Kun kriisi kiristää ja portinvartija horjuu

Joskus totuus ei ainoastaan tunnu epämukavalta – se alkaa puristaa niin, että sanoista tulee teräviä ja lauseista katkeria. Viimeisin kommentti tästä käy lähes oppikirjaesimerkistä:

> Eksyttäjän "pimeä harha" on tässä:
> • Anonyymi-ap 2025-08-10 06:16:33
> • ”sovitus on Jumalan teko, joka koskee koko maailmaa, ja joka lopulta toteutuu jokaisen kohdalla.”
> ---------------------------------------------------------------------------------------------------
>
> Tuollaista "oppia" ei UT\:n sivuilla ole missään.
> Se on utopiaa, toiveajattelua, illuusiota.
> Jumalan "sovitus" – Jeesuksen Kristuksen ristin työ?
> Ei ikävä kyllä koskaan toteudu jokaisen kohdalla. Koko maailman kohdalla!
> Varokaa tuollaisia sanan Kieroon Väätämisiä!
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19046397/moderni-sovitusopin-eksytys---harha!--(osa-1)#comment-137000301

Tämä lausunto on niin suora hyökkäys itse evankeliumin ydintä vastaan, että se on syytä nostaa omaan vitriiniinsä. Sillä jos UT ei muka opeta tätä, silloin UT:n sivuilta pitäisi poistaa kokonaan mm. seuraavat jakeet:

- ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan…” (2. Kor. 5:19)
- ”Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:2)
- ”Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 3:23–24)
- ”Niin kuin yhden ihmisen rikkomus koitui kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi.” (Room. 5:18)
- ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” (1. Kor. 15:22)

Näissä ei puhuta vain ”mahdollisuudesta” tai ”ehdollisesta sovituksesta” – näissä ilmoitetaan Jumalan teko, joka on sekä kattava että lopullinen.

Kun joku väittää, että tämä ei koskaan toteudu jokaisen kohdalla, hän ei ainoastaan kiellä universalismin teologista johtopäätöstä – hän kiistää sen, mitä Jumala itse sanassaan sanoo. Se ei ole enää ”mielipide-ero”, vaan suora törmäys ilmoitukseen.

On ymmärrettävää, että tämä herättää vastareaktioita. Jos on vuosikymmeniä rakentanut uskonkuvansa rajatun pelastuksen varaan, universaalinen sovitus näyttää liian suurelta, liian hyvältä ja liian hallitsemattomalta. Mutta ehkä juuri siksi sitä kutsutaan evankeliumiksi – hyväksi uutiseksi, joka ei pysähdy vartijan kynnykselle.

Kun kriisi syvenee, on kaksi vaihtoehtoa: kiristää portin salpoja entisestään, tai avata silmät ja nähdä, että portti oli koko ajan Jumalan käsissä, ei meidän.