tai muuta hömppää ajattelin kirjoittaa.
Minä kuulun kirkkoon (ev.lut) ja olen miettinyt miksi monet sanovat minulle että eroa kirkosta.
En aio erota ja uskovaisuuteni taso on sillä rajalla, että uskon/en usko.
En rukoile aktiivisesti, mutta kun rukoilen se tapahtuu yleensä hädän hetkellä. Raukkamaista, eikö?
No kuiteskii, esim. tämä kirkollisvero ei ole turha. Ei se mene kirkolle kokonaan vaan diakonia työhön, vanhusten auttamiseen ym. vastaaville.
Eikä kirkollisvero ole kovin iso, ainakaan minun lompakkooni ei tee suurta lovea.
Uskoni jumalaan on vähän niin kuin tasapainottelisin pitkospuilla. Haluan olla polulla enkä hukata sitä.
En oikein pysty olemaan tosiuskovainen, koska silloinhan minun pitäisi luopua osasta elämääni. Ja tunnen etten enää vastaisi täysin omasta elämästäni. (onko tässä mitään järkeä?)
Tarkoitan etten voi antaa elämääni kokonaan pois.
Samallla kuitenkin haluan pitää jalkani oven raossa. Voiko joku "tosiuskovainen" auttaa ilmaisemaan ajatukseni selvemmin?
Ehkä nämä asiat olisi pitänyt usko/kirkko/jumala käsitellä erikseen... Nyt taisin vain sekoittaa nämä asiat.
Jos joku sai tästä tolkkua niin pyydän vastaamaan.
Tai on esim. vastaavanlaisessa tilanteessa.
Minä kuulun kirkkoon (ev.lut) ja olen miettinyt miksi monet sanovat minulle että eroa kirkosta.
En aio erota ja uskovaisuuteni taso on sillä rajalla, että uskon/en usko.
En rukoile aktiivisesti, mutta kun rukoilen se tapahtuu yleensä hädän hetkellä. Raukkamaista, eikö?
No kuiteskii, esim. tämä kirkollisvero ei ole turha. Ei se mene kirkolle kokonaan vaan diakonia työhön, vanhusten auttamiseen ym. vastaaville.
Eikä kirkollisvero ole kovin iso, ainakaan minun lompakkooni ei tee suurta lovea.
Uskoni jumalaan on vähän niin kuin tasapainottelisin pitkospuilla. Haluan olla polulla enkä hukata sitä.
En oikein pysty olemaan tosiuskovainen, koska silloinhan minun pitäisi luopua osasta elämääni. Ja tunnen etten enää vastaisi täysin omasta elämästäni. (onko tässä mitään järkeä?)
Tarkoitan etten voi antaa elämääni kokonaan pois.
Samallla kuitenkin haluan pitää jalkani oven raossa. Voiko joku "tosiuskovainen" auttaa ilmaisemaan ajatukseni selvemmin?
Ehkä nämä asiat olisi pitänyt usko/kirkko/jumala käsitellä erikseen... Nyt taisin vain sekoittaa nämä asiat.
Jos joku sai tästä tolkkua niin pyydän vastaamaan.
Tai on esim. vastaavanlaisessa tilanteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä, että kirkkoon kuulumisella on ihan hyviä eettisiäkin syitä olemassa. Kirkolla on omat tunnustuskirjansa, joissa kirkon "toiminta-ajatus" on kirjattuna ja jos omat ajatukset on samansuuntaisia, niin voihan kirkossa olla "kannatusjäsenenä" ilman syvempää sitoutumista kirkon työhön.
Uskosta kirjoitin jo aikaisemmin tuolla "kristinuskosta" että Jeesus oikeastaan pakottaa ottamaan kantaa, sitä ei voi kiertää. Mustavalkoisuutta ei minusta pitäisi keinotekoisesti vältellä niissä kysymyksissä, jotka ovat aidosti mustavalkoisia. Siispä keskeisimmissä kysymyksissä suhteessa Jumalaan on kanta otettava, tai oikeastaan sen ottaa joka tapauksessa olkoon se tietoinen ratkaisu tai ei.
Tänä päivänä tietysti ehdottomuus on pahasta ja kaiken pitäisi olla vain jotenkin ehkä tai jotain sen suuntaista tai ei kenties ihan niinkään jyrkästi ja selkeästi, vaan vielä edes vähän epämääräisemmin. Niinpä ei minkään asian totuudellisuutta saisi pitää varmana, vaan totuus on hämärtyvä käsite, joka voi tarkoittaa melkein mitä tahansa.
Selkeän ratkaisun Jeesuksen puoleen tehneiltä ihmisiltä tuskin löytyy sellaista kommenttia, jonka mukaan he olisivat joutuneet luopumaan jostain. Kasvaminen Jumalan lapsena on kyllä vierottanut heidät alkoholista ja joistain muista paheista, mutta se ei ole tapahtunut väkisin. Jumala ei kasvata ihmisiä vain lain vaatimuksilla, vaan ennen kaikkea rakkaudellaan. Kun ihminen tulee hyväksytyksi sellaisenaan, kiinnostus alkoholiin tai vastaaviin paheisiin joista luopuminen voi etukäteen tuntua ikävältä, loppuu. Alkoholin käyttö ei enää huvita, vaan saa suuremman onnen siitä yhteydestä Jumalaan, jonka on saanut lahjaksi.
Näistä asioista voisi varmaankin kirjoittaa pitkästikin ja monista muistakin riippuvuuksista kuin tuosta yleisimmästä, eli alkoholista, mutta tässä joitain ajatuksia.