Valon kvanttimainen luonne ja universumin ikä - ajaton fotoni ja luomiskertomuksen näkökulma

1. Johdanto
Universumin iän määrittämisessä keskeinen oletus on, että valo kulkee avaruuden halki valon nopeudella ja että sen havaitseminen kertoo, kuinka kauan sitten sen lähde on emittoinut sen. Tämä oletus perustuu klassiseen käsitykseen fotonin etenemisestä. Kuitenkin kvanttimekaniikka tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman, jossa fotonin tila ei ole yksiselitteisesti sidottu aikaan tai paikkaan, vaan se voi olla superpositiossa useista mahdollisista tiloista ennen mittausta. Tällainen ajattomuus voi haastaa klassisen käsityksen miljardien vuosien valomatkoista – ja siten myös universumin oletetusta iästä.

2. Fotonin superpositio ja interferenssi
Kvanttimekaniikassa fotoni voi olla samanaikaisesti useassa tilassa – esimerkiksi kulkea kahta eri reittiä kahden raon läpi, kuten kuuluisa kaksoisrako-koe osoittaa. Interferenssikuvio yksittäisillä fotoneilla viittaa siihen, että ilman mittausta ei voida yksiselitteisesti sanoa, mistä raosta fotoni kulki – se kulki molemmista (Feynman, 1985).

Tätä ajatusta laajentaa tuore tutkimus yksittäisten atomien aaltopaketeista, jossa sironneen valon koherenssi määräytyy sen mukaan, syntyykö mittauksessa informaatiota reitistä (Kristensen et al., 2025). Jos ei synny, fotoni säilyy koherenttina, eikä klassista “matkaa” voida osoittaa.

3. Fotonin näkökulmasta aika ei kulu
Erityisen kiinnostavaa on, että fotonin omassa viitekehyksessä aika ei kulu lainkaan. Tämä perustuu erityisrelatiivisuuden tulokseen, jonka mukaan valonnopeudella liikkuvalle hiukkaselle aikaero (
Δ
𝑡
Δt) kahden tapahtuman välillä on nolla (Greene, 2004). Tästä seuraa teoreettinen johtopäätös: fotoni "lähetetään ja vastaanotetaan" samanaikaisesti omasta näkökulmastaan. Tämä mahdollistaa käsityksen ajattomasta fotonista.

Jos tämä tulkinta otetaan vakavasti, se tarkoittaa, että miljardien valovuosien etäisyydet eivät tarkoita sitä, että fotoni olisi “ollut matkalla” miljardeja vuosia. Se on voinut olla kvanttitilassa, joka aktualisoituu vasta mittauksen hetkellä – esimerkiksi kun havaitsija vastaanottaa valon kaukaisesta galaksista.

4. Luomiskertomuksen näkökulma kvanttifysiikan valossa
Mooseksen kirjan mukaan "Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli" (1. Moos. 1:3). Tämä kuvaa tilannetta, jossa valo ilmestyy näkyväksi ilman aikaviivettä. Jos kvanttifysiikka sallii valon olemassaolon ei-klassisessa, ajattomassa tai superpositiotilassa, se antaa tieteellisen kehyksen sille, että valo voi olla havaittavissa ilman, että se olisi klassisesti matkannut.

Tämä sopii luomismalliin, jossa maailmankaikkeuden osat luotiin valmiiksi havaittavaksi – eikä tarvitse olettaa, että valo on kulkenut miljardeja vuosia saavuttaakseen Maapallon. Kvanttikenttäteoria ja ei-lokaalisuus (entanglement) tukevat näkemystä, että osat voivat olla yhteydessä ilman klassista ajallista tai paikallista välimatkaa.

5. Johtopäätös
Kvanttimekaniikan mukaan valo ei välttämättä kulje klassista reittiä avaruudessa, vaan se voi olla superpositiossa ja aktualisoitua havaintotapahtumassa. Tämä mahdollistaa, että kaukaisten galaksien valo ei välttämättä ole kulkenut miljardeja vuosia, vaan on ilmestynyt havaittavaksi ajattomassa kvanttitilassa. Tämä näkökulma tukee luomiskertomusta siitä, että valo luotiin näkyväksi heti, ilman tarvetta pitkiin ajallisiin viivästyksiin. Kvanttifysiikka ei siten sulje pois nuoren maailmankaikkeuden mallia, vaan saattaa jopa tarjota mekanistisen pohjan sille.

Lähteet
Feynman, R. P. (1985). QED: The Strange Theory of Light and Matter. Princeton University Press.

Greene, B. (2004). The Fabric of the Cosmos: Space, Time, and the Texture of Reality. Vintage Books.

Kristensen, S. L., et al. (2025). Coherent and Incoherent Light Scattering by Single-Atom Wave Packets. Physical Review Letters. https://arxiv.org/abs/2410.19671

Mooseksen kirja (Raamattu), luku 1, jae 3.