"Princess treatment" turhamaiselle bi-miehelle

Olen 27-vuotias urheilullinen bi-mies Uudeltamaalta (172 cm / 65 kg), ulospäin ehkä vähän feminiinisen oloinen. Olen täällä vähän niin kuin tunnustamassa. Minulla on fantasia, josta en oikeastaan ole uskaltanut kertoa kenellekään koska tunnen oloni vähän tyhmäksi. Kirjoitan tänne ehkä sillä ajatuksella, että joku ymmärtäisi tai jopa vastaisi tähän haaveeseeni...

Ihan teinistä asti olen pyöritellyt mielessäni tiettyä aika spesifiä asetelmaa. Haaveilen siis tilanteesta, jossa joku – huom! täysin tuntematon ihminen – maksaisi vaatteeni. Tässä on aika tarkat detaljit että miten toivoisin asioiden menevän (mikä on vissiin fetisseille ominaista).

Asetelma voisi olla vaikka seuraava: Minulle lähetetään kirjeitse rahaa tai vaikka lahjakortti Stockmannille tai vastaavalle, ja ehkä mahdollisesti jokin pieni viesti, kehotus käydä ostamassa jotain kivaa tms.. Käytän siis arjessani pääasiassa työkamppeita, mutta jostain syystä fantasiassani ostaisin tämän tuntemattoman ihmisen rahoilla laadukkaita, siistejä vaatteita, ajattoman tyylikkäitä nahkakenkiä, jopa koruja. Aina kun pukeutuisin niihin vaatteisiin (esim. sukujuhlissa), tietäisin että ne on maksettu minulle ja tieto tästä saisi minut punastumaan ja kiemurtelemaan. Kyse on selkeästi jonkinlaisesta valtajutusta: toisaalta olisi olo että joku ihana kuuma ihminen hemmottelee minua, ja toisaalta vähän nolottaisi että olen niin turhamainen että jonkun on pitänyt ottaa minut "siipensä alle" tyydyttääkseen esteettiset tarpeeni.

(okei tunnustan myös että myös klassinen sugar daddy/mama & sugar babe -asetelma voisi myös olla tosi kiihottava, vähän riippuu päivästä että kiinnostaako enemmän olla se joka alistaa ja on vallassa, vai se joka on ns. huollettavan asemassa. mutta mitään seksiä näihin fantasioihin ei koskaan sisälly!!!)

Joissain fantasioissani myös lähetän sovituskopista anonyymejä kuvia (kasvot piilossa) ja esittelen valitsemaani asukokonaisuutta, mutta tosielämän tasolla se tuntuu jotenkin hurjalta ajatukselta... Kannan tästä fantasiasta aika paljon häpeää, vaikka tiedän, ettemme valitse omia fetissejämme eikä valtaleikeissä ole mitään väärää. Kai minua ujostuttaa tämän ajatuksen voimakkuus/pakonomaisuus, se kiihotuksen määrä kun joku lähettäisi minut pitämään lystiä omalla kustannuksellaan välittämättä siitä kuka oikeastaan edes olen...

En ole varma uskaltaisinko koskaan kohdata kasvotusten – anonymiteetti on aika iso osa tätä fantasiaa. Toki joskus myös leikittelen ajatuksesta että menisimme yhteisille shoppailuretkille. Hemmottelija veisi minut kaupoille ja saisi kiksejä siitä että ihastelen itseäni peilin edessä. Mutta ajatus jännittää. Tulee olo että jotenkin "paljastuisin"... Vaikea selittää.

Huhhuh. Tuntuipa oudolta paljastaa. Paljon jäi yksityiskohtia pois kun en halunnut kirjoittaa romaania. Jos ajatus herätti sinussa jotain, olisi hienoa kuulla sinusta.

PS. Mitään seksiä näihin haaveisiin ei koskaan sisälly ja ajatukset seksistä jostain syystä melkein pilaavat koko haaveen? kai seksiin liittyvät tarkoitusperät jotenkin rikkoisivat kuvani tästä hemmottelijasta, tekisivät hänestä vähemmän vahvan ja riippumattoman... vaikea selittää