Tekeekö uskominen sinusta todella paremman ihmisen?

Asiaa! Uskon Jeesuksen ylösnousemukseen, eikä tämä ylösnousemususko ole vaikuttanut minussa yhtikäs minkäänlaista moraalista notkahdusta parempaan suuntaan (korkeintaan huonompaan, ainakin siihen saakka, kunnes tajusin, ettei moisella moraalinytkähdyksellä kannata vaivata päätään, kun sellaista ei ole eikä edellytetä).

Paavali ilmoittaa selkeästi roomalaiskirjeen 7. luvussa, millaiseen loppputulemaan avauksessa mainitun moraalisen itsekorostuksen tulisi päätyä - syvään epätoivoon: "Minussa ei asu MITÄÄN hyvää."

Jotain tällaista olen Jumalan armosta saanut kokea, mistä on ollut seurauksena lisääntyvä vapaus ja rentous. Kaikki me olollaan ihan vain ihmisiä, uskoimmepa me johonkin tai johonkuhun tai emme.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa.

Herra ylentää ja alentaa. Joku voi olla ennen uskoon tuloa korkea ja sivistynyt, mutta muuttuu sitten alhaiseksi ja puolivilliksi. Mieleen vaikuttava voima ei johda ajattelemaan maailmaa ja sen loistoa, vaan henkimaailmaa pahoine henkiolentoineen. Kaaosta ja epäjärjestystä.

Sitten on niitä jotka ovat eläneet ojan pohjalla ja jotka Herra ylentää maailman loistoon, vaurauteen ja kuuluisuuteen.

Raamattu kuvaa useita Jumalan soveltamia periaatteita. Köyhät hän ottaa huomaansa, mutta lähettää rikkaat tyhjinä pois. On eräs periaate.

Höpsistä! Jeesus oli suvaitsematon juutalainen. Heittäisi sinut oitis helvettiin, kun kehtaat kieltää hänen isänsä eli Jumalan. Mokomakin!

Kyllä. Evankeliumin uskonut ihminen on uusi luomus eli uusi Jumalan ihminen, joka muistuttaa kaikessa Jeesusta ja vaeltaa kuin hän vaelsi: ei tee syntiä vaan tekee hyvää. Pelastumaton ihminen ei tunne tätä uutta luomusta ja "Kristus meissä" on hänelle kauhistus. Siksi hän herjaa ja luulee olevansa nöyrä kerskatessaan pahuudestaan.

Veistele muraali.

Ei tee. Me olemme pyhiä, mutta emme omien tekojemme ansiosta, vaan saamme Kristuksen lahjoittamaa pyhyyttä. Me olemme hurskaita, koska uskomme kohdistuu itseensä hurskauden lähteeseen, jota haluamme oppia tuntemaan paremmin ja paremmin. Itsessämme olemme pökäleitä. Kyllä, kuni koiran tien sivuun pursottamat pökäleet. Pahoja, saastaisia, haisevia jätöksiä. Ja kuitenkin Jumala näkee meidän puhtaina, Poikansa puhtauden kautta.

Kun vertaa moralisija arvojani ja tekojani summaten ne ajalla jolloin elin jumlattomuujessa ja teen saman summaisuusarvijon sille ajalle kun olen eleskellylliöijellisöinyt uuvvestisyntymyksessä kristittynä, uujestisyntyiseenekseksiseenä, pyhällisenä niin omalta kohjalta ei ole epäselvää että näitä kahta minällistäin verrattajessa ero on kuin yöllisellisellä ja päivällisellä.

Elän nyt parempaata elämäätä, koska ajatuksieni haluitteena on elää kuten Jeesus eli, minulla on ymmärrys Jumalan tahjosta kuinka minun tulee elää ja siihen tähtään kymppisuoritteena. Kun yrittää niin joko osuu kymppiin, mutta välillä tulee hutipaikkojakin, jonka katumuksen jälkeen tähtää toiminnoissaan kymppiin eli Jumalan tahjon mukaiseen toiminnallisuuteen.

Tyytyväisellisenä,

Selef Urge

"Jos Jeesus olisi tänään täällä, veikkaan, että hän olisi ystävä myös niille, jotka eivät usko häneen, mutta elävät kuten hän opetti."

Vastaus: Yllä oleva lause todistaa juuri, että uskot Jeesukseen, paitsi että Jeesus olisi ystävä myös niille, jotka eivät elä niin kuin Hän opetti. Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä ilman ehtoja. Se on kristinuskoa ja Jumalan armoa.

Linköpingin yliopiston uunituore tutkimus saattaa paljastaa totuuden: uskovat eivät ainakaan ole anteliaampia kuin uskonnottomat, ellei autettava kuulu samaan uskontoon. Eli jos toinen ei ole "meidän porukkaa", lompakko pysyy kiinni.

https://phys.org/news/2024-12-religious-people-generous-atheists-exception.html

Niinpä usko ei lisää rakkautta lähimmäiseen vaan lojaalisuutta omalle leirille.

kyllä se tekee paremman ihmisen. jollei tee niin silloin on feikkiuskova, joku säälittävä tekopyhä valehtelija liberaaliteologi.

Ajatukseni ovat puhtaat enkä tee syntiä. Olen Jumalan lapsi.

Jumalan lapset ovat autuaita.
He perivät maan. Kiitos rakas Jeesus kun otit synnit kannettavaksi ja annoit omillesi perintöosan.

M

Daniel esittää 7 x 490 vuoden ohjelmajulistuksen. Se alkaa 490 ekr - 0 ekr kansa ja kaupunki jälleen rakennetaan.

Sitä seuraa Jeesukselle pyhitetty aika ja tehtävä 0 jkr - 490 jkr JUMALATTOMUUDESTA TULEE LOPPU.

Toisaalla Danielin kirjaa sanotaan että LEIJONALTA REPÄISTÄÄN KAKSI SIIPEÄ JA SILLE ANNETAAN IHMISEN SYDÄN.

Jeesus tuli sivistämään ja antamaan syntisille pahoille pedoille IHMISEN SYDÄMEN JA IHMISYYDEN.

Nyt on niin että on mahdollista uskoa myös muiden maailmanuskontojen kautta. Nämä uskonnot eivät korota ihmisyyteen pelkästään vaan antavat UNIVERSAALISEN luonteen ja mielen. Joku voi tuntea Panteistisesti olevansa osa Gaiaa. Joku voi tuntea olevansa taivaan soturi taistelussa taivaan henkivaltoja vastaan jne.

Monia eri rooleja voi olla. Ihmisyys ei ole kaikille mitenkään suuri asia. Jotkut unelmoi kloonauksesta ja kybernetiikasta. Joku voi toivoa saavansa Intian puolijumalilta boonin lahjaksi.

Monet kokevat ihmisyyden jälkeen jääneisyydeksi joka ei johda Jumalan valtakuntaan. Liha ja veri eivät peri.

Voi olla että käsitykseni ovat jo vähän jälkeen jääneitä. Sitä en tiedä mitä merkitsee Kristuksen kaltaiseksi tulemus kaikin tavoin. Ja onko se tärkeää.

MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN......

Koko luomakunta huokaa pääsyä Jumalan lasten vapauteen..... Kaikki ovat Kristuksessa ja Kristus on kaikissa..... Utopiaa, tätä päivää vai tulevaisuutta......

Jos ei tee, niin olet väärässä uskossa.

”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;

mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa — armosta te olette pelastetut —

ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”
‭‭Efesolaiskirje‬ ‭2‬:‭1‬-‭10‬ ‭FB38‬‬

Hyvänä käy vaikeaksi olla hyvin nöyrä.

Täyteen mittaansa kasvanut kristitty, on kasvanut yhteiskunnalle ja yksilöille harmittomaksi eläjäksi. Emme ole lähelläkään Jeesuksen Pyhyyttä, mutta saamme elää vapaata ihmiselämää. Suutumme, kun suututtaa, mutta emme kiroa pahantekijöitä, vaan siunaamme heitä, sillä heidän pahuuteen on jokin juurisyy, paha ihminen, huono kohtelu, toivoton olosuhde jne.... Kristitty on myös huomannut anteeksiannon valtavan siunauksen. Vihollisestakin voi tulla hyvä ystävä. Olin nuorena noviisina kiihkeä, äkkipikainen ja väkivaltainen, mutta Jumala varjeli minua saamasta ja antamasta väkivaltaa, aivan ihmeellisesti. Myöhemmin tunsin Pyhän Hengen valtavan vaikutuksen, joka saattoi minut puhtaana monta vuotta, jotka elin herkässä synnintunnossa. Mutta nuoren on vaikeaa olla yksin. Naiset olivat kauniita. Liuuin hiljaa eroon pyhän Hengen vaikutuksesta. Vain rukouksen aikana tullut Pyhän Hengen kupla oli jäljellä. Sitten kohta, näin Hänen lähtevän surumielisenä luotani. Silloin havahduin ja aloin etsiä vakavasti Jumalan kasvoja taas. Nyt vanhana tulee Pyhä Henki aina tarvittaessa, minun henkeni opastajaksi. Hän antaa ehdottoman parhaan neuvon salamana, joka tilanteeseen. Ratkean usein kammiossani riemulliseen ylistykseen, kun Hän ilmoittaa rakkaudestaan minullekin, vaikka lankesin maailman houkutuksiin, kuin Aatami aikoinaan.

Tarujen ja valheiden totena pitäminen ei muuta ihmistä. Evankeliumin uskonut on edelleen samanlainen kuin oli ennen uskomista. Paha pysyy pahana ja hyvä hyvänä.

Ystäväksi nimittäessä pitäisi olla edes puusta pudonnut.

Paremman ihmisen? Mihin nähden paremman?

Kyllä uskon tarkoitus ainakin on tehdä ihmisestä parempi, entiseen itseensä nähden. Sitähän parannuksen tekeminen tarkoittaa. Tehdään jatkuvaa parannusta synneistä.

Toiset muuttuvat paremmiksi, toiset eivät, sillä he ovat ainoastaan uskon harrastajia, eivät uskoa tosissaan ottaneita.

Asian ydin ei kuitenkaan ole ihmisen paremmuus tai huonommuus, vaan Jeesuksen Herranaan pitäminen sekä Jumalan tahdossa eläminen.

Ei parempaa vaan uuden luomuksen Kristuksessa.

Vaikeita kysymyksiä riittää.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17544013/mika-tekee-ihmisesta-ihmisen-(osa-2)

Monista usko ja asenne siinä tekee hirviöitä.