Ateistiset tarinaperinteet palstalla näyttävät menevän siten, että osa kirjoittaa pitkää teologiaa ja sitten on se tabu aihe, eli itse ateismi. Miksi asiat ovat menneet näin aikojen saatossa? Miksi ateismista keskusteluun suhtaudutaan vihamielisesti?
Eikö tunteita herättävistäkin asioista voida keskustella asiallisesti ja toiset huomioiden?
Eikö tunteita herättävistäkin asioista voida keskustella asiallisesti ja toiset huomioiden?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ateismissa ei ole mitään keskusteltavaa. Se on vain sitä ettei uskota yhteenkään jumalaan.
Teismissä sen sijaan on paljonkin keskusteltavaa.
Älystä osattomat teistit eivät näe asiaa noin yksinkertaisena. Heille ateismista keskustelu tarkoittaa tilaisuutta esitellä omia aivopierujaan siitä mitä kaikkea heidän mielestään ateismi on.
Teistille on tärkeää määritellä uusia merkityksiä sanalle ateismi koska perusmuodossaan ateismi tekee teisteistä valehtelijoita. Ja teisti puolestaa ampuu itseään mielummin vaikka molempiin jalkoihin ennen kuin myöntäisi olleensa väärässä. Saati sitten valehdelleensa.
En ole koskaan kuullut, että olisi olemassa jotain "ateistisia tarinaperinteitä". Tarinat kuuluvat enemmänkin uskontoihin, kuten teologiakin.
Ateismi ei ole mikään tabu-aihe. Tällä palstalla on varmasti satoja kertoja kerrottu, mitä ateismi tarkoittaa. Yksi mahdollinen tapa ilmaista asia on: ateismi tarkoittaa jumalien olemassaoloon uskomattomuutta.
Niin, miksi jotkin uskovaiset suhtautuvat niin vihamielisesti ateismiin ja ateisteihin?
Voi kysyä, miksi uskovaiset eivät voi keskustella ateismista asiallisesti. Uskovaiset esittävät jatkuvasti järjettömiä käsityksiä ateismista ja varsinkin ateisteista. Ateisteja esimerkiksi syytetään ihan älyttömistä asioista. Herättääkö ateismi uskovaisissa niin ikäviä tunteita? Horjuuko uskovaisten usko ateismin takia?
Kannatta lukea Suomi24 ateismipalstaa. Niin saa sen kuvan mitä ateistit ovat ateismista kertoneet. Lähinnä se on sitä, että ateismi on vaikuttanut johonkin, toisten kertoessa, että ateismilla ei ole mitään vaikutuksia mihinkään.
Siksi myös asian kannalta mielenkiintoinen käsite rajapinnasta on otettu esiin. Eli se miten ateismi on vaikuttanut johonkin asiaan ylipäätään, joko aktiivisesta tai passiivisesti? Ja onko jotkin muut asiat ja aatteet vaikuttaneet joihinkin ateismin muotoihin? Sillä seuraamuksella, että näistä käytävä keskustelu pyritään kieltämään osan ateismin harjoittajien taholta. Tai kiistämään sellaisen mahdollisuus, vaikka kyseessä ovat alun perin ateistien itsensä esittämät asiat. Jumalattomuudesta on filosofisia, yhteiskunnallisia, eettismoraalisia ja henkisiä ajatuksia olemassa. Ja niitä on käsitelty ateismin parissa.
Nämä sekä jotkin muut seikat ovat niitä, joita ehkä hieman kärjistäenkin voidaan kutsua ateismin tabuiksi, koska niitä vastaan esiintyy ajattelua, että näkökantoja tai tietoa niistä ei saisi tai voisi tuoda esille.
Teisteillä voi olla omat syynsä. Ja niitä voi kysyä teistien palstoilta, joita he käyttävät.
Mitä ja miten ateistit sitten ovat kertoneet ateismin vaikuttaneen johonkin? Ihan konkreettisia esimerkkejä nyt.
Mistä ateistien itse esittämistä asioista on kielletty keskustelemasta?
Ei siis löytynyt yhtään esimerkkiä...
Anemia. Kokoonnutaan kaikki atet.
Huutamaan. Jumalaa ei ole. Kirkkoon.
Ateismin piirissä on hyvin älykkäitä.
Tehtävään valmiita. Huutamaan. Menestystä.
Mitä sanoo psykiTrotruht.
jumala 🤣🤣🤣
Ateistinen tulevaisuus on yhtä väistämätön kuin aikoinaan teistinenkin tulevaisuus. Teismi syntyi tiedon puutteesta ja tuntemattoman pelosta, jonka ohjaamana syntyi syntyi kokonaisia kirjastoja selittämään maailmaa ja sen ihmeitä mitä erilaisemmilla tarinoilla.
Sitten tuli rationaalisen ajattelun vaihe, kriittinen ajattelu, tieteellinen ajattelu, joka tarjosi uuden vaihtoehdon yliluonnollisen sijaan; kaikkeus on luonnollinen ilmiö. Nyt eletään aikaa, kun ihmiset alkavat kasvavassa määrin turtumaan yliluonnolliseen ja ymmärtävät sen olevan kuvitteellista populaarikulttuuria. Toisarvoista. Elämää ja maailmaa ei tarvitse, eikä ole enää pakko, selittää "pyhitetyillä totuuksilla", rangaistuksen pelossa.
Tietenkin teistit, jotka elää pyhää menneisyyttä ja näkee maailman uskonnollisten oppien kautta, kokee ateismin uhkaavan heidän maailmaa. Ja myös sen vuoksi, että uskonnolliset opit kehottaa taistelemaan "väärää tietoa" vastaan. Kristinuskossa onneksi ei enää kuriteta väärästä tiedosta roviolla ja miekalla, mutta eräässä toisessa uskonnossa eletään edelleenkin sellaisessa barbaarisessa menneisyydessä. Ateismi vs. teismi on sotaa, jossa teistit tulevat väistämättä häviämään. Pian koittaa aika, kun uskontoja nähdään enää pölyttyvinä reliikkeinä museoiden vitriineissä.