, että apostolien tehtävänä olisi ollut "raivata tietä alkuperäiselle kristinuskolle" tai että tämä tehtävä jatkuisi vielä tänään, perustuu anakronistiseen ja ahistorialliseen luentaan. Uusi testamentti ei sisällä missään kohden käskyä palata takaisin johonkin ihanteelliseen alkumuotoon. Pikemminkin Uuden testamentin kirjeet paljastavat jatkuvaa erimielisyyttä, sopeutumista eri kulttuureihin ja paikallisten olosuhteiden mukautumista (vrt. 1 Kor. 8, Room. 14, Gal. 2).

Myöskään Raamattu ei kiellä uusien seurakuntien perustamista tai oppisuuntien syntyä – nämä ovat luonnollisia kehityskulkuja, jotka johtuvat uskonnollisten liikkeiden evoluutiosta. Vanhassa eikä Uudessa testamentissa ei esiinny opetusta ”yhdestä oikeasta seurakunnasta”, joka olisi ristillä perustettu.

5. Apostoli ei ole pelkkä "lähetyssaarnaaja"

Apostoli (kreik. apostolos) tarkoitti alkujaan "lähetettyä", mutta merkitys vaihteli. Paavali ei käyttänyt titteliä kevyesti, eikä sitä sovellettu kaikkiin lähetystyöntekijöihin. Apostolin virka ei ollut jatkuva, vaan sidoksissa varhaiskristilliseen tilanteeseen, jossa liike etsi identiteettiään.

Nykyajan yritykset ottaa käyttöön "apostolin virka" ovat teologisesti perustelemattomia ja historiallisesti anakronistisia. Niissä yhdistyvät karismaattinen kokemus ja institutionaalinen vallankäyttö ilman yhteyttä Uuden testamentin monimuotoisuuteen tai varhaiskristillisen yhteisön rakenteisiin.

Lähteet:
- Bart D. Ehrman: Jesus, Interrupted (HarperOne, 2009)
- E.P. Sanders: The Historical Figure of Jesus (Penguin, 1993)
- Walter Bauer: Orthodoxy and Heresy in Earliest Christianity (1934, engl. 1971)

On varma Jumalan Sanan totuus, että Efesolaiskirjeen opetus viidestä seurakuntavirasta (Efes. 4:11-16) on tarkoitettu pysyväksi opetukseksi seurakuntaan.
On vakavan luokan Raamatun väärentämistä sanoa, etteivät ko. opetukset ole enää voimassa. 2 Piet. 3:15-18.
Efesolaiskirje kirjoitettiin noin 30 vuotta ristintyön jälkeen . Hän kirjoitti sen Pyhän Hengen johdatuksessa meille pakanuudesta kääntyneille. Efesolaiset, joille se kirjoitettiin, olivat tulleet uskoon apostoli Paavalin toiminnan kautta. Apt. 19:1-6.

PS. Lukekaa oheiset Raamatun kohdat.

Apostolisen ajan loppu.
 Vaikka Raamatussa ei kerrotakaan noiden 12 apostolin kuolemasta, Jaakobin kuolemaa lukuun ottamatta, käytettävissä olevat todisteet osoittavat, että he pysyivät uskollisina kuolemaan asti, eikä heidän tilalleen sen vuoksi tarvinnut valita ketään. Seuraavien vuosisatojen historiasta huomautetaan, että ”aina kun sitä [sanaa ”apostoli”] käytetään ihmisistä myöhemmässä kristillisessä kirjallisuudessa, tuota sanaa käytetään kielikuvana. Kirkolla ei ole ensimmäisen vuosisadan jälkeen ollut apostoleita UT:n [Uuden testamentin] tarkoittamassa merkityksessä.” (The Interpreter’s Dictionary of the Bible, toim. G. A. Buttrick, 1962, 1. osa, s. 172.)
Kun Andronikosta ja Juniasta sanotaan Roomalaiskirjeen 16:7:ssä ”apostolien joukossa huomattavina pidetyiksi miehiksi”, ei tarkoiteta sitä, että he olivat apostoleita, vaan sitä, että apostolit pitivät heitä suuressa arvossa. Jotkut väittivät valheellisesti olevansa ”Kristuksen apostoleita”, kuten käy ilmi 2. Korinttilaiskirjeen 11:5, 13:sta, 12:11, 12:sta ja Ilmestyksen 2:2:sta.

Ei siellä pyhässä kaupungissa ole mitään Paavalin, Parhamin eikä Olsenin perustuksia, pilareita eikä portteja. Siellä on vain Jeesuksen valitsemat 12 apostolin nimet.

Ilm. 21:12 siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;

Ilm. 21:14

Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.

Parhami ja Olseni oli Sodoman kuninkaan "apostoleita", ei Kristuksen apostoleita, joita oli vain 12 henkilöä.

2. Kor. 11:13

Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

1Kor.3:11 Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus. Biblia (1776) Jes.28:16. 1Piet.2:6-7

Wikipedia



Sodomialla on tarkoitettu ”luonnotonta” seksuaalista kanssakäymistä avioliiton ulkopuolella. Monissa maissa se oli ennen vanhaan rikosnimike, jonka perusteella homoseksuaaleja syytettiin.[1] Englanninkielisissä maissa sanalla on viitattu anaaliseksiin, suuseksiin (erityisesti homoseksuaaliseen) ja eläimiinsekaantumiseen.[2][3][4] Poikkeuksellisesti Suomessa ja Saksassa sanaa ei kuitenkaan ole koskaan käytetty rikosnimikkeenä, vaan yksinomaan zoofilian synonyyminä. Sana juontuu Raamatun kertomuksesta Sodoman kaupungista, jonka miesasukkaat yrittivät yhden tulkinnan mukaan harjoittaa seksiä Lootin miespuolisten vieraiden kanssa. Nykyisen tulkinnan mukaan kyseessä on kuitenkin aikomus raiskata ja näin nöyryyttää kaupunkiin saapuneet muukalaiset[5].

Vanhoissa teksteissä sodomialla tarkoitetaan yleensä homoseksuaalisuutta, joskus myös ilman juridista näkökulmaa, uudemmissa useimmiten zoofiliaa.

Jeesus valitsi omat oikeat apostolinsa apostolin virkoihin, joita oli vain 12 kpl. Ennen alkuseurakunnan perustamista, ennen kuin nousi taivaaseen. Kyse ei ole mistään seurakunnan valinnasta.

Joh. 15:16

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.

Paavali oli juoni mies kun yritti saada seurakunnan haltuunsa luomalla sinne hierarkian johtamisen helpottamiseksi.

Paavali kehitti mm. teorian ihmisillä olevista eriarvoisista armolahjoista johtamisen mahdollistamiseksi.

Raamatun mukaan kellä on Pyhä Henki, on kaikki ne lahjat ja ominaisuudet, mitä Pyhä Henki on ja edustaa. Ei vain jotain siivua siitä.

Jumala ei jaa Henkeä mitalla, eikä Pyhä Henki ole ihmisen määräiltävissä ja käskettävissä....tule henki, tule henki, tule henki ja tee sitä mitä käsketään tekemään....

Helluntailaisten ns. auktoriteettioppi, jonka mukaan heillä on valta käskeä Pyhää Henkeä tekemään milloin mitäkin.

Seurakunnan itsenäisyyden korostaminen johti ns. korvaustelogian kehittymiseen.

Korvausteologia eli supersessionismi tarkoittaa teologista ajatusta, jonka mukaan kristillinen kirkko tai seurakunta olisi ottanut Israelin eli juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana ja ottanut Israelille kuuluvat lupaukset. Korvausteologian mukaan juutalaisilla ei olisi pelastushistoriallista merkitystä. Korvausteologian piirissä on useita käsityksiä juutalaisten ja Israelin asemasta Jumalan suunnitelmassa. Korvausteologiaa ilmenee paikoin erityisesti reformoiduissa kirkoissa.[1]

mitähän jkoku helluntailen pastorikaan oikeasta 4lämästä tietää häh

Hyväksymällä Parhamin ja Olsenin tulee osalliseksi niiden miesten teoista.

Joh.20:29 Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat. Biblia (1776) 2Kor.5:7. 1Piet.1:8

Jeesus varoitti oikeita apostoleita hänen kuolemansa jälkeen ilmestyvistä henkijeesuksista ja Paavalin kaltaisista uusista suuruuksista.

Matt.24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Tv:stä tuli dokumenttiohjelma muutama viikko sitten.

Seinäjoella helluntaiapostolit tulivat ylistyskokouksesta ja menivät paikalliseen karaokebaariin jatkamaan ylistystään.

Ei aikaakaan kun koko kaupunki tuli herätyksen tilaan, kun piipaa autot meni edestakaisin.

Rukouksemme on, että Jumala antaa omalle seurakunnalleen apostoleja.

Mutta kaikesta sinä päätät yksin !
Ei seurakunnat,ei puhujat vaan sinä itse !
Yksin tulin tänne,taistelet kaikesta ja yksin lähdet !
Ei seurakunta lähde mukanasi vaan sinun yksin pitää löytää tie Kristuksen luo ja se polku on Rakkaus !

Hyvä aloitus.
Se on selvää ja suoraa Raamatun opetusta.

Oikeita apostoleita oli vain 12 kpl.

Paavali ei kuulu tähän joukkoon.


Ilm. 21:14

Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Kun oikeat Jeesuksen valitsemat apostolin viran haltijat kuolivat, ei heidän tilalleen enää valittu yhtään uutta apostolia.

Kaikella on aikansa auringon alla.

lm. 21:14

Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Paavali hajotti ja repi seurakuntia omilla keksimillään uusilla opeilla.

1. Kor. 1:12

Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen*", "Minä Kristuksen". [Keefas on Pietarin arameankielinen nimi]

Luuk. 11:23

Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

On aika katsoa tämä harhaoppien paljastamiseen tarkoitettu opetus:
https://youtu.be/LBYcZl-eZjI

Siinä se avataan kokonaan.

Jottei eksyttäisi harhaoppiseen nimiviidakkoon, käytettäköön edelleen sanaa apostoli ainoastaan Jeesuksen nimittämistä opetuslapsista Raamatussa, ja nykyajan vastaavaa työtä tekevistä käytettäköön sanoja evankelista tai lähetyssaarnaaja. Näinhän koko kristikunta on tehnyt 2000 vuotta. Muutoin on vaarana se, että kun lähdetään antamaan uusia merkityksiä sanoille, samalla muuttuu myös teologia, ja syntyy harhaisia "uusapostolisia", "apostolis-katolisia" ym. lahkoja.

Apostolin tehtävä on siis yksi uuden liiton seurakuntavirka.
Efes. 4:11-16.