Kello lyö neljä iltapäivällä, ja kierroksemme lähenee loppuaan. Toimittajaa ja kuvaajaa kierrättänyt

Kello lyö neljä iltapäivällä, ja kierroksemme lähenee loppuaan. Toimittajaa ja kuvaajaa kierrättänyt poliisikolmikko nousee auton kyytiin ja lähtee jatkamaan työpäiväänsä toisaalla.

On kuin kohtalon ivaa, että sen jälkeen kohtaamisistamme tulee synkempiä.

Paalutorille kokoontuneessa porukassa on aiempaa huonokuntoisemman näköisiä ihmisiä. Silmiin pistää riutuneen näköinen, todella nuori nainen, joka välttelee toimittajan katsetta. Kuuluu sekavaa huutoa ja viheltelyä.

Kinorinnettä alas hoippuu nuori mies valkoisessa verryttelyasussa. Miehen silmät seisovat päässä, ja koko keho tuntuu sätkivän pakkoliikkeiden voimasta. Ajoittain jalkojen heilahtelu muistuttaa tanssia.

Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä on ensimmäinen kohtaamamme peukun käyttäjä.

Fakta

Alfa-PVP eli peukku
Synteettisesti valmistettu alfa-PVP eli peukku on huumausaine, jota voidaan käyttää esimerkiksi jauheena, tabletteina tai tahnana. Sitä ei välttämättä pysty ulkonäön tai hajun perusteella tunnistamaan, eivätkä käyttäjät itsekään aina tiedä käyttävänsä peukkua.

Peukku on erityisen vaarallista, koska sen vahvimmat vaikutukset ovat lyhytkestoisia, toisinaan vain 15 minuutin luokkaa. Sen takia tarve uudelle annokselle tulee 30–120 minuutin kuluttua.

Peukku vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon. Käyttäjillä esiintyy usein aggressiivisuutta, impulsiivisuutta, vainoharhaisuutta, unettomuutta ja pakonomaista liikkumisen tarvetta. Huume voi aiheuttaa käyttäjällä myös psykoosin.

THL:n jätevesitutkimuksen mukaan peukun käyttö on lisääntynyt pääkaupunkiseudulla merkittävästi vuoden 2022 alusta alkaen.

Lähteet: THL ja poliisi

Kotimatkalla päätämme kuvaajan kanssa poiketa vielä uudestaan Liesikujan pysäköintitalolle nappaamaan muutaman kuvan. Virtsanhajuisen porraskäytävän edestä löytyy tällä kertaa miesten housut.

Ylimmässä kerroksessa ei näy taaskaan ketään. Uteliaisuudesta kierrän tyhjää parkkipaikkaa ja päädyn toisen porraskäytävän ovelle. Yritän avata keltaisella graffitilla peitettyä metalliovea, kun se törmää johonkin pehmeään.

Porraskäytävässä retkottaa ihminen, ehkä kaksi. Joku mumisee sekavasti. Annan oven sulkeutua.

En kysy, tarvitseeko mumisija apua, enkä ilmoita hänestä kenellekään. Myöhemmin illalla se alkaa hävettää.

Kävelemme ulos pysäköintitalosta. Myyr Yorkissa alkaa sataa.