Eräs mukava nainen sanoi mulle että olen kiltti ja etten ou velkaa kellekään mitään

Kuitenkin mulle tuli mieleen siinä samalla että olen Jeesukselle velkaa kaiken, itseni, pelastustuksellisuuteni, mutten saanut suuta aukaistuloitua sen sanoakseni.

Hän sanoi myös että mä itsessäni ihmisenä olen tarpeeksi. Hän ei täsmentänyt millä tavallisella, miten olen riittävä ja mihin riittävä.

Hän on mukava, ystävällinen, ja musta tuntuu että pinnallinenkin , ja tai Jumalan puheen opillisuuksista ihan ulallallisella. Ja mä ansaitsen olla onnellinenkin hänen mukaansa. No, siitä oon joksenkin ja aikallisella lailla samallista ajatuksellista mieltä.

Onpa mukavammaisenpaa nyt kun ei oo enää niin helle. Nyt voi nauraa kun on viileetä sen sijaan että enää itkun tirauttaisi kun niin tuntuu olo uuniin päätyneeltä. Koin kovat helteet helvetin esikuvallisuutena joinenkine yhtymäkohtineen. Pakoon ei päässynnä hellettä vaika kuinka juoksi, sama se on helvetissäkin.

Toisaalta tykkäsinkin välillä helteisyyksistä, oikein värisin kun oli niin ihanaallisen paahtavaallista. Mulla kun heinäkuun loppupuolellisella hajosi puhallin kun se kaatui ja säpälöityi. Oh hoijaakkaa.

Opin tänään että loppukesän raparpereista on ok tehjä raparperihillovata.

Selef Urge