Rähinätön maailma - uskonnon jälkeinen toripäivä

Kuvitelkaa tämä: keskellä toria on pitkä pöytä. Sen ympärillä on ihmisiä eri puolilta maata, ja he keskustelevat vilkkaasti. Mutta tällä kertaa kukaan ei heiluta Raamattua, Koraania tai muuta pyhää tiiliskiveä toisen pään yläpuolella. Kukaan ei edes huuda “syntinen!” – korkeintaan “sinä muuten kaadoit kahvit minun pullalautaselle”.*

Mutta ennen kuin pääsemme tähän utopiaan, katsotaan, missä nyt ollaan.

1. Nykytila: Jumalallinen painimatsi

Jos uskoo nettipalstojen perusteella, kristinuskon eri suuntaukset eivät ole niinkään veljiä ja sisaria, vaan eri painoluokan ottelijoita, jotka on suljettu samaan kehään.
— Helluntailaiset nurkassa!
— Adventistit toisessa!
— Luterilaiset kolmannessa!
Ja keskeltä kuuluu: “Homo homini lupus!” – mikä kääntyy vapaasti muotoon “ihminen on ihmiselle susi, ja netissä vielä tuplana.”

Rähinämummo on palstojen kokenut tarkkailija. Hän kuvailee tilannetta likaviemärinä, rottien juhlapöytänä ja villikoirien tappelutantereena. Minä lisäisin, että mukana on vielä ripaus telenovelaa: jatkuvaa draamaa, vaihtuvia liittolaisuuksia ja jokaisella “oikea oppi”, jota puolustetaan kuin viimeistä munkkipossua kahvilassa.

2. Ongelma ei ole “poikkeustapaus” – se on sisäänrakennettu

Uskonto on kuin ohjelma, jossa on yksi pääkomento: “Me olemme oikeassa, muut ovat väärässä.”
Se on kuin olisi ohjelmointikieli, jossa “if” ja “else” -lausekkeet eivät johda loogiseen lopputulokseen, vaan aina samanlaiseen tulokseen: “väärä oppi → rähinä päälle”.

Kun totuutta ei voi mitata, siitä pitää kiistellä. Ja kun kiistasta ei tule sopua, seuraa haukkuminen. Tätä sykliä on harjoiteltu tuhansia vuosia – palstat ovat vain digitaalinen jatke.

3. Ateistinen ehdotus: “Lakkautetaan koko kilpailu”

Mitä jos poistaisimme koko “kuka on oikeassa Jumalan edessä” -pelilaudan?
Ei pyhiä sääntöjä, joita voi käyttää toisia vastaan. Ei tuonpuoleisella uhkauksia, joilla voi pelotella. Ei “oikeaa oppia”, joka vaatii, että toisen oppi on väärä.

Sen sijaan:

* Yhteinen todellisuus, jossa asiat perustellaan näytöillä, ei ilmoituksilla.
* Moraali, joka nojaa siihen, mikä tekee maailmasta paremman, ei siihen, mikä miellyttää näkymätöntä olentoa.
* Keskustelut, joissa riidellään korkeintaan siitä, onko pizzaan hyväksyttävää laittaa ananasta.

4. Dialogia utopiasta

Kuvitellaan pieni kohtaus rähinättömästä torista:

Matti: “Tiedätkö, ennen tämä meidän porukka tapeltiin helluntailaisista ja kasteista.”
Liisa: “Ai niinkö? Nyt me tapellaan vain siitä, kumpi voitti eilen lautapelissä.”
Matti: “Ja se on paljon turvallisempaa – korkeintaan joku heittää nappulan seinään.”
Liisa: “Tai ananaksen pizzaan.”
Matti: “Siinä on muuten rajat ylittävä synti.”

5. Miksi tämä ei ole vain vitsi

Vaikka tämä kuulostaa leikiltä, ajatus on vakava: ihmisten hyvä tahto ei tarvitse uskontoa toimiakseen. Se tarvitsee empatiaa, uteliaisuutta ja halua ratkaista ongelmia ilman, että joku roikkuu taivaallisessa puhelinlinjassa kertomassa, mitä mieltä meidän pitää olla.

Rähinämummon kuvaama nykytila on todiste siitä, että järjestelmä, joka väittää rakentavansa yhteyttä, pystyy vahvasti ruokkimaan riitaa. Kun usko muuttuu identiteetiksi, jokainen eriävä mielipide on uhka – ja toripäivä muuttuu sotatantereeksi.

6. Loppukuva: Rähinämummo eläkkeellä

Näen jo mielessäni rähinämummon istumassa torin penkillä, hymyilemässä. Hänellä ei ole enää tarvetta puolustaa mitään oppia, koska kukaan ei hyökkää toisen uskomuksia vastaan – niitä kun ei ole. Hän myy itseleivottuja pullia, ja pahin päivän riita koskee sitä, oliko niissä kardemummaa liikaa vai liian vähän.

Ja siinä maailmassa ei tarvita Matteuksen evankeliumia varoittamaan “pahoista palvelijoista” – riittää, että naapuri sanoo: “Hei, sun vuoro on tiskata kahvikupit.”

Ehkä se on utopia. Mutta nykytilan rinnalla se kuulostaa aika hyvältä.

- Eräs ateisti