Valtion mielisairaaloiden potilasmäärät ovat kasvussa

Ei ole, vaan osastot on jaoteltu nimenomaan sen asiantuntemuksen mukaan mitä potilas tarvitsee. Toki isommilla paikkakunnilla on enemmän edellytyksiä antaa spesifimpiä hoitoa.

Jokatapauksessa "kirvesmurhaajat" on eri osastoilla kuin masennukset ja syömishäiriöt.

Niinhän ne sanovat ku; eivö5 paremmin tiedä .
Hyvä jos on potilaita jotka ovat päässet hoitoon ,se jo osittaa että ilmeisesti heitä on kuunneltu

On ollut jo 25 vuotta sitten joten ei toi uutinen yllätä

luulet sä että rikoksen tekijät ja vaaralliset potilaat haluu mennä juomaan kahvia johonkin päiväkeskukseen?

Anonyymi kirjoitti:

luulet sä että rikoksen tekijät ja vaaralliset potilaat haluu mennä juomaan kahvia johonkin päiväkeskukseen?

Ei tarvitse olla edes rikollinen. Riittää kun lukee tätä foorumia, niin ymmärtää, että toisten haukkuminen ei ole sellainen sosiaalinen taito jolla pärjää edes naapurin kanssa, saati isommassa ryhmässä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse olla edes rikollinen. Riittää kun lukee tätä foorumia, niin ymmärtää, että toisten haukkuminen ei ole sellainen sosiaalinen taito jolla pärjää edes naapurin kanssa, saati isommassa ryhmässä.

Lue lisää

Ootsä lukenut keitä valtion mielisairaalaan joutuu. Perehdy ensinnäkin niuvaniemen sairaalaan ja vaasaan sairaalan joista siinä uutisessa puhutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvitse olla edes rikollinen. Riittää kun lukee tätä foorumia, niin ymmärtää, että toisten haukkuminen ei ole sellainen sosiaalinen taito jolla pärjää edes naapurin kanssa, saati isommassa ryhmässä.

Lue lisää

Niuvaniemen sairaalassa hoidetaan rikokseen tekijöitä ja vaarallisia potilaita. Nyt oli kyse valtion mielisairaalosta ja niistä jotka mainitaa tuossa ylen uutisessa.

Anonyymi kirjoitti:

Ootsä lukenut keitä valtion mielisairaalaan joutuu. Perehdy ensinnäkin niuvaniemen sairaalaan ja vaasaan sairaalan joista siinä uutisessa puhutaan.

En ole lukenut, vaan olen jutellut heidän kanssa, jotka ovat sieltä pois päässeet.

Ja tämä kiukuttelu on juuri sitä mikä on kuuminta hottia niissä sosiaalisissa taidoissa.

Anonyymi kirjoitti:

luulet sä että rikoksen tekijät ja vaaralliset potilaat haluu mennä juomaan kahvia johonkin päiväkeskukseen?

En minä luule, kun minä tiedän, että voivat hyvinkin mennä.
Itse olin aikoinaan rikoksen takia pakkohoidossa ( psykoosissa vaarallinen jopa sen yhden kerran elämässä ), ja elämäni jatkuu lähes samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä.
Tosin työelämässä en ole, muuten liikun kaupungilla, vietän aikaa kavereiden kanssa, ja kyllä, saatan käydä kahvillakin päiväkeskuksessa tai joissain muissa kahviloissa.
Rangaistukseni rikoksesta sain, sen vietin hoidossa sairaalassa, sain itseni kuntoon. Enää en ole ollut psykoosissa, en ole rikollinen enkä vaarallinen, ja haluan liikkua ihan kuten muutkin ihmiset.
Kyseinen mennyt tapahtuma ja sitä seurannut ajanjakso oli sen aikaista elämääni, nyt on nyt, asiat ovat täysin erilailla.
Vanha klisee, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Anonyymi kirjoitti:

Niuvaniemen sairaalassa hoidetaan rikokseen tekijöitä ja vaarallisia potilaita. Nyt oli kyse valtion mielisairaalosta ja niistä jotka mainitaa tuossa ylen uutisessa.

Niuvanniemen sairaala ja Vanhan Vaasan sairaala ovat nimen omaan valtion mielisairaaloita.
Niissä hoidetaan rikoksen tehneitä potilaita, jotka ovat mielentilatutkimuksen kautta päätyneet hoitoon. Noissa sairaaloissa hoidetaan myös todella vaikeasti sairaita, niin sanotusti vaikeahoitoisia potilaita, jotka ovat joutuneet sairaalaan sairautensa takia, eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen.

Anonyymi kirjoitti:

En ole lukenut, vaan olen jutellut heidän kanssa, jotka ovat sieltä pois päässeet.

Ja tämä kiukuttelu on juuri sitä mikä on kuuminta hottia niissä sosiaalisissa taidoissa.

Lue lisää

Itse olen jutellut potilaiden kanssa valtion sairaalassa, olin siellä aikoinaan itsekin potilaana.

Anonyymi kirjoitti:

Niuvanniemen sairaala ja Vanhan Vaasan sairaala ovat nimen omaan valtion mielisairaaloita.
Niissä hoidetaan rikoksen tehneitä potilaita, jotka ovat mielentilatutkimuksen kautta päätyneet hoitoon. Noissa sairaaloissa hoidetaan myös todella vaikeasti sairaita, niin sanotusti vaikeahoitoisia potilaita, jotka ovat joutuneet sairaalaan sairautensa takia, eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen.

Lue lisää

Niinhän mä olen sanonut koko ajan. ja mähän sanoin että siellä hoidetaan rikoksen tekijöitä ja vaarallisia potilaita. Kutebn tuossa ylen jutussa sanotaan.

Anonyymi kirjoitti:

En minä luule, kun minä tiedän, että voivat hyvinkin mennä.
Itse olin aikoinaan rikoksen takia pakkohoidossa ( psykoosissa vaarallinen jopa sen yhden kerran elämässä ), ja elämäni jatkuu lähes samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä.
Tosin työelämässä en ole, muuten liikun kaupungilla, vietän aikaa kavereiden kanssa, ja kyllä, saatan käydä kahvillakin päiväkeskuksessa tai joissain muissa kahviloissa.
Rangaistukseni rikoksesta sain, sen vietin hoidossa sairaalassa, sain itseni kuntoon. Enää en ole ollut psykoosissa, en ole rikollinen enkä vaarallinen, ja haluan liikkua ihan kuten muutkin ihmiset.
Kyseinen mennyt tapahtuma ja sitä seurannut ajanjakso oli sen aikaista elämääni, nyt on nyt, asiat ovat täysin erilailla.
Vanha klisee, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Lue lisää

eli murhaajat ja tappajat käy myös. Okei . en tiennyt

Anonyymi kirjoitti:

En ole lukenut, vaan olen jutellut heidän kanssa, jotka ovat sieltä pois päässeet.

Ja tämä kiukuttelu on juuri sitä mikä on kuuminta hottia niissä sosiaalisissa taidoissa.

Lue lisää

Eli olet jutellut ihmisten kaa jotka on esim masennuksen takia oleet niuvaniemessä

Anonyymi kirjoitti:

eli murhaajat ja tappajat käy myös. Okei . en tiennyt

Ei jokainen rikollinen ole murhaaja tai tappaja.
Mutta joo, myös entisillä rikollisilla on rikoksen jälkeinen elämä, ja usein se voi olla täysin erilainen kuin aikaan, jolloin rikos on tapahtunut.
Jotkut muuttavat tapansa vankilassa, suurempi todennäköisyys päästä vanhasta elämästään, tai mt-ongelmista, jotka voivat aiheuttaa riskin rikokseen, on valtiollisella sairaalahoidolla, koska siellä hoidetaan myös psyykkistä puolta.
Kukaan ei voi tietää kenestäkään tuntemattomasta ihmisestä, millainen hänen taustansa on, mitä menneisyydessä on tapahtunut.
Yleisesti ajatellen, mt-ongelmaiset eivät tee rikoksia sen enempää kuin sellaiset, joilla ei ole todettu mt-ongelmia.
Monet psykiatriset sairaudet tekevät ihmisestä jopa ennemminkin aran ja vetäytyvän, kuin että aiheuttaisivat jotain yltiöpäistä aggressiivisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Eli olet jutellut ihmisten kaa jotka on esim masennuksen takia oleet niuvaniemessä

Niuvanniemeen ei joudu ihan pelkän masennuksen takia.

Ihmiset ovat muuttuneet valikoivimmiksi, että kenen kanssa ollaan ja jutellaan. Tämä on valitettavasti fakta. Ja toki on sitten erilaisia "yhteisöjä", joissa jotkut jätetään tahallaan ulkopuolelle, tai puhutaan pahaa. Pahanpuhuminen onnistuu aina.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset ovat muuttuneet valikoivimmiksi, että kenen kanssa ollaan ja jutellaan. Tämä on valitettavasti fakta. Ja toki on sitten erilaisia "yhteisöjä", joissa jotkut jätetään tahallaan ulkopuolelle, tai puhutaan pahaa. Pahanpuhuminen onnistuu aina.

Lue lisää

Päinvastoin. Kiitos digitaalitekniikan ihmiset kommunikoi ennätysmäärän toisten ihmisten kanssa. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut helpompaa ottaa jotain videopuhelua vanhan koulukaverin kanssa joka asuu suomen toisella laidalla tai jakaa oman lapsen ensiaskelia sukulaisille.

Jokainen voi siis lähteä hakemaan mukavia ja vuorovaikutuksellisia ihmissuhteita hyvin helposti, vaikka jonkun todella harvinaisen harrastuksen kautta.

Tietysti on ihmisiä jotka tuhlaa tämän mahdollisuuden, ja etsii jonkun viiden ihmisen kuplan joka vahvistaa sitä omaa vahvistusharhaa, ja joutuu ihmettelemään, että miksi ihmiset valikoi jonkun toisen totuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Päinvastoin. Kiitos digitaalitekniikan ihmiset kommunikoi ennätysmäärän toisten ihmisten kanssa. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut helpompaa ottaa jotain videopuhelua vanhan koulukaverin kanssa joka asuu suomen toisella laidalla tai jakaa oman lapsen ensiaskelia sukulaisille.

Jokainen voi siis lähteä hakemaan mukavia ja vuorovaikutuksellisia ihmissuhteita hyvin helposti, vaikka jonkun todella harvinaisen harrastuksen kautta.

Tietysti on ihmisiä jotka tuhlaa tämän mahdollisuuden, ja etsii jonkun viiden ihmisen kuplan joka vahvistaa sitä omaa vahvistusharhaa, ja joutuu ihmettelemään, että miksi ihmiset valikoi jonkun toisen totuuden.

Lue lisää

Et sä yhtään osaa ajatella että kaikki ei ole yhtä rohkeita kuin sinä. Kaikki ihmiset ei ole yhtä puheliaita ja avoimia kuin sinä. Osaat sä tuntea empatiaa?

Siitä se juuri johtuu. Kun on itse ystävällinen muille, muutkin ovat ystävällisiä.
Nimen omaan metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
Hyvällä käytöksellä saa yleensä hyvää ja positiivista huomiota, kun taas huonolla käytöksellä saa yleensä huonoa, negatiivista huomiota.
Siitä voi sitten itse kukin valita, millaista huomiota haluaa kulkiessaan herättää.

Anonyymi kirjoitti:

Et sä yhtään osaa ajatella että kaikki ei ole yhtä rohkeita kuin sinä. Kaikki ihmiset ei ole yhtä puheliaita ja avoimia kuin sinä. Osaat sä tuntea empatiaa?

Tämä on totta. Jotkut ovat arempia ja hiljaisempia, voi olla vaikeaa lähteä lähestymään muita ihmisiä.
Digitekniikka, älylaitteet, helpottavat ihmisten yhteydenpitoa.
Mutta kuka sitten mistäkin tykkää, jotkut käyttää laitteita, itse lukeudun heihin, jotka haluavat tavata ihmisiä kasvokkain.
Omasta mielestäni koneiden kautta tapahtuva yhteydenpito ei ole varsinaista sosiaalista kanssakäymistä, mutta joillekin se on helpompi vaihtoehto.

Anonyymi kirjoitti:

Et sä yhtään osaa ajatella että kaikki ei ole yhtä rohkeita kuin sinä. Kaikki ihmiset ei ole yhtä puheliaita ja avoimia kuin sinä. Osaat sä tuntea empatiaa?

Mutta senverran kuitenkin, että kukaan ei tullut hakemaan kun linnottauduin ja syrjäännyin itse.

Edelliseen tekstiin pari korjausta: jokaisen kohdalla ne koti ja perheolosuhteetkin viitoittavat ja vaikuttavat kehitykseen. Samoin sosiaaliset suhteet. Jos olosuhteet ovat epäedulliset, tai lapsi jää yksin, sillä on paljon vaikutusta mielenterveyteen. Mitä enemmän lapsi jää yksin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syrjäytymiskehitys alkaa jo tuolloin. Joskus näitä syrjäytyneitä ja historiansa aikana traumatisoituneita tulkitaan sitten myöhemmin psykiatriankin puolella jopa virheellisesti skitsofreenikoiksi.

Jos ongelmat alkavat jo lapsena niin eikö siitä lapsesta näe miten hän voi? Eikö koulussa huomata ja pidetä yhteyttä vanhempiin? Missä on vuorovaikutus koulun ja vanhempien välillä?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pari korjausta: jokaisen kohdalla ne koti ja perheolosuhteetkin viitoittavat ja vaikuttavat kehitykseen. Samoin sosiaaliset suhteet. Jos olosuhteet ovat epäedulliset, tai lapsi jää yksin, sillä on paljon vaikutusta mielenterveyteen. Mitä enemmän lapsi jää yksin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä syrjäytymiskehitys alkaa jo tuolloin. Joskus näitä syrjäytyneitä ja historiansa aikana traumatisoituneita tulkitaan sitten myöhemmin psykiatriankin puolella jopa virheellisesti skitsofreenikoiksi.

Lue lisää

Kyllä se koulukiusaaminen jättää jälkensä mutta on myös ihmsiä jotka selviytyy koska heissä on taistelutahtoa ja halu selviytyä. Susta voi kasvaa vahva ihminmen juuri koettujen vastoinkäymmisten takia. Vaikka siihen menis puoli elämää niin ihminen voi kasvaa ja kehittyä.

Avohoidossa voi puhua myös vaikeista asioista. Sitä varten siellä yleensä käydäänkin, puhumassa ongelmista.
Smalltalkia toki saa puhua, jos haluaa.
Se on asiakas/potilas, joka menee sinne puhumaan, ja silloin hän saa myös päättää puheenaiheen, mistä haluaa puhua.
Avohoidossa olevat ammattilaiset ovat asiakkaita/potilaita varten.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se koulukiusaaminen jättää jälkensä mutta on myös ihmsiä jotka selviytyy koska heissä on taistelutahtoa ja halu selviytyä. Susta voi kasvaa vahva ihminmen juuri koettujen vastoinkäymmisten takia. Vaikka siihen menis puoli elämää niin ihminen voi kasvaa ja kehittyä.

Lue lisää

Jotkut ovat tehneet aiemmin kokemistaan vaikeuksista myöhemmässä vaiheessa voimavaran, eivät ole kantaneet kokemuksiaan traumoina matkassaan.
Ihminen pystyy kasvamaan ja kehittymään. On vain muistettava, että me olemme yksilöitä, jokainen omanlaisemme.

Minkälaisia nämä tarvittavat palvelut olisivat ?
Pystyykö kukaan kertomaan, millaista olisi se apu, josta olisi hyötyä ?
Aina voi hoitopaikassaankin sanoa, millainen tuki ja apu tuntuisi itsestä hyvältä.

Miksi kriisikeskukseen ei voi mennä juttelee ? Siellä ei määrätä lääkkeitä, ei tehdä diagnooseja, ei kirjoiteta potilaskertomuksia. kriisikeskus ei ole yhetydessä terveydenhuoltoon .

Jos kokee trauman tai on kokenut trauman niin kriisikeskukseen voi mennä juttelee ja on myös puhelinpalvelua kriisin ja trauman kokeneille. On niitä palveluja muitakin kuin terveydenhuolto

Lukeeko näitä viestejä kukaan. Minä olen monta kertaa sanonut että ylen jutun mielisairaalat ovat niuvaniemen mielisairaala ja vaasan sairaala jossa hoidetaan rikoksen tekijöitä ja vaarallisia potilaita. Joo psykiatrian osastot on täynnä mutta nyt oli kyse noista kahdesta sairaalasta. Ne eivät ole mitä tahansa psykiatrian osastoja.

Ihmiset ei jaksa perehtyä asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Lukeeko näitä viestejä kukaan. Minä olen monta kertaa sanonut että ylen jutun mielisairaalat ovat niuvaniemen mielisairaala ja vaasan sairaala jossa hoidetaan rikoksen tekijöitä ja vaarallisia potilaita. Joo psykiatrian osastot on täynnä mutta nyt oli kyse noista kahdesta sairaalasta. Ne eivät ole mitä tahansa psykiatrian osastoja.

Ihmiset ei jaksa perehtyä asioihin.

Lue lisää

Aloitus on tehty siinä ihmettelyssä, että miksi ja miten paljon psykiatrian puolella olevat ja asiantuntijat lähes toistuvasti leimaavat mt-diagnosoituja siitä, että miksi he eivät käytä mt-palveluita. Milloin esitetään, että heidän sairautensa pahenee, tai että he eivät käytö heille määrättyjä lääkkeitä, tai sitten heitä pidetään sairaudentunnottomina.

Kyseisessä artikkelissa molempien sairaaloiden johdossa olevat esittivät yhdeksi ratkaisuksi hoidon tehostamista, ilmeisesti julkisella, ja avopuolella. Hieman jäi hämäräksi, mitä tämä "hoidon tehostaminen" tarkoittaa käytännössä? Tarkoittaako tämä palveluiden käytön ja lääkkeiden käytön asettamista pakolliseksi?

Se, mikä on ollut ainakin minun kokemus julkiselta puolelta, ja sitä ennätti tulla peräti 20 vuoden ajalta, oli se, että ei siellä ollut sellaista riittävää ja tarvittavaa aitoa kiinnostusta ja välittämistä yksilön elämässä tapahtuneista asioista, olosuhteista, tai elämäntilanteista. Se "hoito" on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan lähinnä diagnosointia, kategorisointia, leimaamista ja lääkkeiden määräämistä. Ne oireita aiheuttaneet, aiheuttavat, tai taustalla olevat asiat eivät jotenkin kiinnosta alalla olevia. Ja lääkkeillä ei korjata ja ratkaista esim. yksilön perhe, tai sosiaalisissa suhteissa olevia ongelmia, tai yksinäisyyttä, tai olivat ne ongelmat sitten mitä tahansa. Silti psykiatriassa hoito painottuu ja pohjautuu pääasiallisesti lääkkeisiin, niiden määräämiseen ja diagnosoidun kohdalla lääkkeiden käyttämiseen. Haittavaikutuksista viis. Näitä asioita ignoorataan edelleen kyseisellä alalla.

Avopuolella se hoito oli useamman vuosikymmenen ajan lähinnä jutustelua. Mutta ei siellä tapahtunut mitään terapeuttista. Koska siellä keskityttiin lähinnä oireiden, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen. Toisekseen se, että alalla olisi erityisen empaattisia toimijoita on hieman liioittelua. Eihän siellä oikeasti edes välitetä mt-diagnosoiduista. Päätarkoitus näyttää olleen se, että diagnosoitu potilas saadaan leimatuksi ja elinikäiseen lääkeputkeen.

Suurin osa lopettaa mt-palveluiden käytön joko huonojen kokemusten, tai niiden hyödyttömyyden takia. Ja haittavaikutusten takia lääkkeiden käytön. Ja joidenkin kohdalla diagnoosit eivät ole menneet edes oikein, Siellä on tapahtunut ns. oireiden ylitulkintaa ja liioittelua. Useat somaattiset sairaudetkin aiheuttavat psyykkisiä oireita, joiden perusteella on helppo pitää niitä vain psyykkisinä sairauksina.

Se, että psykiatriassa toimivat pitävät henkilöiden sairastumista ja sairautta jonkinlaisena syynä, tai todisteena siitä, että miksi henkilö tekee ja toimii mitenkin, se on hieman ja tarkoitushakuista. Sillä yritetään oikeuttaa joitakin ihmisoikeuksiin ja niihin puuttumisiin liittyviä asioita.

Nämä edellä kerrotut asiat ovat valitettavasti totta. En olisi halunnut kertoa ihan kaikesta, mutta olen lojaali enemmän totuudelle. Ja totuus on huomattavasti monimutkaisempi, kuin mitä mediassa uutisoidaan. Mm. ihmisten henkisen pahoinvoinnin syistä. On helppoa väittää ja esittää, että kaikki mt-oireet johtuvat jostakin vain ja ainoastaan kantajansa sairaudesta. Tätähän sieltä päin useimmiten esitetään.

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on tehty siinä ihmettelyssä, että miksi ja miten paljon psykiatrian puolella olevat ja asiantuntijat lähes toistuvasti leimaavat mt-diagnosoituja siitä, että miksi he eivät käytä mt-palveluita. Milloin esitetään, että heidän sairautensa pahenee, tai että he eivät käytö heille määrättyjä lääkkeitä, tai sitten heitä pidetään sairaudentunnottomina.

Kyseisessä artikkelissa molempien sairaaloiden johdossa olevat esittivät yhdeksi ratkaisuksi hoidon tehostamista, ilmeisesti julkisella, ja avopuolella. Hieman jäi hämäräksi, mitä tämä "hoidon tehostaminen" tarkoittaa käytännössä? Tarkoittaako tämä palveluiden käytön ja lääkkeiden käytön asettamista pakolliseksi?

Se, mikä on ollut ainakin minun kokemus julkiselta puolelta, ja sitä ennätti tulla peräti 20 vuoden ajalta, oli se, että ei siellä ollut sellaista riittävää ja tarvittavaa aitoa kiinnostusta ja välittämistä yksilön elämässä tapahtuneista asioista, olosuhteista, tai elämäntilanteista. Se "hoito" on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan lähinnä diagnosointia, kategorisointia, leimaamista ja lääkkeiden määräämistä. Ne oireita aiheuttaneet, aiheuttavat, tai taustalla olevat asiat eivät jotenkin kiinnosta alalla olevia. Ja lääkkeillä ei korjata ja ratkaista esim. yksilön perhe, tai sosiaalisissa suhteissa olevia ongelmia, tai yksinäisyyttä, tai olivat ne ongelmat sitten mitä tahansa. Silti psykiatriassa hoito painottuu ja pohjautuu pääasiallisesti lääkkeisiin, niiden määräämiseen ja diagnosoidun kohdalla lääkkeiden käyttämiseen. Haittavaikutuksista viis. Näitä asioita ignoorataan edelleen kyseisellä alalla.

Avopuolella se hoito oli useamman vuosikymmenen ajan lähinnä jutustelua. Mutta ei siellä tapahtunut mitään terapeuttista. Koska siellä keskityttiin lähinnä oireiden, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen. Toisekseen se, että alalla olisi erityisen empaattisia toimijoita on hieman liioittelua. Eihän siellä oikeasti edes välitetä mt-diagnosoiduista. Päätarkoitus näyttää olleen se, että diagnosoitu potilas saadaan leimatuksi ja elinikäiseen lääkeputkeen.

Suurin osa lopettaa mt-palveluiden käytön joko huonojen kokemusten, tai niiden hyödyttömyyden takia. Ja haittavaikutusten takia lääkkeiden käytön. Ja joidenkin kohdalla diagnoosit eivät ole menneet edes oikein, Siellä on tapahtunut ns. oireiden ylitulkintaa ja liioittelua. Useat somaattiset sairaudetkin aiheuttavat psyykkisiä oireita, joiden perusteella on helppo pitää niitä vain psyykkisinä sairauksina.

Se, että psykiatriassa toimivat pitävät henkilöiden sairastumista ja sairautta jonkinlaisena syynä, tai todisteena siitä, että miksi henkilö tekee ja toimii mitenkin, se on hieman ja tarkoitushakuista. Sillä yritetään oikeuttaa joitakin ihmisoikeuksiin ja niihin puuttumisiin liittyviä asioita.

Nämä edellä kerrotut asiat ovat valitettavasti totta. En olisi halunnut kertoa ihan kaikesta, mutta olen lojaali enemmän totuudelle. Ja totuus on huomattavasti monimutkaisempi, kuin mitä mediassa uutisoidaan. Mm. ihmisten henkisen pahoinvoinnin syistä. On helppoa väittää ja esittää, että kaikki mt-oireet johtuvat jostakin vain ja ainoastaan kantajansa sairaudesta. Tätähän sieltä päin useimmiten esitetään.

Lue lisää

Psykiatrian osastot on olleet täynnä ainakin viimeset 25 vuotta. Ja nyt sitten uutisoidaan kun psykiatrian osastot on täynnä kun ne oli jo 25 vuotta sitten.

Niin, se olisikin parempi alkaa pohtimaan, mikä ja miksi ihmisiä ahdistaa ja masentaa niin paljon.
Voisiko asialle tehdä jotain ? Ja jos niin mitä ?

Anonyymi kirjoitti:

Aloitus on tehty siinä ihmettelyssä, että miksi ja miten paljon psykiatrian puolella olevat ja asiantuntijat lähes toistuvasti leimaavat mt-diagnosoituja siitä, että miksi he eivät käytä mt-palveluita. Milloin esitetään, että heidän sairautensa pahenee, tai että he eivät käytö heille määrättyjä lääkkeitä, tai sitten heitä pidetään sairaudentunnottomina.

Kyseisessä artikkelissa molempien sairaaloiden johdossa olevat esittivät yhdeksi ratkaisuksi hoidon tehostamista, ilmeisesti julkisella, ja avopuolella. Hieman jäi hämäräksi, mitä tämä "hoidon tehostaminen" tarkoittaa käytännössä? Tarkoittaako tämä palveluiden käytön ja lääkkeiden käytön asettamista pakolliseksi?

Se, mikä on ollut ainakin minun kokemus julkiselta puolelta, ja sitä ennätti tulla peräti 20 vuoden ajalta, oli se, että ei siellä ollut sellaista riittävää ja tarvittavaa aitoa kiinnostusta ja välittämistä yksilön elämässä tapahtuneista asioista, olosuhteista, tai elämäntilanteista. Se "hoito" on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan lähinnä diagnosointia, kategorisointia, leimaamista ja lääkkeiden määräämistä. Ne oireita aiheuttaneet, aiheuttavat, tai taustalla olevat asiat eivät jotenkin kiinnosta alalla olevia. Ja lääkkeillä ei korjata ja ratkaista esim. yksilön perhe, tai sosiaalisissa suhteissa olevia ongelmia, tai yksinäisyyttä, tai olivat ne ongelmat sitten mitä tahansa. Silti psykiatriassa hoito painottuu ja pohjautuu pääasiallisesti lääkkeisiin, niiden määräämiseen ja diagnosoidun kohdalla lääkkeiden käyttämiseen. Haittavaikutuksista viis. Näitä asioita ignoorataan edelleen kyseisellä alalla.

Avopuolella se hoito oli useamman vuosikymmenen ajan lähinnä jutustelua. Mutta ei siellä tapahtunut mitään terapeuttista. Koska siellä keskityttiin lähinnä oireiden, voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailemiseen. Toisekseen se, että alalla olisi erityisen empaattisia toimijoita on hieman liioittelua. Eihän siellä oikeasti edes välitetä mt-diagnosoiduista. Päätarkoitus näyttää olleen se, että diagnosoitu potilas saadaan leimatuksi ja elinikäiseen lääkeputkeen.

Suurin osa lopettaa mt-palveluiden käytön joko huonojen kokemusten, tai niiden hyödyttömyyden takia. Ja haittavaikutusten takia lääkkeiden käytön. Ja joidenkin kohdalla diagnoosit eivät ole menneet edes oikein, Siellä on tapahtunut ns. oireiden ylitulkintaa ja liioittelua. Useat somaattiset sairaudetkin aiheuttavat psyykkisiä oireita, joiden perusteella on helppo pitää niitä vain psyykkisinä sairauksina.

Se, että psykiatriassa toimivat pitävät henkilöiden sairastumista ja sairautta jonkinlaisena syynä, tai todisteena siitä, että miksi henkilö tekee ja toimii mitenkin, se on hieman ja tarkoitushakuista. Sillä yritetään oikeuttaa joitakin ihmisoikeuksiin ja niihin puuttumisiin liittyviä asioita.

Nämä edellä kerrotut asiat ovat valitettavasti totta. En olisi halunnut kertoa ihan kaikesta, mutta olen lojaali enemmän totuudelle. Ja totuus on huomattavasti monimutkaisempi, kuin mitä mediassa uutisoidaan. Mm. ihmisten henkisen pahoinvoinnin syistä. On helppoa väittää ja esittää, että kaikki mt-oireet johtuvat jostakin vain ja ainoastaan kantajansa sairaudesta. Tätähän sieltä päin useimmiten esitetään.

Lue lisää

Millä tavalla psykiatria leimaa mt-potilaita, tai kuntoutujia, diagnosoituja ?
Kun tulee kuntoon, pääsee psykiatriasta eroon, eihän sitä sitten enää tarvitse, kun voi paremmin.
Ja kuka sen paremmin voimisen huomaa ja näkee paremmin kuin juurikin se hoitotaho ?
Kun psykiatri näkee, ettei ihminen enää tarvitse hoitoa, hänet " heitetään " pihalle, avohoidosta, sekä myös sairaalasta, jos on ollut sellaisessa hoidossa.
Toki noissa valtion sairaaloissa kaikki menee vähän pitemmän kaavan mukaan kuin pienemmissä kunnallisissa laitoksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, se olisikin parempi alkaa pohtimaan, mikä ja miksi ihmisiä ahdistaa ja masentaa niin paljon.
Voisiko asialle tehdä jotain ? Ja jos niin mitä ?

Ihmiset osaa olla somessa mutta he eivät ole tietoisia esim kriiskeskuksesta ja auttavista puhelimista,

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla psykiatria leimaa mt-potilaita, tai kuntoutujia, diagnosoituja ?
Kun tulee kuntoon, pääsee psykiatriasta eroon, eihän sitä sitten enää tarvitse, kun voi paremmin.
Ja kuka sen paremmin voimisen huomaa ja näkee paremmin kuin juurikin se hoitotaho ?
Kun psykiatri näkee, ettei ihminen enää tarvitse hoitoa, hänet " heitetään " pihalle, avohoidosta, sekä myös sairaalasta, jos on ollut sellaisessa hoidossa.
Toki noissa valtion sairaaloissa kaikki menee vähän pitemmän kaavan mukaan kuin pienemmissä kunnallisissa laitoksissa.

Lue lisää

En ole kirjoittaja mutta vastaan . Jos sä olet hakenut työkyvyttömyyseläkettä psyykkisen sairauden takia , niin sulla säilyy se diagnoosi vaikka olisit paremmassa kunnossa ja oireeton. Mutta kuitenkin itse tiedät ettei sun ominaisudet riitä työelämässä kun työelämässä pitää myös osata . Siellä ei riitä pelkkät luonteenpiirteet. Sä voit pystyä tekee joitaikin työtehtäviä mutta mä en tiedä työtä jossa sä voit sanoa pomolla, anteeksi mä en voi tehdä tätä työtehtävää koska mä en osaa tai ymmärrä näitä ohjeita. Sä pärjäät kotona ja pystyt hoitaa arkiaskareet ilman ongelmia. Mutta työpaikalla sulla ei välttämättä ole mahdollisuus kieltäytyä työtehtävistä jotka kuuluu siihen työnkuvaan.

Anonyymi kirjoitti:

Millä tavalla psykiatria leimaa mt-potilaita, tai kuntoutujia, diagnosoituja ?
Kun tulee kuntoon, pääsee psykiatriasta eroon, eihän sitä sitten enää tarvitse, kun voi paremmin.
Ja kuka sen paremmin voimisen huomaa ja näkee paremmin kuin juurikin se hoitotaho ?
Kun psykiatri näkee, ettei ihminen enää tarvitse hoitoa, hänet " heitetään " pihalle, avohoidosta, sekä myös sairaalasta, jos on ollut sellaisessa hoidossa.
Toki noissa valtion sairaaloissa kaikki menee vähän pitemmän kaavan mukaan kuin pienemmissä kunnallisissa laitoksissa.

Lue lisää

Psykiatrian puolelta kuulee ja näkee usein sanottavan, että yksilön oireet johtuvat vain ja ainoastaan sairaudesta. Harvemmin kuulee heidän sanovan, että myös ympäristö voi saada yksilön oireilemaan.

Kun kohdistetaan se kaikki huomio vain ja ainoastaan yksilöön ja hänen oireiluunsa, tai siihen, että joku napsahtaa, eli tekee tekoja syyntakeettomana, niin hyvin usein asiantuntijat sanovat: "Se johtui henkilön sairaudesta", tai että "henkilö ei hoitanut itseään". Tavallaan se on asioiden yksinkertaistamista. Eli on helppo sanoa ja löytää heurekanlailla selitys, että henkilö on jotenkin viallinen, tai hänen oireensa johtuvat häiriötiloista.

Yhteiskunnan ja ympäristön roolia yksilön sairastumisessa on vaikeaa myöntää, koska niihin asioihin on vaikeampi vaikuttaa.

Kyseisessä tieteessä yhteiskunnan yksilölle asettamia vaatimuksia, liiallista stressiä, vaikeita kasvuympäristöjä, henkilön syrjäytymistä, kiusaamista, tai yksinäisyyden roolia harvemmin otetaan huomioon, tai mainitaan, korkeintaan sivulauseina. Jokainen on silti oman historiansa ja siinä tapahtuneiden asioiden yhteentapahtunut kokonaisuus. Oireiden syntymisen taustalla olevat tekijät ovat useimmiten monimutkaisempia, kuin moni tietääkään. Silti kaikki, elämässä olleista vaikeista olosuhteista huolimatta, eivät ole vaaraksi kenellekään, tai tapa ketään. Vaikka tätä nyt viime aikoina on kovasti väitetty, tai ainakin vihjattu niin olevan. Kaikki mt-diagnosoidut eivät ole vaaraksi muille, tai hyökkää kenenkään kimppuun. Itsekään en astu edes lehtokotiloiden päälle, saatika tee mitään ihmisille. Vaikka joidenkin mielestä ne ( lehtokotilot) joutaa liiskata. Koska en harrasta minkään elävän olennon arvottamista, vaikka toiset niin tekevätkin.

On kuitenkin aika lailla selvää, että jos mt-oireita ei estetä ennalta, mihin kuuluu myös yhteiskunnan, siellä olevien systeemien, yhteisöjen ja ihmisten rooli ja mikään ei muutu siellä, niin mt-sairastavuus ja sitä koskevat määrät tulevat pysymään ja jopa kasvamaan. Sen verran on tämä yhteiskunta ja ihmiset muuttuneet epäempaattisemmiksi ja kovemmiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset osaa olla somessa mutta he eivät ole tietoisia esim kriiskeskuksesta ja auttavista puhelimista,

Avun hakeminen voi tuntua vaikealta.
Ihmistä saattaa hävettää, voi olla vaikeaa sanoa ääneen, että on paha olla.
Varmasti monilla on tietoa eri tahoista, joista apua voi saada, mutta joskus se kynnys ottaa yhteyttä voi olla hyvinkin korkea.
On hyvä muistaa, että avun pyytäminen ja hakeminen ei ole heikkoutta, vaan se on vahvuus.

Anonyymi kirjoitti:

En ole kirjoittaja mutta vastaan . Jos sä olet hakenut työkyvyttömyyseläkettä psyykkisen sairauden takia , niin sulla säilyy se diagnoosi vaikka olisit paremmassa kunnossa ja oireeton. Mutta kuitenkin itse tiedät ettei sun ominaisudet riitä työelämässä kun työelämässä pitää myös osata . Siellä ei riitä pelkkät luonteenpiirteet. Sä voit pystyä tekee joitaikin työtehtäviä mutta mä en tiedä työtä jossa sä voit sanoa pomolla, anteeksi mä en voi tehdä tätä työtehtävää koska mä en osaa tai ymmärrä näitä ohjeita. Sä pärjäät kotona ja pystyt hoitaa arkiaskareet ilman ongelmia. Mutta työpaikalla sulla ei välttämättä ole mahdollisuus kieltäytyä työtehtävistä jotka kuuluu siihen työnkuvaan.

Lue lisää

Näinhän se menee, voi olla työkyvytön, vaikka olisikin jo parempivointinen.
Ja vaikka olisi työkyvyttömyyseläkkeellä, voi psykiatrinen avohoitokin tulla jossain vaiheessa tarpeettomaksi.
Silloin seuranta voi jatkua yleislääketieteen puolella, esim. terveyskeskuksessa tms.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian puolelta kuulee ja näkee usein sanottavan, että yksilön oireet johtuvat vain ja ainoastaan sairaudesta. Harvemmin kuulee heidän sanovan, että myös ympäristö voi saada yksilön oireilemaan.

Kun kohdistetaan se kaikki huomio vain ja ainoastaan yksilöön ja hänen oireiluunsa, tai siihen, että joku napsahtaa, eli tekee tekoja syyntakeettomana, niin hyvin usein asiantuntijat sanovat: "Se johtui henkilön sairaudesta", tai että "henkilö ei hoitanut itseään". Tavallaan se on asioiden yksinkertaistamista. Eli on helppo sanoa ja löytää heurekanlailla selitys, että henkilö on jotenkin viallinen, tai hänen oireensa johtuvat häiriötiloista.

Yhteiskunnan ja ympäristön roolia yksilön sairastumisessa on vaikeaa myöntää, koska niihin asioihin on vaikeampi vaikuttaa.

Kyseisessä tieteessä yhteiskunnan yksilölle asettamia vaatimuksia, liiallista stressiä, vaikeita kasvuympäristöjä, henkilön syrjäytymistä, kiusaamista, tai yksinäisyyden roolia harvemmin otetaan huomioon, tai mainitaan, korkeintaan sivulauseina. Jokainen on silti oman historiansa ja siinä tapahtuneiden asioiden yhteentapahtunut kokonaisuus. Oireiden syntymisen taustalla olevat tekijät ovat useimmiten monimutkaisempia, kuin moni tietääkään. Silti kaikki, elämässä olleista vaikeista olosuhteista huolimatta, eivät ole vaaraksi kenellekään, tai tapa ketään. Vaikka tätä nyt viime aikoina on kovasti väitetty, tai ainakin vihjattu niin olevan. Kaikki mt-diagnosoidut eivät ole vaaraksi muille, tai hyökkää kenenkään kimppuun. Itsekään en astu edes lehtokotiloiden päälle, saatika tee mitään ihmisille. Vaikka joidenkin mielestä ne ( lehtokotilot) joutaa liiskata. Koska en harrasta minkään elävän olennon arvottamista, vaikka toiset niin tekevätkin.

On kuitenkin aika lailla selvää, että jos mt-oireita ei estetä ennalta, mihin kuuluu myös yhteiskunnan, siellä olevien systeemien, yhteisöjen ja ihmisten rooli ja mikään ei muutu siellä, niin mt-sairastavuus ja sitä koskevat määrät tulevat pysymään ja jopa kasvamaan. Sen verran on tämä yhteiskunta ja ihmiset muuttuneet epäempaattisemmiksi ja kovemmiksi.

Lue lisää

Miksi joidenkin on vaikeampaa elää tässä samassa yhteiskunnassa, jossa me kaikki elämme ?
Siltikään kaikki eivät sairastu psyykkisesti, kaikki eivät ala tekemään rikoksia, jotkut pärjäävät hyvin, on yhteiskunta ja ympäristö millainen tahansa.
Meissä ihmisissä on eroja. Jopa siinä, miten itse suhtaudumme yhteiskuntaan ja ympäristöömme, mitä ajattelemme itsestämme yhteiskunnan jäsenenä, miten suhtaudumme itseemme, toisiimme, jne.
Joskus ongelma on vain siinä, että saattaa tuntea itsensä jotenkin huonommaksi tai kelpaamattomaksi, vaikka totuus ei yleensä niin olekaan.
Kun/jos kokee itsensä olevan kelpaamaton, huono ihminen, usein alkaa virheellisesti ajattelemaan, että muut ajattelisivat samoin, ja siinä jo tulee omassa mielessä vastakkain asetelma itsestä ja yhteiskunnasta sekä ympäristöstä.
Tavallaan vaikeita asioita, tavallaan aika yksinkertaisesti ymmärrettäviä juttuja.
Ihmisenä oleminen ja eläminen on aikamoinen haaste.

Anonyymi kirjoitti:

Avun hakeminen voi tuntua vaikealta.
Ihmistä saattaa hävettää, voi olla vaikeaa sanoa ääneen, että on paha olla.
Varmasti monilla on tietoa eri tahoista, joista apua voi saada, mutta joskus se kynnys ottaa yhteyttä voi olla hyvinkin korkea.
On hyvä muistaa, että avun pyytäminen ja hakeminen ei ole heikkoutta, vaan se on vahvuus.

Lue lisää

Mutta ei heitä heitä voida auttaa jos he eivät "ilmoita" itsestään. Monella taholla on chatteja joissa voi vaan puhua esim päivän ajatukset ja mietteet. Sekin voi jo auttaa. Ei tartte heti alkaa kertoo niitä vaikeampia asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se menee, voi olla työkyvytön, vaikka olisikin jo parempivointinen.
Ja vaikka olisi työkyvyttömyyseläkkeellä, voi psykiatrinen avohoitokin tulla jossain vaiheessa tarpeettomaksi.
Silloin seuranta voi jatkua yleislääketieteen puolella, esim. terveyskeskuksessa tms.

Lue lisää

Juuri näin on minulla .Kun lääkäri kirjoitti kelaan lausunnon niin mun käynnit loppui. ja sanottiin jos tulee tarvetta niin otan yhteyttä sotekeskukseen. Välilä elämässä tulee tilanteita kun tarvitsee keskusteluapua ja haluaa purkaa tuntoja. ja olen silloin päässyt aina psykiatriselle sairaanhoitajalle. Mä olen aina helposti ja nopeesti päässyt juttelee. Mä en ole kokenut mitään ongelmia sen suhteen.

Vaikka mä elän nyt elämäni parasta aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi joidenkin on vaikeampaa elää tässä samassa yhteiskunnassa, jossa me kaikki elämme ?
Siltikään kaikki eivät sairastu psyykkisesti, kaikki eivät ala tekemään rikoksia, jotkut pärjäävät hyvin, on yhteiskunta ja ympäristö millainen tahansa.
Meissä ihmisissä on eroja. Jopa siinä, miten itse suhtaudumme yhteiskuntaan ja ympäristöömme, mitä ajattelemme itsestämme yhteiskunnan jäsenenä, miten suhtaudumme itseemme, toisiimme, jne.
Joskus ongelma on vain siinä, että saattaa tuntea itsensä jotenkin huonommaksi tai kelpaamattomaksi, vaikka totuus ei yleensä niin olekaan.
Kun/jos kokee itsensä olevan kelpaamaton, huono ihminen, usein alkaa virheellisesti ajattelemaan, että muut ajattelisivat samoin, ja siinä jo tulee omassa mielessä vastakkain asetelma itsestä ja yhteiskunnasta sekä ympäristöstä.
Tavallaan vaikeita asioita, tavallaan aika yksinkertaisesti ymmärrettäviä juttuja.
Ihmisenä oleminen ja eläminen on aikamoinen haaste.

Lue lisää

Haluan kommentoida sen verran että ihminen voi kokea itsensä tyhmäksi ja riittämättömäksi jos ei pysty yhteiskunnan vaatimuksiin. Itse olen kokenut riittämättömyyden tunteita yhteiskunnassa koska mulla ei ole työhistoriaa. Mä kokenut sen suhteen itseni tyhmäksi. Vaikka mulla on kaksi ammattitutkintoa.

Vasta vuosi sitten mun ajatusmaailma muuttui ja mä aloin arvostaa itseäni ja hyväksymään itseni.
Danotaan näin että oli elämäni paras ja hyödyllisin hoitosuhde ,jonka kautta mun ajatusmaailma muuttui.

Anonyymi kirjoitti:

Haluan kommentoida sen verran että ihminen voi kokea itsensä tyhmäksi ja riittämättömäksi jos ei pysty yhteiskunnan vaatimuksiin. Itse olen kokenut riittämättömyyden tunteita yhteiskunnassa koska mulla ei ole työhistoriaa. Mä kokenut sen suhteen itseni tyhmäksi. Vaikka mulla on kaksi ammattitutkintoa.

Vasta vuosi sitten mun ajatusmaailma muuttui ja mä aloin arvostaa itseäni ja hyväksymään itseni.
Danotaan näin että oli elämäni paras ja hyödyllisin hoitosuhde ,jonka kautta mun ajatusmaailma muuttui.

Lue lisää

Tärkeä pointti.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, alkaa asiat näyttämään valoisammilta.
Vaatiiko yhteiskunta ihan kamalasti, vai kuvitellaanko me vain, että se vaatii ?
Onko niitä mahdollisia vaatimuksia pakko pystyä täyttämään, jos ei pysty ?
Ja mitä sitten, jos ei pysty ? Ei kaikki pysty kaikkeen.
Itseämme varten me täällä loppujen lopuksi eletään, toki muutkin on otettava huomioon.
Muita ei tarvitse miellyttää, ja jos johonkin ei pysty, jotain ei osaa, jotain ei halua, niin ei ole pakko.
Tärkeintä on, että riität itsellesi. Ja riität kyllä muillekin, vaikka se ei aina siltä tuntuisi.

Anonyymi kirjoitti:

Tärkeä pointti.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, alkaa asiat näyttämään valoisammilta.
Vaatiiko yhteiskunta ihan kamalasti, vai kuvitellaanko me vain, että se vaatii ?
Onko niitä mahdollisia vaatimuksia pakko pystyä täyttämään, jos ei pysty ?
Ja mitä sitten, jos ei pysty ? Ei kaikki pysty kaikkeen.
Itseämme varten me täällä loppujen lopuksi eletään, toki muutkin on otettava huomioon.
Muita ei tarvitse miellyttää, ja jos johonkin ei pysty, jotain ei osaa, jotain ei halua, niin ei ole pakko.
Tärkeintä on, että riität itsellesi. Ja riität kyllä muillekin, vaikka se ei aina siltä tuntuisi.

Lue lisää

Kyllä se vaatii. Mä kävin 7 vuotta eri kuntoutustoimenpiteissä ennen kuin ymmärrettiin että tämä ihminen ei kuntoudu työelämään. Jos sulle sanotaan että sinä menet kuntouttavaan työtoimintaan niin sinähän menet tai työkokeiluun. Sä et voi kieltäytyä niistä.

Mutta kun sun pitää mennä todistamaan sun vajavaisuus ja rajoitteet. Vaikka sulla olis daignoosi niin se ei paina mitään. Ja lopputuloksena on että sinut arvioidaan ettet pärjää työelämässä. Henkikö itse tietää sen jo ja sitten tullaan ulkopuolelta vielä kertomaan ja korostetaan se. Se syö itsetuntoa ja lisää omaa syllisyyttä tyhmyydestä ja huonommuudesta.

Mulla on kaksi ammattitutkintoa. Kaikki olettaa että se on merkki ammattitaidosta. Ei osata ajatella miten kova työ on ollut valmistua. Mitä se on vaatinut.