Vertaus rähisevästä palvelijattaresta

Oli kerran erään herran palvelijatar, joka oli ollut talossa jo viisikymmentä vuotta.
Hänellä oli monta tehtävää, jotka herra oli hänelle antanut: yksi piti kylvää, toinen rakentaa ja kolmas saattaa valmiiksi. Mutta palvelijattaren työt viipyivät – ei päivä eikä kaksi, vaan viikko ja taas viikko.

Sillä palvelijatar löysi mieluisamman työn: hän istui portilla ja ohjeisti kulkijoita, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä.
Erityisesti hän varoitti ohikulkijoita eräästä vaarallisesta harhatiestä, jota nimitettiin universalismiksi. Hän huusi ja huitoi niin, että monet kääntyivät pois – tai ainakin kääntyivät toiselle puolelle katua.

Mutta kun toiset kulkijat alkoivat pilkata niitä, jotka pukeutuivat ja rakastivat toisin, palvelijatar vaikeni. Ja kun talonportille tuli viesti orjien eheytysleiristä, hän käänsi katseensa pois ja kirjoitti portinpieleen vain: "Jeesus on Herra."

Ja herra tuli ja kysyi: “Miksi työsi viipyy?”
Palvelijatar vastasi: “Herra, olen vartioinut porttia ja neuvonut kansaa.”
Mutta herra sanoi: “Olet neuvonut omiasi ja vaiennut vieraitasi vastaan. Työ, jonka jätit tekemättä, olisi ollut tärkein.”

Niin palvelijatar jäi portille, ja työ pellolla odotti edelleen.

Jolla on korvat, se kuulkoon.