50-LUVUN DARWINISMI MAAILMANKUVAN PERUSTANA ?
Helsingin Sanomien tiedepalstalla (14.6.) uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen osallistuu ID-väittelyyn arvelemalla älykkyyden syntyvän uusdarwinistisessa evoluutiossa materian sattumanvaraisesti, joskin – hänelle siitä plussaa - ehkä matemaattisesti organisoituessa. Kirjoituksen muutamia kohtia voidaan arvioida kriittisesti.
Yksi näistä on Pyysiäisen epäsuora väite, että Luojan idean hylkääminen olisi suuresti edistänyt tiedettä. Esimerkiksi tieteistä kehittyneimmän, fysiikan, etevistä uranuurtajista varsin monet pitivät tutkimiaan matemaattisia luonnonlakeja Jumalan luomisperiaatteina. Nykyisestä fyysikkopolvesta runsas enemmistö on epäuskonnollisia, mutta tuskinpa ateismi heidänkään tutkimustaan ohjaa tai edistää.
Kirjoituksen tärkein arvosteltava kohta on Pyysiäisen kuten niin monen muunkin tutkijan ajattelua hallitseva vanhentunut darwinistinen evoluutiokäsitys.
HS:n mielipidesivuilla äskettäin käyty evoluutiokeskustelu paljasti jopa ammattibiologeille tuntemattomaksi sen aiheen kannalta oleellisen tosiseikan, että geenitutkimus on jo vuosia sitten kumonnut uusdarwinismin tärkeimmän pääväitteen genomin sattumanvaraisista pistemutaatioista evoluution aiheuttajina. Solun DNA ja sen aktiivinen ympäristö muodostavat informaatiota prosessoivan, omaa rakennettaan ja toimintojaan tarkoituksenmukaisesti, hallitusti ja laaja-alaisesti mm. yksikköjä siirtelemällä muuntelevan ja vaurioita tehokkaasti torjuvan ja korjaavan tietokoneen. Huippugeneetikko James A. Shapiro (kotisivut netissä) rinnastaa uuden, genomin tietokoneominaisuuksiin perustuvan evoluutiokuvan suhteellisuusteoreettisen ja kvanttimekaanisen maailmankuvan syntyyn fysiikassa. Tämä tarkoittaa, että vaikka ulkonainen, empiirinen havaintomaailma ei heti kovin näyttävästi muutukaan, sen perustana olevat periaatteet ja asioiden syvemmän tason ”mekanismit” on tajuttava radikaalisti toisenlaisiksi, kuin on pinnallisesti luultu.
Tietämättömyydestä siis johtuu, että Pyysiäinen monien muiden eri alojen asiantuntijoiden tavoin saa kritiikittä käyttää 50-luvun darwinismia omien teorioittensa perustana ja motivaatiotaustana.
Darwinismin toinenkin pääväite, oppi luonnonvalinnasta evoluution suuntaajana, on joutunut tyytymään sivurooliin monien arvostettujen evoluution tutkijoiden, mm. Stuart Kauffmanin ja Stanley N. Salthen (kotisivut netissä) itseorganisaatioilmiöön perustuvissa malleissa. Kaikkialla luonnossa vaikuttavaa itseorganisaatiota voisi pähkinänkuoressa luonnehtia systeemien lainalaisella, mutta ei ulkoisesti ohjatulla tavalla suorittamana, usein epäjatkuvana (hyppäyksellisenä) muuntumisena yhä monimutkaisemmiksi energiankanavointijärjestelmiksi säätötekijöiden muuttuessa. Salthen näkemystä mukaillen luonnonvalinnan rooliksi jää biologiassa tiettyihin päätetiloihin, attraktorin altaisiin, lainalaisesti siirtyvien itseorganisoituvien systeemien säätötekijävuorovaikutusten hienosäätö, eräänlainen mikroevoluutio. Varmaa on, että jos itseorganisaatio (kts. Self-Organization) ja samaa matematiikkaa noudattava deterministinen kaaos olisivat olleet laajemmin tunnettuja Darwinin aikana, nykyisenkaltaista darwinismia ei olisi syntynytkään.
Mikä tärkeintä, itseorganisaatioilmiötä hallitsee ilmeisesti sama makroskooppista järjestystä luova matemaattinen periaate (kts. Nambu-Goldstone field) kuin modernia hiukkasfysiikkaa sekä tiiviin aineen fysiikkaa ja kosmologiaa nk. defekteineen (maallikolle vähäinformatiivista tietoa defekteistä on googlessa mm. otsikoilla Defects in Physics, Defect Dynamics ja Defect Core; otsikolla LCI Research – Fundamental Studies on sentään pari kuvaa ja Katherine M. Bensonin jutun ydinidea on intuitiolla sovellettavissa biologiseen evoluutioon). Kaikki tämä luo pohjaa uudelle näkemykselle, jonka mukaan evoluutio voidaan oivaltaa yhdeksi särmäksi luomakunnan älyllisiä matemaattisia luonnonlakeja noudattavassa ilmituloprosessissa.
Tarjosin tämäntapaista juttua Hesariin.
Helsingin Sanomien tiedepalstalla (14.6.) uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen osallistuu ID-väittelyyn arvelemalla älykkyyden syntyvän uusdarwinistisessa evoluutiossa materian sattumanvaraisesti, joskin – hänelle siitä plussaa - ehkä matemaattisesti organisoituessa. Kirjoituksen muutamia kohtia voidaan arvioida kriittisesti.
Yksi näistä on Pyysiäisen epäsuora väite, että Luojan idean hylkääminen olisi suuresti edistänyt tiedettä. Esimerkiksi tieteistä kehittyneimmän, fysiikan, etevistä uranuurtajista varsin monet pitivät tutkimiaan matemaattisia luonnonlakeja Jumalan luomisperiaatteina. Nykyisestä fyysikkopolvesta runsas enemmistö on epäuskonnollisia, mutta tuskinpa ateismi heidänkään tutkimustaan ohjaa tai edistää.
Kirjoituksen tärkein arvosteltava kohta on Pyysiäisen kuten niin monen muunkin tutkijan ajattelua hallitseva vanhentunut darwinistinen evoluutiokäsitys.
HS:n mielipidesivuilla äskettäin käyty evoluutiokeskustelu paljasti jopa ammattibiologeille tuntemattomaksi sen aiheen kannalta oleellisen tosiseikan, että geenitutkimus on jo vuosia sitten kumonnut uusdarwinismin tärkeimmän pääväitteen genomin sattumanvaraisista pistemutaatioista evoluution aiheuttajina. Solun DNA ja sen aktiivinen ympäristö muodostavat informaatiota prosessoivan, omaa rakennettaan ja toimintojaan tarkoituksenmukaisesti, hallitusti ja laaja-alaisesti mm. yksikköjä siirtelemällä muuntelevan ja vaurioita tehokkaasti torjuvan ja korjaavan tietokoneen. Huippugeneetikko James A. Shapiro (kotisivut netissä) rinnastaa uuden, genomin tietokoneominaisuuksiin perustuvan evoluutiokuvan suhteellisuusteoreettisen ja kvanttimekaanisen maailmankuvan syntyyn fysiikassa. Tämä tarkoittaa, että vaikka ulkonainen, empiirinen havaintomaailma ei heti kovin näyttävästi muutukaan, sen perustana olevat periaatteet ja asioiden syvemmän tason ”mekanismit” on tajuttava radikaalisti toisenlaisiksi, kuin on pinnallisesti luultu.
Tietämättömyydestä siis johtuu, että Pyysiäinen monien muiden eri alojen asiantuntijoiden tavoin saa kritiikittä käyttää 50-luvun darwinismia omien teorioittensa perustana ja motivaatiotaustana.
Darwinismin toinenkin pääväite, oppi luonnonvalinnasta evoluution suuntaajana, on joutunut tyytymään sivurooliin monien arvostettujen evoluution tutkijoiden, mm. Stuart Kauffmanin ja Stanley N. Salthen (kotisivut netissä) itseorganisaatioilmiöön perustuvissa malleissa. Kaikkialla luonnossa vaikuttavaa itseorganisaatiota voisi pähkinänkuoressa luonnehtia systeemien lainalaisella, mutta ei ulkoisesti ohjatulla tavalla suorittamana, usein epäjatkuvana (hyppäyksellisenä) muuntumisena yhä monimutkaisemmiksi energiankanavointijärjestelmiksi säätötekijöiden muuttuessa. Salthen näkemystä mukaillen luonnonvalinnan rooliksi jää biologiassa tiettyihin päätetiloihin, attraktorin altaisiin, lainalaisesti siirtyvien itseorganisoituvien systeemien säätötekijävuorovaikutusten hienosäätö, eräänlainen mikroevoluutio. Varmaa on, että jos itseorganisaatio (kts. Self-Organization) ja samaa matematiikkaa noudattava deterministinen kaaos olisivat olleet laajemmin tunnettuja Darwinin aikana, nykyisenkaltaista darwinismia ei olisi syntynytkään.
Mikä tärkeintä, itseorganisaatioilmiötä hallitsee ilmeisesti sama makroskooppista järjestystä luova matemaattinen periaate (kts. Nambu-Goldstone field) kuin modernia hiukkasfysiikkaa sekä tiiviin aineen fysiikkaa ja kosmologiaa nk. defekteineen (maallikolle vähäinformatiivista tietoa defekteistä on googlessa mm. otsikoilla Defects in Physics, Defect Dynamics ja Defect Core; otsikolla LCI Research – Fundamental Studies on sentään pari kuvaa ja Katherine M. Bensonin jutun ydinidea on intuitiolla sovellettavissa biologiseen evoluutioon). Kaikki tämä luo pohjaa uudelle näkemykselle, jonka mukaan evoluutio voidaan oivaltaa yhdeksi särmäksi luomakunnan älyllisiä matemaattisia luonnonlakeja noudattavassa ilmituloprosessissa.
Tarjosin tämäntapaista juttua Hesariin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"HS:n mielipidesivuilla äskettäin käyty evoluutiokeskustelu paljasti jopa ammattibiologeille tuntemattomaksi sen aiheen kannalta oleellisen tosiseikan, että geenitutkimus on jo vuosia sitten kumonnut uusdarwinismin tärkeimmän pääväitteen genomin sattumanvaraisista pistemutaatioista evoluution aiheuttajina. Solun DNA ja sen aktiivinen ympäristö muodostavat informaatiota prosessoivan, omaa rakennettaan ja toimintojaan tarkoituksenmukaisesti, hallitusti ja laaja-alaisesti mm. yksikköjä siirtelemällä muuntelevan ja vaurioita tehokkaasti torjuvan ja korjaavan tietokoneen."
Sinulla ei taida olla hajuakaan muuntelun synnyn tärkeämmistä puolista. Näitä ovat rekombinaatio ja crossing-over, jossa syntyy "ylilyöntien" kautta uusia geenejä. Mutaatioita korjataan aktiivisesti, mutta kaikki eliöt roikkuvat juuri Eigenin virhekatastrofin alapuolella, mikä on parhaiten selitettävisä evolutiivisesta näkökulmasta. Suurigenomisilla eliöillä täytyy siis olla tehokkaampi korjaussysteemi kuin pienigenomisilla. Tämän kreationistit yrittävät torjua joko tuolla sinun tavallasi eli väittämällä mutaatioita syntyvän liian vähän tai Ojalan tapaan keksimällä rappeutumissatuja (rappeutuvat yksilöt siirtävät geenejään jälkipolvelle).
"Darwinismin toinenkin pääväite, oppi luonnonvalinnasta evoluution suuntaajana, on joutunut tyytymään sivurooliin monien arvostettujen evoluution tutkijoiden, mm. Stuart Kauffmanin ja Stanley N. Salthen (kotisivut netissä) itseorganisaatioilmiöön perustuvissa malleissa."
Kerropas miten tämä itseorganisaatio käytännössä tapahtuu. Havaintoja siis kaipaisin ja mieluiten vertaisarvioinnin läpäisseitä juttuja.
nehän kuuluvat matematiikaltaan itseorganisaatioilmiöiden ryhmään. Nyt on kuitenkin vaara, että darwinismiin sitoutuminen on omiaan estämään osallistumisen vaihtoehtoisten teorioiden kehittämisyrityksiin, vaikka niistä päätarkoituksen epäonnistuessakin voisi olla paljon hyötyä tieteelle. Itse yksinkertaisesti en voi olla näkemättä havaitsemiani ja kirjoista lukemiani biologian ilmiöitä tiettyjen organisoivien matemaattisten periaatteiden (kuten Nambun-Goldstonen kentän) ohjaamina itseorganisaatioprosesseina ja defektien dynamiikkana. Voin tietysti olla myös väärässä. Minulla ei ole aikaa perehtyä, mutta olen varmaan nettiä selaillessani nähnyt, että Springer Series in Synergetics - sarjan joissakin uusissa niteissä pohditaan itseorganisaation ja evoluution suhdetta. Tuossa ylläolevassa jutussa ei vielä tullut esitellyksi koko arsenaalia, mutta ajattelin että nuokin kiinnostaisivat ainakin matemaattis-luonnontieteellistä koulutusta omaavia noin syvällisemminkin. Etenkin Shapiron omaksuma linja, jolta liki 80 artikkelia on läpäissyt vertaisarvioinnin.
yllä mainitsemistani periaatteista löytyy aika paljon tietoa myös internetistä mainitsemillani hakusanoilla.
Sellaisen ilmiön olemassaolo kuin rakkaus kumoaa "survival of the fittest" teorian. Yleensä kun ihmiset lisääntyvät, niin siinä, että yhdyntä tapahtuu on varmaan ainakin 90%:ssa takana rakkaus. Se ei välttämättä katso sitä, onko kumppani "fittest" tai geneettisesti täydellinen yksilö. Ihmiset (ja myös ainakin jotkut eläimet) rakastuvat myös (ehkä tieteen kannalta) epätäydellisiin yksilöihin. Tarvitsee vain katsoa ympärilleen niin löytyy niin renttua, vähemmän kaunista, langanlaihaa, sairasta ynnä muuta "epätäydellistä" yksilöä, joilla on lapsia.
Ja näin ollen heidän "epätäydelliset" geeninsä jatkuvat.
Jotkut karjankasvattajat ovat huomanneet että jotkut lehmätkään eivät ala kaikkien sonnien kanssa millekään, ja toisiin, jotka eivät ole niitä agressiivisimpia yksilöitä ne ikään kuin "rakastuvat".
Lisäksi gorillayhteisöjä on tutkittu ja olen myös itse nähnyt yhden luontodokumentin aiheesta.
Gorillayhteisössä johtajauros (yleensä vahvin) pääsee aina ensin parittelemaan naaraan kanssa. Mutta sen jälkeen kun johtajauros on paritellut, myös muut pääsevät parittelemaan naaraan kanssa.
Ja kun on tutkittu gorillan peniksen ja erityisesti terskan muotoa, se on täydellisesti ergonomisesti muotoiltu siten, että se "purskauttaa" naaraan emättimessä jo olevat siemennesteet ulos. Joten näin ollen myös näillä johtajauroksen jälkeen paritelleilla on myös mahdollista hedelmöittää naaras, ja heidän siittiönsä voivat voittaa "kilpajuoksussa".
Eli kun naarasgorilla synnyttää pikkugorillan se voi olla kenen urosgorilloista vaan, jotka ovat paritelleet sen kanssa.
Ja sen "fittest" yksilön geenit eivät välttämättä jatkukaan.
Miksi näin sitten on? Jos ajatellaan, että on olemassa Suunnittelija, hänelle tärkeintä ei ehkä olekaan että elämä kehittyy, vaan että elämä jatkuu. Tällä maapallolla, jonka Hän on luonut. Että elämä jatkuu hänen kannaltaan "itsestään", ilman että Hänen täytyy siihen puuttua, kuin ikiliikkuja.
Eli tarvitaan myös heikompia, hitaammin juoksevia gaselliyksilöitä että ne joutuvat leijonan ruuaksi ja että leijonien elämä jatkuisi ja niin edelleen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nämä heikot yksilöt olisivat aina samaa sukujuurta, ja että tämä heikkous periytyisi absoluuttisesti sukupolvelta toiselle. Esim. jos nopean juoksukyvyn omaava uros parittelee hitaan juoksukyvyn omaavan naaraan kanssa, niin silloin saadaan ehkä keskivertojuoksukyvyn omaava tai sitä nopeampi jälkeläinen. Näin ollen tämän jälkeläisen geeneissä ja näin ollen myös hänen jälkeläisissään on myös nopean juoksukyvyn omaava geeni. Eli ne jotka joutuvat leijonan ruuaksi ne vaihtelevat. Eli geenien sekoittuminen ja luonnon monimuotoisuus näyttävät olevan hyväksi ja mahdollistavat ns. "reilun pelin" kaikille yksilöille.
Teillä kreationisteilla on niin fantsuja juttuja. Aivan kuin pienen lapsen aivoituksia. Ehkä sinun pitäisi palata koulunpenkille opettelemaan perusasiat biologiasta, ennen kuin alat kritisoimaan koko alaa. Eihän taloakaan voi ilman päälle rakentaa if juu nou vat ai miin.
Lisäys tuohon vielä, että näyttäisi siltä, että Suunnittelija haluaisi, että lajit EIVÄT kehittyisi. Vaan, että DNA:n sekoittumisella taataan se, että ei tule supernopeita gaselleja jotka pääsisivät leijonilta pakoon, ja siten leijonat kuolisivat nälkään. Ja että ei tulisi supervikkeliä ja voimakkaita leijonia jotka söisivät kaikki gasellit sukupuuttoon.
Että kaikki pysyisi suurinpiirtein ennallaan, status quo tilanteessa. Jotta luonnon kiertokulku ei muuttuisi.
Ja vain pientä heittoa suorituskyvyssä ja älykkyydessä ilmenisi (lähinnä DNA:n ja muiden perintötekijöiden ansiosta).
Tuli tuossa myös mieleen politiikasta, että kun Bush valittin ensimmäistä kertaa presidentiksi vuonna 2000, niin Fox Newsin selostaja, kun vaalitulos oli ratkennut, innoissaan selitti "We are on a verge of an enourmous change..."
Politiikassa suunnattomia muutoksia tosiaan tapahtuu ja niin voidaan tehdä.
Mutta samaan aikaan eläinkunnassa mikään ei muutu, siellä eletään yhä kivikautta. Siellä on eletty jo tuhansia vuosia täsmälleen samalla lailla. Siellä pätevät ainoastaan luonnonlait, ja ne ovat aina pysyneet samanlaisina.
kannattaa todella tutustua, niistä muutama tärkeä on saatavilla netissä. Voineeko muuten ottaa edes kantaa väittelyyn evoluution mekanismeista ? Tosiaan, voisi spekuloida, että genomin ja sen aktiivisen ympäristön (tumahäkin, mikrotubulusjärjestelmien jne) muodostama tietokone laskee koko ajan, milloin on aika suorittaa muunnos. Barbara McClintockin (nobel 1983) tämänsuuntaiset kokeelliset havainnot ja teoretisoinnit torjuttiin darwinistisessa tiedeyhteisössä 40 vuoden ajan! Ainakin jotkut darwinistit vielä äskettäin väittivät, että genomi ei ota virikkeitä ratkaisuihinsa ulkomaailmasta. Nykyisin tunnetaan jo genomin aktiivisen ympäristön (tumahäkin, mikrotubulusjärjestelmän jne) laajuus ja monimutkaisuus sekä biomolekulaaristen systeemien suunnaton heikonkin informaation vastaanottokyky (systeemeissä on jopa yli miljoonakertainen viestin vahvistus; DeLisi, Nature) Mitä taas tulee Stanley N. Salthen näilläkin palstoilla asiaa tuntematta esitettyihin pätevyysepäilyksiin, ainakin Turun yliopiston genetiikan professori Petter Portin eräässä symposiumissa piti Salthen ajatuksia merkittävinä.
"Lisäys tuohon vielä, että näyttäisi siltä, että Suunnittelija haluaisi, että lajit EIVÄT kehittyisi. Vaan, että DNA:n sekoittumisella taataan se, että ei tule supernopeita gaselleja jotka pääsisivät leijonilta pakoon, ja siten leijonat kuolisivat nälkään. Ja että ei tulisi supervikkeliä ja voimakkaita leijonia jotka söisivät kaikki gasellit sukupuuttoon."
Oi mitä logiikkaa! Meinaatko että korttipakkaa sekoittamatta saisi varmemmin täyskäden kerrasta, kuin että jos kokeilisi kerta toisensa jälkeen sekoitetulla pakalla? Näin idioottimaisilta lipsautuksilta välttyisit paremmin lukemalla biologian kirjallisuutta esim. trade-off -ominaisuuksista. Eipä se gepardi gaselleja sukupuuttoon tapa.
jos älyllisen matematiikan hallitseman universumin evoluution ja älyllistä matematiikkaa hallitsevan elämän välillä olisi "älytön", mitään älyllistä lakia noudattamaton vyöhyke, darwinistinen evoluutio! Niin, kukaan itseorganisaatioilmiöön ( kts. Self-Organization) tutustunut ei voi olla vakaumuksellinen darwinisti. Mutta tarvitaan lisäyhteys, ja sen muodostaa itseorganisaation tulkitseminen defektien dynamiikkana! Defekteistä mm kosmologiassa, jopa kuviakin, löytyy osoitteesta Topological Defects. Kyllä fysiikkaa opiskelematonkin voi intuitiivisesti oivaltaa jotain niiden kaikkiallisesta (ubiquitous) funktiosta universumin prosessissa.
Juttusi on asiallinen. Näin kesälomilla ei jaksa paljoa kommentoida, mutta voitko jatkaa syksymmällä? Samalla tai eri aiheella. Asiallisia kirjoittajia kun ei koskaan ole liikaa.