Missä viipyy hänen tulemuksensa?

”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.

Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: "Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta."

Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.”
‭‭2. Pietarin kirje‬ ‭3‬:‭1‬-‭7‬ ‭FB38‬‬

Tuo kysymys "Missä viipyy hänen tulemuksensa?" on kyllä ehtinyt kypsyä rauhassa parituhatta vuotta, eikä siihen vieläkään ole tullut postikorttia taivaasta. Ja ihan totta, Paavali tosiaan kirjoitti kuin olisi ollut eturivissä valmiina kuulemaan viimeisen pasuunan töräyksen. Piti vissiin ihan jännittää: ehtikö Taivas iskeä ennen kuin seuraava telttamatka alkaa.

Ja Jeesuskin - rakas opettaja - hän puhui opetuslapsilleen kuin nämä olisivat päässeet vielä elinaikanaan katsomaan, miten pilvet repeää ja enkelit lentää alas kuin pyhät hävittäjät. Moni varmaan jäi ihan oikeasti tuijottamaan taivasta, vähän niin kuin ihmiset nykyään tuijottaa hissin nappia, että tulisi nyt, vaikka tietää että se hissi on vasta jossain viidennessä kerroksessa pysähtynyt.

Mutta ei tullut Jeesusta. Ei silloinkaan, kun temppeli kaatui. Ei keskiajalla, kun rutto söi puolet Euroopasta. Ei edes, kun oli kaksi maailmansotaa ja ydinpommit. Jotkut laskivat Jeesuksen tulevan vuonna 1914. Jotkut 1988. Jotkut taas ihan just kohta, ensi viikolla, kunhan vielä vähän rukoillaan ja tarkistetaan kalenterista juutalaiset juhlapäivät. Mutta edelleen: taivas pysyy hiljaa, eikä pilviverho ole repeytynyt muuhun kuin säähän.

Alkaa tulla tunne, että joko kartta on väärässä tai Jeesus on eksynyt matkalla. Tai ehkä me vaan ymmärrettiin väärin. Ehkä ne lupaukset olikin vähän niin kuin vanhat mainokset: "Tule pian" tarkoitti "tule joskus", ja "tässä sukupolvessa" tarkoitti ehkä metaforista "uskonsukupolvea", joka on vähän kuin se serkku, joka ei koskaan tule juhliin mutta aina luvataan että on tulossa.

Ja silti. Tässä me yhä ollaan. Osa odottaa, osa on jo lakannut odottamasta, ja osa pitää sormet ristissä varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka juuri silloin kun päättää lopettaa koko homman, taivas aukeneekin ja Jeesus laskeutuu jossain S-Marketin parkkipaikalla.

Ehkä paras vastaus kysymykseen "Missä viipyy hänen tulemuksensa?" on:
Ei tiedä kukaan. Ei tiedetty silloin, ei tiedetä nyt. Mutta hyvää aikaa hän ainakin ottaa.

Sillä välin, pidä huolta itsestäsi. Laita kahvi tippumaan. Ja jos hän joskus tuleekin, kysy ekana miksi meni näin pitkään. Me muut voidaan sillä aikaa jatkaa elämistä.

Herra ei vanhurskauta Israelia heidän nykyisessä tilassaan ja sanoo, että Hän kokoaa heidät keskelle Jerusalemia lietsoakseen vihansa tulta heitä vastaan puhdistaakseen ja sulattaakseen heidät (Hes. 22:19-22). Epäuskonsa vuoksi he ovat matkalla ennennäkemättömään ahdistuksen aikaan väärän messiaan alaisuudessa, jota he pitävät Jeesusta parempana (Joh. 5.43). Vain Israelin jäännös pelastuu ahdistuksen ajan lopussa (Jer. 30:7; Room. 9:27). Kun Herra Jeesus asettaa jalkansa Öljymäelle, koko Israelin jäännös katsoo Häneen, jonka ovat lävistäneet ja katkerasti valittavat Häntä (Sak. 12.10).

Herran Jeesuksen tulemus Öljymäelle Jerusalemiin (Sak. 14:4-5) tapahtuu aivan ahdistuksen ajan lopussa. Se tarkoittaa, että seitsenvuotinen ahdistus Antikristuksen hallinnan alla muodostaa osan viimeistä sukupolvea. Kun Kristus tulee Hän tuhoaa vihollisensa Harmageddonin taistelussa (Ilm. 16:13-16) ja tuomitsee Antikristuksen ja väärän profeetan elävältä tuliseen järveen (Rev. 19:19-21; 2.Thess. 2:8). Profeetallisessa puheessaan Kristus myös vahvisti, että Hänen julkinen tulemuksensa tapahtuu välittömästi suuren ahdistuksen jälkeen.