jossain kasvamassa? Muistan, kuinka niitä pieniä mansuja pujoteltiin heinänkorteen ojanpyörtänöiltä 70-luvulla. Ne oli tosi hyviä ja makeita, parempia kuin puutarhamansikat. Uusi ojitushan nuo sitten vei. Oi niitä aikoja.
Onko niitä entisajan aho-/villimansikoita vielä
Anonyymi-ap
19138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Harvemmin näkee villimansikoita enää. Nythän niitä olisi ainakin tienvarsilta terveellisempi syödä kun ei lyijybensaa enää käytetä moottoriajoneuvoissa ja ilmanlaatu muutenkin parempi. Mikromuoveja tosin valtavan paljon enemmän nykyisin.
Olikohan muuten ne jarrupalojen ja -hihnojen asbestit mikään ongelma ympäristölle? Paljon niitäkin kului.
80-luvun lopulla ostin ekat asbestittomat palat.
Paljon ja paljon. Aika paljon on ajotyylistä kiinni. Minulla on melkein 20-vuotias auto, ja siinä on vielä alkuperäiset jarrupalat. Moottorijarrutusta käyttelen.
Samoin m-jarrutusta, vaikka automaatissa vähäisempää toki. Siinä joutuu enempi jarruttelemaan tietysti.
Ihmettelen sitä monen tyyliä tulla vauhdilla risteykseen - ja sitten tehojarrutus, itte koetan rullaamalla hiljaa liukua siihen.
Tunnistan tuon ajotavan. Monta kertaa ajanut kaupunkialueella letkassa tuollaisen takia.
Sitähän voi vaihdella. Tilanteen mukaan.
Oma on mokasi. Auto hidastuu kyllä nopeasti moottorilla, kun laittaa vaan sopivan vaihteen ja höllää kaasua.
Enemmän minua on häirinnyt liikennevaloista lähtijät, jotka jäävät lorvimaan. Itse kiihdytän nopeasti, jotta muutkin pääsevät sanoilla vihreillä, sillä toimiihan polttomoottori suurimmalla hyötysuhteella huipputehojen kierroslukualueella.
Minä muistan ne ajat, kun timotei nappastiin pellonlaidalta ja siihen pujotettiin aho-, eli metsämansikoita. Ne olivat suurta herkkua ja niitä mansikkanauhoja tehtiin vaikka kuinka ja paljon.
Nyt tuo herkku on vähentynyt perinteisen laiduntamisen ja kaskenpolton lopettamisen takia. Niityt ja ahot ovat kadonneet ja tehotalous on tullut tilalle.
Laiduntaminen on tosiaan vaikuttavnut ahomansikan yleisyyteen. Nythän laitumet ovat niitettyjä peltoja, eivät mitään metsien ahoja.
Taitaa olla niin, että niitä ahomansikoita saa vain Virosta.
Vanhoilta metsäniityiltä (osa jo metsittynyt) ja nuorista aurinkoisista taimikoista joissa rehevä maapohja.
Kyllähän niitä on. Makeita ovat.
Metsästä löytyy, ei Helsingin keskustasta.
On niitä mutta tietää ja/tai etsiä täytyy. Timoteihin niputtaen metsämansikoita ja mustikoita ja kotona lautaselta maidon kera ääntä kohden... herkkua.
Niin mitä ääntä? Jutteleeko ne sulle ? Tsoukki. ;)
Olihan noita tuossa pienen nyt viljelemättömän peltoaukean reunamilla noin 20- 35 metriä paikasta jossa nyt istun mutta niitä oli vain lyhyen aikaa, viikon tai ehkä kymmenkunta vrk ajan, pari kourallista sain syödäkseni ja hyviähän nuo aina ovat.
Ei ole, homehtuivat aikoja sitten. Uusia kyllä on.
Äsken näin hoitamattomalla haudalla ahomansikoita, vaan jätin syömättä...
Sais yhden parhaimmista viineistä. Pitäis vain olla tavaraa tarpeeksi.
Meillä kasvaa Vantaalla omakotitalon pihassa metsämansikoita. Niitä on aidan vieressä useiden kymmenien neliömetrin alueella. Kukkivat jo kesäkuussa ja nyt on marjat päällä.
Pentuna VR-radan varresta poimitut ja syödyt metsämansikat oli kyllä omaan suuhun mehukkaampia, kuin nämä kaupunkilaisserkkunsa.