Elämme mielenkiintoisia aikoja, joka paikasta tulvii kaikenlaista itsensä kehittämisjuttua!
Löydä itsesi, koe elämyksiä ja vaaranna henkesi(se ainokainen).Mitä näemme ympärillämme,
ahdistusta,tuskaa,eroja! Kaikkea muuta kuin onnellisuutta ja rauhaa!
Miksi tähän on tultu, itsekkyytemme on tähän kaikkeen syynä! Haluamme mennä hetkellisten elämysten ja nautintojen perässä tukka putkella!
Haluamme olla suoriutujia ja tehokkaita...
Ja onko meillä hyvä olla, hiljaisuudessa, kun olemme yksin...Kuuntele sisintäsi...
Emme halua uhrata vapaa aikaa pitempiaikaisiin projekteihin ihmissuhteissa, perheissä ja oman minän (välillä tosi kurja...)tuntemisessa.
Pitää olla salarakas, koska on onhan julkkiksilla...
Raha ja mammona on kaiken toiminnan päämäärä, vaikka sitä olsi kuinka paljon, en kuitenkaan ole tyytyväinen...Sillä haluan sitä lisää...
Minulla kaikki lähti vierimään yhtääkkiä. Ongelmia tuli avioliittooni, olin pettäjä...Itsekkäillä teoillani ja muita huomioimatta olin elännyt kuin pellossa...Olin vaarantanut kaiken sen, mitä minulla oli maan päällä! Rakas vaimoni ja lapseni. Ja millaisilla asioilla... Olin kypsymätön pojan nulikka...
Vanhat tekoni nousi pintaan, kuin paska...Tajusin näiden asioiden kautta oman syntisyyteni!
Lopulta jouduin turvaamaan Jeesukseen, rukoilin syntejäni anteeksi ja pyysin Hänet sydämeeni!Tajusin Jeesus,Kristuksen Vapahtajani kuolleen minunkin syntieni tähden!
Jouduin nöyrtymään hänen edessään, kaikki se mitä olin kuvitellut itsestäni, valui kuin tuhka tuuleen! Naamiot oli riisuttu! Olin pieni ja avuton, mutta tunsin että minua kannatellaan. Jostain syystä pienenä oli hyvä olla...Rukoilin ja luin Raamattua, minussa oli Sanan nälkä!
Oli suuri helpotus kun tajusin, että minulle on kaikki valmiina!
Se että kaikki meistä ei halua suurta Lahjaa ottaa vastaan, johtuu varmaan siitä
koska se on liian yksinkertaista. Sitä ei voi kokea ansioillaan saavansa!
Olen kaksi vuotta ollut Uskon tiellä, olen saanut sielulleni rauhan ja uuden suunnan elämälleni! Avioliittomme on menossa aidompaa suuntaan, uskallamme sanoa asiat oikeilla nimillä...Ennen kaikkea on hyvä olla, kun on vahva maa jalkojen alla. Elämä ei pelota enää.
Asiat näkyvät aivan uudessa Valossa.
Sinäkin voit valita tien, mitä kuljet! Kaikki on sinullekkin valmista ja saat sielullesi Rauhan Jeesuksessa Kristuksessa. Siunausta matkallesi!
Löydä itsesi, koe elämyksiä ja vaaranna henkesi(se ainokainen).Mitä näemme ympärillämme,
ahdistusta,tuskaa,eroja! Kaikkea muuta kuin onnellisuutta ja rauhaa!
Miksi tähän on tultu, itsekkyytemme on tähän kaikkeen syynä! Haluamme mennä hetkellisten elämysten ja nautintojen perässä tukka putkella!
Haluamme olla suoriutujia ja tehokkaita...
Ja onko meillä hyvä olla, hiljaisuudessa, kun olemme yksin...Kuuntele sisintäsi...
Emme halua uhrata vapaa aikaa pitempiaikaisiin projekteihin ihmissuhteissa, perheissä ja oman minän (välillä tosi kurja...)tuntemisessa.
Pitää olla salarakas, koska on onhan julkkiksilla...
Raha ja mammona on kaiken toiminnan päämäärä, vaikka sitä olsi kuinka paljon, en kuitenkaan ole tyytyväinen...Sillä haluan sitä lisää...
Minulla kaikki lähti vierimään yhtääkkiä. Ongelmia tuli avioliittooni, olin pettäjä...Itsekkäillä teoillani ja muita huomioimatta olin elännyt kuin pellossa...Olin vaarantanut kaiken sen, mitä minulla oli maan päällä! Rakas vaimoni ja lapseni. Ja millaisilla asioilla... Olin kypsymätön pojan nulikka...
Vanhat tekoni nousi pintaan, kuin paska...Tajusin näiden asioiden kautta oman syntisyyteni!
Lopulta jouduin turvaamaan Jeesukseen, rukoilin syntejäni anteeksi ja pyysin Hänet sydämeeni!Tajusin Jeesus,Kristuksen Vapahtajani kuolleen minunkin syntieni tähden!
Jouduin nöyrtymään hänen edessään, kaikki se mitä olin kuvitellut itsestäni, valui kuin tuhka tuuleen! Naamiot oli riisuttu! Olin pieni ja avuton, mutta tunsin että minua kannatellaan. Jostain syystä pienenä oli hyvä olla...Rukoilin ja luin Raamattua, minussa oli Sanan nälkä!
Oli suuri helpotus kun tajusin, että minulle on kaikki valmiina!
Se että kaikki meistä ei halua suurta Lahjaa ottaa vastaan, johtuu varmaan siitä
koska se on liian yksinkertaista. Sitä ei voi kokea ansioillaan saavansa!
Olen kaksi vuotta ollut Uskon tiellä, olen saanut sielulleni rauhan ja uuden suunnan elämälleni! Avioliittomme on menossa aidompaa suuntaan, uskallamme sanoa asiat oikeilla nimillä...Ennen kaikkea on hyvä olla, kun on vahva maa jalkojen alla. Elämä ei pelota enää.
Asiat näkyvät aivan uudessa Valossa.
Sinäkin voit valita tien, mitä kuljet! Kaikki on sinullekkin valmista ja saat sielullesi Rauhan Jeesuksessa Kristuksessa. Siunausta matkallesi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rike,
mukava lukea tällaista, että joku on löytänyt paremman suunnan elämälleen. Voimia sinulle jatkossakin.
Kerron tässä omankin tarinani, sinun innostamanasi.
Minut on kastettu ja kasvatettu luterilaiseksi. Kävin lapsena ja vielä nuorenakin innokkaasti seurakunnan riennoissa, luin Raamattua, rukoilin Jumalaa, rakastin mielikuvaani Jeesuksesta. Olin uskovainen lapsi/nuori. Kävin rippikoulun ja osallistuin ehtoolliselle, uskoin mitä minulle opetettiin.
Kristinusko oli minulle kuitenkin loputon ahdistuksen aihe.
Syitä on paljon: Perisynti. Jatkuva huonommuuden tunne. Jumalan sadismi. Helvetti. Älyttömät väitteet: ruumiin ylösnousemus, luomiskertomus, pahojen tekojen sälyttäminen syntipukin, i.e. Jeeksuksen päälle, persoonallinen paha, henkimaailma. Ahdasmielisyys. Vanhoillisuus. Kaksinaamaisuus. Tämä lista jatkuisi vielä pitkään, mutta ymmärtänet mitä ajan takaa.
Aloin siis ajatella itse, vaikka "lapsenkaltaisten on taivasten valtakunta". Lapsihan ei ajattele, lapsi uskoo mitä sanotaan. En kuitenkaan halunnut jäädä ikuiseksi lapseksi, vaan halusin ottaa vastuun elämästäni kuin aikuinen ihminen.
Aloin tutkia maailmaa seurakuntasalin ulkopuolella. Ymmärsin, että se mitä Raamattu ja uskonoppineet kertovat maailmasta ei pidä yhtä tosiseikkojen kanssa. Lakkasin kieltämästä oman ruumiillisuuteni ja inhimilliset haluni ja halvaannuttava, masentava synnintunto hävisi. Sain tilalle elämänilon. Sain ymmärryksen siitä, miten maailmaa tutkitaan omien havaintojen ja ajattelun avulla. Sain rauhallisen rohkeuden myöntää, että mitään lopullista Totuutta isolla kirjaimella ei ole, on vain likiarvoja. Sain aidon myötätunnon muita elollisia kohtaan. Sain itsetunnon. Tämäkin lista jatkuisi pitkään.
Moraalini parani hylättyäni uskonnon. Nyt toimin epäitsekkäästi ja lempeästi koska _haluan_, en helvetinpelosta enkä miellyttämisenhalusta. Ymmärrän kaikkien ihmisten (ja myös muiden eläinten) lopulta samankaltaiset tarpeet ja kunnioitan niitä parhaani mukaan. Uskovaisen omahyväinen asenne on poissa. Minulla on tässä hetkessä elämisen rauha ja harjoittelen luopumista, jotta olisin valmis hyväksymään väistämättömän loppuni sitten kun sen aika on.
Olet oikeassa, tiensä voi valita. Minä olen omani valinnut.
Kiitos, Rike, tarinastasi. Sitä oli hyvä lukea.
Vielä kelpaa ristin armo ihmisille,
meille omaan mahdottomuuteemme törmänneille.
"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala,
joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille
synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta
vääryydestä" (1.Joh.1:9)
"Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen
ja pitää lupauksensa." (1.Tess.5:24)
"Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa
itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen
Jumala, eikä toista ole." (Jes.45:22)
Olen iloinen puolestasi Rike, olet löytänyt Jeesuksen.
Se on ihanin asia elämässä jos sen oivaltaa. Vain Jeesus voi auttaa meitä.
Ja tiedätkö Rike, elämme todella lopunaikaa Jeesus tulee pian?
On tärkeää omistautua uskonasioille, ilahduin kun löysin sinut täältä.
Myös se ilahdutti minua kun huomasin että olet löytänyt uudeelleen
tasapainon ja ymmärrät miten tärkeää on vaimo ja lapset, perhe.
Mitä muuta sinulle kuuluu?