Mitä sinulle merkitsee sovitus?

Yksi perussääntö, jota me kaikki noudatamme lukiessamme, luimmepa mitä hyvänsä, on tämä: törmätessämme johonkin uuteen asiaan tai käsitteeseen ensimmäistä kertaa, me pysähdymme sen ääreen ja otamme selvää, mitä se tarkoittaa. Jokainen meistä ymmärtää tämän ja on oppinut oman äidinkielensä tällä tavoin - niin puhumaan kuin kirjoittamaankin. Kukaan meistä ei ole ollut niin typerä (kuin korkeintaan lapsena), että jonkin sanan ensimmäistä kertaa kuultuaan tai luettuaan olisi alkanut käyttää sitä ymmärtämättä, mitä sana tarkoittaa. Jotta sanaa voisi luottavaisesti käyttää sen jälkeen, kun siihen on törmännyt ensi kertaa, sen merkitys on tehtävä itselle selväksi.

Jonkin uuden sanan merkityksen selvittämiseksi tarjoutuu sitä paremmat edellytykset, mitä ehyempi ja yksiselitteisempi on se virke, jossa sana ensimmäistä kertaa tai ensimmäisiä kertoja esiintyy. Näin kuvittelisi ajattelevan sellaisen lukijan, joka törmää ensi kertaa johonkin sanaan ja pitää sitä mielenkiintoisena.

Paavali kirjoittaa toisessa korinttolaiskirjeessä näin:

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."

Tässä Paavali käyttää sovittaa-sanaa ensimmäistä kertaa siten, että hän nimeää sen sisältämän lauseen "sovituksen sanaksi". Tämä virke, jossa hän sitä käyttää, on täysin ehyt virke - siinä ei ole mitään hämärää eikä kieroa, ei mitään kätkettyä. Se ei katkea keskeltä kahtia. Se ei jää roikkumaan ilmaan. Paavali ei aseta sen loppuun ehtoa "jos - -" tai "mutta - -".

Mihin sitten mahtaa perustua se kuvitelma, että Paavali ei halua lukijan pysähtyvän tämän virkkeen ääreen? Kieltääkö Paavali tekemästä niin? Sanooko, että niin ei saa tehdä - että hän nyt vain huvikseen käyttää sovittaa-sanaa, mutta sen merkitystä ei ole lupa selvittää saman tien? Että TÄSSÄ kohtaa siihen ei sovi perehtyä?

Monet kristityt ovat kuin pikkupoikia, jotka jonkin uuden sanan kuultuaan päättävät jostain syystä keneltäkään mitään kysymättä alkaa huiskia tuota sanaa ympäriinsä käyttäen sitä juuri silloin ja juuri siinä merkityksessä kuin heistä itsestään tuntuu.

Monia ei jostain syystä KIINNOSTA, mitä Paavali tarkoittaa sovittaa-sanalla jakeessa

"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan",

mutta ihme kyllä sanan merkitys onkin salamannopeasti ehtinyt selvitä heille, kun he alkavat kuola suupielistä pärskyen siteerata seuraavaa jaetta:

"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: ANTAKAA SOVITTAA itsenne Jumalan kanssa."

Missään vaiheessa kukaan näistä pikkupojista ei suostu sanomaan, mitä sovittaa-sana tarkoittaa jakeessa 19, joten siitä lienee pääteltävissä, että heidän mielestään jakeessa 19 se ei tarkoita mitään, koska vasta jakeessa 20 se tarkoittaa jotain, nimittäin sitä, että jakeessa 19 se ei tarkoita mitään, vaan vasta jakeessa 20, jossa meidän pitää antaa Jumalan tehdä itsellemme tuo asia, mikä jakeessa 19 ei tarkoita mitään.

Siksi tällaisten kristittyjen kanssa "keskusteleminen" sovituksen sanasta on hieman kuin keskustelisi villiintyneen pikkupoikalauman kanssa.