Olipas taas typerä artikkeli

Ylivoima ei riitä, jos sitä ei uskalla käyttää, eikä sillä uhata. Venäjä uhkaa, vaikka tietää häviävänsä.

Amerikalla on ydinpommeja niin paljon että niilä tuhoo venäjän monta kertaa ei he tarvitse niit lisää. Venäjä tuhtuu kun sen 5 isoimpaan kaupunkin ammutaan ydinpommi maa ätysin lamaantunut ei tarvita niitä 100 ydin pommia saati 1000 minkä yli on amrikallaki ydinpmmeja.

Mahtaa olla hyvässä kunossa neuvostoliiton aikan tehdyt ydinpommit siellä kaikki rähädysaineisto yms. valmiudessa siilossa 50v ihan on 100% käyttökunossa päiväys on ok hahahaha.

Israelin ja Iranin äskettäinen yhteenotto osoitti, ettei se ole määrä eikä laatukaan, joka ratkaisee. Vaan kyky sietää omalle maaperälle tulevia iskuja, sillä edes Israelin torjuntajärjestelmät, jotka eittämättä ovat maailman parhaita, eivät pysty suojaamaan täydellisesti.

Ennen toista maailmansotaa sanottiin yleisesti, mm Douhetin oppien mukaan: "pommikone pääsee aina läpi". Se ei osoittautunut todeksi sodassa. Sen sijaan nyt olemme nähneet omin silmin, että muutama ohjus pääsee aina läpi ja nykyiset ohjukset eivät ole mitään V-2:ia, vaan pystyvät kuljettamaan niin suurta räjähdevoimaa, ettei niitä kovin montaa tarvitsekaan tulla läpi, kun pienempi maa, kuten Israel, on polvillaan.

Sinänsä aloittaja on siis oikeassa, sodan logiikka on jonkin verran muuttunut sitten edellisen suuren koitoksen.

Oleellista on myös intressit. USA ja Venäjä eivät kilpaile maailmanherruudesta, eivätkä oikein mistään muustakaan, koska kummallakaan ei ole tarvetta siihen. Ne eivät ole kommunismin kukistumisen jälkeen olleet ideologisia vihollisia, kuten olivat Kylmässä sodassa. Tuota tuntuu olevan vaikea käsittää niin oikealla kuin vasemmallakin, niin tosissaan kummassakin leirissä Kylmän sodan propagandakin otettiin.

Kremlin kellokkaat palstallakin hokevat proxy-sotaa. Sitähän Ukrainan sota ei ole, sillä USA:lla ei ole mitään suurta intressiä Ukrainassa. Monilla muilla taas on, ja siitä köydenvetoa käydään myös USA:n sisällä, sillä totta kai Venäjää vastustavat voimat haluaisivat USA:n sotilaallisen ja taloudellisen voiman taakseen. Osittain ovat saaneetkin.

Siksi en minäkään ymmärrä, miksi USA:sta niin paljon kirjoitellaan. Euroopan johtajat suurin piirtein kaikki sanoivat kokouksessa asian niin kuin se on: kyse on Euroopan turvallisuudesta ja Euroopan on kyettävä itse ratkaisemaan siihen liittyvä ongelmat. Halua siis nyt on, voimaa ei vielä, mutta sitä ollaan kasvattamassa. Eurooppa on kuitenkin aina Eurooppa, monen kansallisuuden kokonaisuus, joka usein on hyvin hajanainen. Suurimmat maat, kuten Saksa, Ranska, Britannia ja Italia ovat kuitenkin nyt hyvin yksimielisiä. Espanjan ja Portugalin, kuten myös Irlanninen menneisyys sitoo niitä läheisemmin Venäjään (vaikka ei oikeastaan pitäisi), mutta niistä kukaan ei tainnut olla tuolla kokouksessa mukana.

Ydinaseet ja pelkästään jo ohjukset ovat tosiaan asia, joka pakottaa ajattelemaan sotaa uudella tavalla. Ja myös rauhaa sodan jälkeen. 1990-luku oli niin monella tapaa menetetty vuosikymmen, ja sitä menetystä itketään vielä pitkään. Aivan kuten ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuudittauduttiin uskoon, että paha ei enää toistu, koska "ihmiset ovat viisastuneet". Eivät ole. Joissain suhteissa ihmiset ovat vain tyhmentyneet. Maailmanhistoriassa olemme uuden luvun alussa. Emme vielä tiedä, mitä se luku tulee sisältämään, emmekä sitä, millaiseen (taas kerran katteettomaan) euforiaan se tulee päättymään.