Itsemurhaa hautova ihminen

Tuttavani 23 vuotias poika kärsi mt-ongelmista. Armeija-aika hänellä meni yllättävän hyvin.
Sitten taas jotkut vastoinkäymiset pudottivat mielialan pohjamutiin.
Hän hyppäsi jyrkänteeltä ja kuoli välittömästi.
Löydettiin monen viikon etsimisen jälkeen.
Vanhemmille tilanne oli järkyttävä.
Mitä voi tehdä täysi-ikäiselle yksinasuvalle miehelle?
Jos hän itse ei hakeudu hoitoon. Eikä niihin hoitoihin niin vain pääse.
Nyt hän lepää nurmen alla.

Anonyymi kirjoitti:

Tuttavani 23 vuotias poika kärsi mt-ongelmista. Armeija-aika hänellä meni yllättävän hyvin.
Sitten taas jotkut vastoinkäymiset pudottivat mielialan pohjamutiin.
Hän hyppäsi jyrkänteeltä ja kuoli välittömästi.
Löydettiin monen viikon etsimisen jälkeen.
Vanhemmille tilanne oli järkyttävä.
Mitä voi tehdä täysi-ikäiselle yksinasuvalle miehelle?
Jos hän itse ei hakeudu hoitoon. Eikä niihin hoitoihin niin vain pääse.
Nyt hän lepää nurmen alla.

Lue lisää

Sitä ei oikein tiedä, mitä sanoisi itsemurhaa hautovalle ihmiselle. Olen ollut tuossakin tilanteessa, että naapuri kiljui aikovansa tappaa itsensä. Meitä oli monia ihmisiä tuijottamassa vierellä kun ambulanssi tuli. En osannut sanoa mitään hänelle, olin aivan avuton.

Sitten oli pihalla Suomenlippu puolitangossa. Hän oli päässyt sairaalasta ja tappanut itsensä. Vuosikymmenten jälkeenkin tuo vaivaa minua.

Ehkä oikea avunanto olisi ensin miettiä omia voimavarojaan ja mahdollisuuksiaan tukea toista ja sitten mahd. kysyä häneltä mikä asia saa hänet hautomaan itsaria ja sitten itse mennä avuksi ja auttaa hänet ulos siitä tilanteesta.

Mutta toisaalta tässä on vaara joutua sitten itse hyväksikäytetyksi ja tulla oma elämä häirityksi ja tähän ei pidä suostua. Kannattaa tarkkailla, minkälaisesta henkilöstä on kysymys.

Uskovainen mummoni sanoi aina meille, että itsemurhan tehneet eivät pääse taivaaseen.
Jumala ei hyväksy sitä, että lahjaksi saatu elämä riistetään oman käden kautta.
Siksi tässä henki vielä pihisee
Katsotaan kortit loppuun asti.

YP poisti edellisen.

Anonyymi kirjoitti:

Uskovainen mummoni sanoi aina meille, että itsemurhan tehneet eivät pääse taivaaseen.
Jumala ei hyväksy sitä, että lahjaksi saatu elämä riistetään oman käden kautta.
Siksi tässä henki vielä pihisee
Katsotaan kortit loppuun asti.

Lue lisää

Jumalaa ei ole olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Uskovainen mummoni sanoi aina meille, että itsemurhan tehneet eivät pääse taivaaseen.
Jumala ei hyväksy sitä, että lahjaksi saatu elämä riistetään oman käden kautta.
Siksi tässä henki vielä pihisee
Katsotaan kortit loppuun asti.

Lue lisää

Uskokoon kuka mihin haluaa. Usko on usko. Ei mikään totuus.
Jos uskovaiset loppuisivat ei Jumalaakaan olisi taruolentona olemassa.

- Jotkut salaavat aikeensa ja toteuttavat sen.

- Jotkut taas puhuvat siitä, eri syistä.
- Joku puhuu siitä, saadakseen jotain apua tai tukea.
- Jotkut taas haluavat kiusata sillä läheisiään.

Lopputulos on kenen kohdalla mikäkin.

Itselläni oli aikoinaan myös tuollainen tuttu, joka vuosikausia temppuili itsemurha-"yritystensä" kanssa, kiusasi sillä läheisiään ja tuttaviaan. Kun hän ei enää kyennyt hallitsemaan ja kiusaamaan ystäväpiiriään, hän joko tahallaan tai vahingossa tappoi itsensä. Eli viimeisin itsemurha-feikkipelleily mahd. meni lopulta pieleen, apu ei tullut ajoissa ja hän kuoli.

Vielä tuli mieleen asia josta joku täälä jo mainitsikin.

On myös tapauksia jotka hakevat huomiota itsemurhayrityksillä. Ottavat yliannojksen lääkkeitä tai viiltelevät itseään ja heti soittavat kaverille mitä on tehnyt. Tietävät saavansa avun eivätkä näin edes halua oikeasti tappaa itseään. Karmeaa näille kavereille. Siinä saa kaveritkin hakea ammattiapua tueksi.

Siili25 kirjoitti:

Vielä tuli mieleen asia josta joku täälä jo mainitsikin.

On myös tapauksia jotka hakevat huomiota itsemurhayrityksillä. Ottavat yliannojksen lääkkeitä tai viiltelevät itseään ja heti soittavat kaverille mitä on tehnyt. Tietävät saavansa avun eivätkä näin edes halua oikeasti tappaa itseään. Karmeaa näille kavereille. Siinä saa kaveritkin hakea ammattiapua tueksi.

Lue lisää

Hukkuva tarttuu oljenkorteen selviytyäkseen, itsemurhatilanteessa tekijä ehkä ei näe ulospääsyä tilanteesta vaikka siihen olisi ratkaisu.
Tiedän tilanteen jossa eräs aika läheinen ihminen saatiin viime tingassa estettyä viemästä itsemurhaa loppuun asti, siitä on aikaa kymmeniä vuosia ja tämä henkilö on edelleen elossa, kertoi tapahtuman jälkeen missä jamassa henkisesti oli. Tämä henkilö tuli tajuihinsa tapahtuman jälkeen sairaalassa, mielestäni ei ole niin vaikeaa tilannetta etteikö niistä aina selviä, vakava sairaus taas eri juttu.

Pertikki kirjoitti:

Hukkuva tarttuu oljenkorteen selviytyäkseen, itsemurhatilanteessa tekijä ehkä ei näe ulospääsyä tilanteesta vaikka siihen olisi ratkaisu.
Tiedän tilanteen jossa eräs aika läheinen ihminen saatiin viime tingassa estettyä viemästä itsemurhaa loppuun asti, siitä on aikaa kymmeniä vuosia ja tämä henkilö on edelleen elossa, kertoi tapahtuman jälkeen missä jamassa henkisesti oli. Tämä henkilö tuli tajuihinsa tapahtuman jälkeen sairaalassa, mielestäni ei ole niin vaikeaa tilannetta etteikö niistä aina selviä, vakava sairaus taas eri juttu.

Lue lisää

Tuo oli rehellinen tapaus ja hänet, joskin itse tuolloin todella halusi kuolla, saatiin pelastettua ja on ilm. elänyt suht onnellisena tähän asti?

Nuo ed. mainitut, "itsemurhaa" leikkivät ja sillä tavoin läheisiltään huomiota kiristävät tyypit taas ovat ihan toinen juttu.

Pertikki kirjoitti:

Hukkuva tarttuu oljenkorteen selviytyäkseen, itsemurhatilanteessa tekijä ehkä ei näe ulospääsyä tilanteesta vaikka siihen olisi ratkaisu.
Tiedän tilanteen jossa eräs aika läheinen ihminen saatiin viime tingassa estettyä viemästä itsemurhaa loppuun asti, siitä on aikaa kymmeniä vuosia ja tämä henkilö on edelleen elossa, kertoi tapahtuman jälkeen missä jamassa henkisesti oli. Tämä henkilö tuli tajuihinsa tapahtuman jälkeen sairaalassa, mielestäni ei ole niin vaikeaa tilannetta etteikö niistä aina selviä, vakava sairaus taas eri juttu.

Lue lisää

Totta. Tuo kuitenkin vaatii sen että ympärillä on ihmisiä jotka auttavat tai että ihminen tuo ahdinkoaan muille esiin. Ei voi auttaa jos ei tiedä

Anonyymi kirjoitti:

Tuo oli rehellinen tapaus ja hänet, joskin itse tuolloin todella halusi kuolla, saatiin pelastettua ja on ilm. elänyt suht onnellisena tähän asti?

Nuo ed. mainitut, "itsemurhaa" leikkivät ja sillä tavoin läheisiltään huomiota kiristävät tyypit taas ovat ihan toinen juttu.

Lue lisää

Läheiset eivät voi tietää milloin itsemurhalla uhkaava on tosissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo oli rehellinen tapaus ja hänet, joskin itse tuolloin todella halusi kuolla, saatiin pelastettua ja on ilm. elänyt suht onnellisena tähän asti?

Nuo ed. mainitut, "itsemurhaa" leikkivät ja sillä tavoin läheisiltään huomiota kiristävät tyypit taas ovat ihan toinen juttu.

Lue lisää

Joo, elää samanlaista vanhuutta kuin me muutkin.
Syntyä elää on ainut kertainen tapahtuma, olisi oltava älliä uteliaisuutta katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Ei ole niin vaikeaa etteikö niistä selviä, siinä herkässä hetkessä saatu apu auttaisi mutta kun olet ihan yksin siinä toivottomassa tilanteessa, apu saattaisi olla käden ulottuvilla.

Pertikki kirjoitti:

Joo, elää samanlaista vanhuutta kuin me muutkin.
Syntyä elää on ainut kertainen tapahtuma, olisi oltava älliä uteliaisuutta katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Ei ole niin vaikeaa etteikö niistä selviä, siinä herkässä hetkessä saatu apu auttaisi mutta kun olet ihan yksin siinä toivottomassa tilanteessa, apu saattaisi olla käden ulottuvilla.

Lue lisää

Kun on tarpeeksi syvissä vesissä ei näe mahdollisuutta selviytyä

Siili25 kirjoitti:

Vielä tuli mieleen asia josta joku täälä jo mainitsikin.

On myös tapauksia jotka hakevat huomiota itsemurhayrityksillä. Ottavat yliannojksen lääkkeitä tai viiltelevät itseään ja heti soittavat kaverille mitä on tehnyt. Tietävät saavansa avun eivätkä näin edes halua oikeasti tappaa itseään. Karmeaa näille kavereille. Siinä saa kaveritkin hakea ammattiapua tueksi.

Lue lisää

Olen saanut sen käsityksen ettei sitä ammattiapua saa oikein helposti nykyään ei kai ihminen jolla on masennus jaksa edes tyrkyttää itseään jos heti tenätään kun hön uskaltautuu soittamaan. . Ja joillekin on sanottu että saa ajan kuudenkuukauden päästä .
Siis mt sairaudet on akuuttisia ei niissä saisi olla mitään odotusaikaa , apu on tultava heti. Sen luulisi sentään hoitohenkilökunnan tietävän , vaan kun eivät tiedä .
Hoito on mennyt päin peetä jo aika kauan monen kohdalla.
Varsinkin nuoret ihmiset joille puolenvuoden odotusaika on ikuisuus heidän tilanteessaan.
Ja että esim ohjataan terveyskeskukseen. Masentuneita ei oikein ole oikea paikka. Ei tavallinen lääkäri ole lukenut niin paljon aiheesta että,kykenee antamaan apua.
Kovasti etsitään syitä miksi joku on masentunut, siis syytä ei aina ole edes , ja potilas itsekkin ihmettelee miksi hön voi huonosti vaikka kaikki asiat pitäisi olla kunnossa..

Pertikki kirjoitti:

Hukkuva tarttuu oljenkorteen selviytyäkseen, itsemurhatilanteessa tekijä ehkä ei näe ulospääsyä tilanteesta vaikka siihen olisi ratkaisu.
Tiedän tilanteen jossa eräs aika läheinen ihminen saatiin viime tingassa estettyä viemästä itsemurhaa loppuun asti, siitä on aikaa kymmeniä vuosia ja tämä henkilö on edelleen elossa, kertoi tapahtuman jälkeen missä jamassa henkisesti oli. Tämä henkilö tuli tajuihinsa tapahtuman jälkeen sairaalassa, mielestäni ei ole niin vaikeaa tilannetta etteikö niistä aina selviä, vakava sairaus taas eri juttu.

Lue lisää

Ennen oli kylissä se ” me henki” jossa ihmiset auttoivat toisiaan eri tilanteessa. Siitä hengestä ei ole mitään jäljellä. Kukin tuijottaa omaan napaansa , niin on yhteiskunnat muuttuneet ajan kanssa . Muistan erään meidän kylällä olevan pojan jolla oli masennuskausia , ja ihmiset vaan ilkeilevät hänelle koska hän ei aina pystynyt olemaan sosiaalinen . Otti sitten henkenä vihdoin . Voi vaan ajatella miten tuskainen hänen elämänsä oli kun yksin yritti taklata tilanteita elämässään .
Muistan erään ystäväni myös miten istuin hänen luonaan kerta kerran jälkeen yrittäen valaa uskoa elämään , tänään hän on terve ja elää normaalia elämää.
On unohtanut sen ajan

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sen käsityksen ettei sitä ammattiapua saa oikein helposti nykyään ei kai ihminen jolla on masennus jaksa edes tyrkyttää itseään jos heti tenätään kun hön uskaltautuu soittamaan. . Ja joillekin on sanottu että saa ajan kuudenkuukauden päästä .
Siis mt sairaudet on akuuttisia ei niissä saisi olla mitään odotusaikaa , apu on tultava heti. Sen luulisi sentään hoitohenkilökunnan tietävän , vaan kun eivät tiedä .
Hoito on mennyt päin peetä jo aika kauan monen kohdalla.
Varsinkin nuoret ihmiset joille puolenvuoden odotusaika on ikuisuus heidän tilanteessaan.
Ja että esim ohjataan terveyskeskukseen. Masentuneita ei oikein ole oikea paikka. Ei tavallinen lääkäri ole lukenut niin paljon aiheesta että,kykenee antamaan apua.
Kovasti etsitään syitä miksi joku on masentunut, siis syytä ei aina ole edes , ja potilas itsekkin ihmettelee miksi hön voi huonosti vaikka kaikki asiat pitäisi olla kunnossa..

Lue lisää

"Ammattiapu" ei aina ole sitä mitä odottaisi. Kaikenlaisia puoskareitakin esiintyy "hoitajina" ja saattavat vain pahentaa henkilön ongelmien käsittelyä.

Nuorena itselläni oli alkoholi- ym. päihdeongelma, joilla "lääkitsin" muita henkisiä ongelmiani. Kävin monenlaisissa päihdehoitopaikoissa. Eräässä hoitolaitoksessa yritin lopulta kylpytakin vyöllä hirttää itseni kylppärin suihkutankoon, mutta se oli vanha ja liian hutera. Ajattelin siinä myös, että miksi MINUN pitäisi kuolla? Olenko minä joku pahantekijä?! Niiden, minua vahingoittaneidenhan kuuluisi kuolla! Kerroin tästä sitten hoitajallekin. Luulin kai saavani jotain lohdutusta, myötätuntoa.

Hän suuttui! Hän vihaisena sanoi, että jos olisin onnistunut, olisin tuonut huonoa mainetta heidän sairaalalleen ja kielsi minua tappamasta itseäni! Minusta hän ei välittänyt, kunhan sairaalan maine säilyi.

Miten joku voi käyttäytyä noin? Käsitin jotain suurta tämän maailman menosta.

Tajusin, että tämä hoitola ja kaikki maailman hoitolat ovat itselleni kuolemaksi ja muutaman päivän kuluttua, ylilääkärinkin yrittäessä estellä, kuitenkin lähdin sieltä. Päihdeongelmani kylläkin vielä hetken jatkuivat, mutta selvitin itseni omin (ja Jumalan) avuin kuiville. Vielä henkisesti aivan pönttö sekaisin ja voimattomana, mutta sen salaten ja parhaani tehden, pääsin ent. työpaikkaani ja palauduin yhteiskuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ennen oli kylissä se ” me henki” jossa ihmiset auttoivat toisiaan eri tilanteessa. Siitä hengestä ei ole mitään jäljellä. Kukin tuijottaa omaan napaansa , niin on yhteiskunnat muuttuneet ajan kanssa . Muistan erään meidän kylällä olevan pojan jolla oli masennuskausia , ja ihmiset vaan ilkeilevät hänelle koska hän ei aina pystynyt olemaan sosiaalinen . Otti sitten henkenä vihdoin . Voi vaan ajatella miten tuskainen hänen elämänsä oli kun yksin yritti taklata tilanteita elämässään .
Muistan erään ystäväni myös miten istuin hänen luonaan kerta kerran jälkeen yrittäen valaa uskoa elämään , tänään hän on terve ja elää normaalia elämää.
On unohtanut sen ajan

Lue lisää

Sitten on vielä koulukiusaajien uhrit, jotka on ajettu itsemurhaan. Muistan omalta kouluajaltani tällaisenkin tapauksen. Kiusattu, rääkätty, pieni poika hirtti itsensä kotonaan kylppäriin. Kiusaajasta / murhaajasta tuli myöh. tunnettu muusikko, hänkin sittemmin jo kuollut.

Siili25 kirjoitti:

Kun on tarpeeksi syvissä vesissä ei näe mahdollisuutta selviytyä

Jotkut ulkopuoliset ajattelevat, että "kunhan kuuntelen", niin siitä on apua. Jossain määrin ehkä onkin.

Mutta on myös tilanteita, jolloin jonkun ulkopuolisen pitäisi tarttua häntä kädestä ja lähteä hänen mukanaan ja jopa ääneen tueksi selvittämään kyseistä ongelmatilannetta. Esim. väkivallan uhri kun on voitu ajaa jo niin arkaan tilaan, ettei hänestä itsestä ole etenkään yksin itsensä puolustajaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen saanut sen käsityksen ettei sitä ammattiapua saa oikein helposti nykyään ei kai ihminen jolla on masennus jaksa edes tyrkyttää itseään jos heti tenätään kun hön uskaltautuu soittamaan. . Ja joillekin on sanottu että saa ajan kuudenkuukauden päästä .
Siis mt sairaudet on akuuttisia ei niissä saisi olla mitään odotusaikaa , apu on tultava heti. Sen luulisi sentään hoitohenkilökunnan tietävän , vaan kun eivät tiedä .
Hoito on mennyt päin peetä jo aika kauan monen kohdalla.
Varsinkin nuoret ihmiset joille puolenvuoden odotusaika on ikuisuus heidän tilanteessaan.
Ja että esim ohjataan terveyskeskukseen. Masentuneita ei oikein ole oikea paikka. Ei tavallinen lääkäri ole lukenut niin paljon aiheesta että,kykenee antamaan apua.
Kovasti etsitään syitä miksi joku on masentunut, siis syytä ei aina ole edes , ja potilas itsekkin ihmettelee miksi hön voi huonosti vaikka kaikki asiat pitäisi olla kunnossa..

Lue lisää

Avun tarvitsijoita on niin paljon ja hoitohenkilökuntahan ei resursseista päätä.

Kolmas sektori yhdistyksineen tekee merkittävää työtä mutta heidänkin resursseista nyt leikataan

Anonyymi kirjoitti:

"Ammattiapu" ei aina ole sitä mitä odottaisi. Kaikenlaisia puoskareitakin esiintyy "hoitajina" ja saattavat vain pahentaa henkilön ongelmien käsittelyä.

Nuorena itselläni oli alkoholi- ym. päihdeongelma, joilla "lääkitsin" muita henkisiä ongelmiani. Kävin monenlaisissa päihdehoitopaikoissa. Eräässä hoitolaitoksessa yritin lopulta kylpytakin vyöllä hirttää itseni kylppärin suihkutankoon, mutta se oli vanha ja liian hutera. Ajattelin siinä myös, että miksi MINUN pitäisi kuolla? Olenko minä joku pahantekijä?! Niiden, minua vahingoittaneidenhan kuuluisi kuolla! Kerroin tästä sitten hoitajallekin. Luulin kai saavani jotain lohdutusta, myötätuntoa.

Hän suuttui! Hän vihaisena sanoi, että jos olisin onnistunut, olisin tuonut huonoa mainetta heidän sairaalalleen ja kielsi minua tappamasta itseäni! Minusta hän ei välittänyt, kunhan sairaalan maine säilyi.

Miten joku voi käyttäytyä noin? Käsitin jotain suurta tämän maailman menosta.

Tajusin, että tämä hoitola ja kaikki maailman hoitolat ovat itselleni kuolemaksi ja muutaman päivän kuluttua, ylilääkärinkin yrittäessä estellä, kuitenkin lähdin sieltä. Päihdeongelmani kylläkin vielä hetken jatkuivat, mutta selvitin itseni omin (ja Jumalan) avuin kuiville. Vielä henkisesti aivan pönttö sekaisin ja voimattomana, mutta sen salaten ja parhaani tehden, pääsin ent. työpaikkaani ja palauduin yhteiskuntaan.

Lue lisää

Hienoa kuulla selviytymistarinasi.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut ulkopuoliset ajattelevat, että "kunhan kuuntelen", niin siitä on apua. Jossain määrin ehkä onkin.

Mutta on myös tilanteita, jolloin jonkun ulkopuolisen pitäisi tarttua häntä kädestä ja lähteä hänen mukanaan ja jopa ääneen tueksi selvittämään kyseistä ongelmatilannetta. Esim. väkivallan uhri kun on voitu ajaa jo niin arkaan tilaan, ettei hänestä itsestä ole etenkään yksin itsensä puolustajaksi.

Lue lisää

Tuo on totta.
Kuitenkin on paljon sitäkin että ihmiset eivät halua sekaantua. Kävelevät maassa makaavan ohi esimerkiksi. Tai syyllistävät uhria ja pitävät ongelmia heidän omana syynään.

Siili25 kirjoitti:

Tuo on totta.
Kuitenkin on paljon sitäkin että ihmiset eivät halua sekaantua. Kävelevät maassa makaavan ohi esimerkiksi. Tai syyllistävät uhria ja pitävät ongelmia heidän omana syynään.

Lue lisää

Olen nostanut maassa makaavan, kaukaa näin miehen pyristelevän muttei päässyt ylös, kaikki kävelivät ohi, koska hän näytti vain känniseltä.

Niin. Se puoliso varmaan jostain syystä jättää. Suomalainen mies menee ja tappaa siksi itsensä. Se kun ottaisi asian sellaisena että ainaki olla koko elämää yhdessä Se kun keskustellaan asioista. Ja ollaa kavereita vaikka erotaankin. Mutta suomalainen mies ei kestä että joku toinen mies ehkä tulee mukaan kuvioihin koska hön on elänyt elämänsä niin että muka omistaa puolisonsa .
Toimen asia on sitten se viina , otetaan kova känni. Pe*kele kun akka jätti. Ihan kun se känni jotain auttais! Ja sitten alkaa soittelee ja viestittämään. Exälleen että ”Mä tapan itteni ” ensin peloittelee vaan kiusatakseen, ja kun näkee ettei asiat muutu alkaa tosissaan ajattelemaan itsemurhaa . Joku havahtua siinä vaiheessa ja hyväksyy että asiat ivat nuåyt näin ja aloitta oman elämänsä Joku toinen sitten tekee uhkauksista toden
Itsemurha tilastot kertovat että suomi on ykkönen Pohjoismaissa mitä tulee itsemurhiin. Että silleen .

Siili25 kirjoitti:

Totta. Tuo kuitenkin vaatii sen että ympärillä on ihmisiä jotka auttavat tai että ihminen tuo ahdinkoaan muille esiin. Ei voi auttaa jos ei tiedä

Nykyään ei ihmisetkään enää ole auttavaisia vaan välttävät mielummi; ihmistä jolla on tuskatilat päällä.
Ennen pienet kylät auttoivat toisiaan ketään ei jätetty yksin huolensa kanssa

Anonyymi kirjoitti:

"Ammattiapu" ei aina ole sitä mitä odottaisi. Kaikenlaisia puoskareitakin esiintyy "hoitajina" ja saattavat vain pahentaa henkilön ongelmien käsittelyä.

Nuorena itselläni oli alkoholi- ym. päihdeongelma, joilla "lääkitsin" muita henkisiä ongelmiani. Kävin monenlaisissa päihdehoitopaikoissa. Eräässä hoitolaitoksessa yritin lopulta kylpytakin vyöllä hirttää itseni kylppärin suihkutankoon, mutta se oli vanha ja liian hutera. Ajattelin siinä myös, että miksi MINUN pitäisi kuolla? Olenko minä joku pahantekijä?! Niiden, minua vahingoittaneidenhan kuuluisi kuolla! Kerroin tästä sitten hoitajallekin. Luulin kai saavani jotain lohdutusta, myötätuntoa.

Hän suuttui! Hän vihaisena sanoi, että jos olisin onnistunut, olisin tuonut huonoa mainetta heidän sairaalalleen ja kielsi minua tappamasta itseäni! Minusta hän ei välittänyt, kunhan sairaalan maine säilyi.

Miten joku voi käyttäytyä noin? Käsitin jotain suurta tämän maailman menosta.

Tajusin, että tämä hoitola ja kaikki maailman hoitolat ovat itselleni kuolemaksi ja muutaman päivän kuluttua, ylilääkärinkin yrittäessä estellä, kuitenkin lähdin sieltä. Päihdeongelmani kylläkin vielä hetken jatkuivat, mutta selvitin itseni omin (ja Jumalan) avuin kuiville. Vielä henkisesti aivan pönttö sekaisin ja voimattomana, mutta sen salaten ja parhaani tehden, pääsin ent. työpaikkaani ja palauduin yhteiskuntaan.

Lue lisää

Tuo että hoitaja mainitsi ekana sairaalan maineen ketårtoo todella ettei ollut edes sopiva ammattiinsa . Siis mielestäni oli voinut huolestua. Siitä että toinen. Ei enää halua elää. Tälläisiä on nykyäänkin hoitoalalla , siis ihmisiä joilla ei ole pienintäkään käsitystä psykologiseen ajattelumuotoon. Oma kunnia ensin sitten se sama miet; potilas voi.
Niin moni kertoo että eivät ole saaneet apua terveyden hoidolta , ja tilanne vaan pahenee kun. Hoitopisteitä vähennetään

Taivaaseen on tunkua.

Haluaisin jo Taivaaseen.

Niinpä niin. Jotkut ehkä ajattelevat pelastavansa heidät mukanaan, pois pahasta maailmasta.

Joku taas kostoksi ottaa heidät mukaansa.

Sairaudet noin yleensäkin kyllä kuuluvat elämään. Itsellänikin on useita eri diagnooseja ja lääkityksiä niihin. Ollut pikkulapsesta asti (mm. aikuisiällä uusiutunut epilepsia, sydän- ja verenpainetautia, refluxitauti, tekonivelet polvissa...).

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudet noin yleensäkin kyllä kuuluvat elämään. Itsellänikin on useita eri diagnooseja ja lääkityksiä niihin. Ollut pikkulapsesta asti (mm. aikuisiällä uusiutunut epilepsia, sydän- ja verenpainetautia, refluxitauti, tekonivelet polvissa...).

Lue lisää

Nyt ei kyllä puhuta tekonivelistä tai epilepsiasta vaan sellaisesta sairaudesta johon ei ole enää parantumisesta toivoa ja jatkuu lopun aikaa kipuja aiheuttaen.
Siinä on turha jälkeenpäin jaaritella että olisi pyytänyt mielenterveys-apuja, ei siinä mitään masennusta tai muuta mielenterveysongelmaa pode. Ihan silkkaa kipujen pelkoa ja tuskaisaa loppuelämää siinä pelkää ja haluaa sen vain loppuvan pian.
On kuulemma varsin kivuliasta sekin tila kun elinminnot loppuvat yksi kerranllaan, lakkaavat toimmasta, raajat, maksa, munuaiset, keuhkot ja lopuksi vasta sydän ja aivot.
On ihan eri asia kun on henkisesti vaikeaa aina vaan, masennusta, liikaa menetyksiä, hylkäämisiä, taloudellisia huolia ja muita vastoinkäymisiä. Silloin en yhtään väheksy mielenterveys-asiantuntijoita, tottakai heistä silloin on varmasti apua. Ei ole vielä kokemusta, mutta käyttäisin jos sellaista pulmaa tulisi.

Sikamainen teko. Eikä tuo mikään itsariyritys ollut.
Olisi ennemmin ostanut tuulettimen. Itsellänikin juuri pyörii.