Olen yrittäjä ja muutan pois sosialistisesta Suomesta

Suomen suurin rakenteellinen ongelma on yhdistelmä yhtä maailman kireimmistä veroasteista ja maailman pahinta progressiovääristymää (866,7%), ja kun kansantalouden kruununjalokivesta avoir fiscalista luovuttiin 2008 ja alettiin verottaa samoja varallisuuseriä päällekkäin moninkertaisesti, seuraamukset ovat valitettavan selviä. Mitkä näkyvät myös kuvaajagraafeissa.

Kokonaisuudesta on ollut yllättävän helppo vetää oikeat johtopäätökset. En enää usko Suomen talouteen, en yhteenkään poliitikkoon enkä julkisen talouden tervehtymiseen. Valtiontalous vetää parhaillaan kansantaloutta perässään mustaan aukkoon jonka ytimessä tulee olemaan velkojien holhoustoimenpiteet WMF:n toimeenpanemana. Muuta realistista ja perusteltavissa olevaa tulevaisuudenkuvaa ei enää ole.

Noudatan täten omaa ohjettani länteen loikkaamisessa. Kaiken oikeuden ja kohtuuden mukaan olen maksanut enemmän kuin oikeudenmukaisen osuuteni Suomen valtion ja sekä suoraan että valtionosuuksina kolmen eri kaupungin rahankäytöstä ja sekään ei tunnu riittävän kun julkista yli varojen elämistä ja suoranaista tuhlausta ei saada kuriin. Rahan kierrättäminen verojen ja tulonsiirtojen kautta ei tuota mitään lisää, ainoastaan hävittää olemassaolevaa turhaan paperinpyörittämiseen.

Viisumihakemusta ja uutta ulkomaista yhtiötä perustaessa ajatukset kirkastuivat kun periaatteellisesta kynnyksestä pääsi yli. Ainoa kysymys joka on jäljellä on miksi ihmeessä en tehnyt näin jo aiemmin. Panos/hyöty -suhde verotuksessa on verojen ja veroluonteisten maksujen nettomaksajalle aivan abysmaalinen.