Evoluution heikot kohdat

”Alkusolu” ei voi muuttua monisoluiseksi eliöksi
Jokainen itselleen rehellinen biofysiikkaa ja -kemiaa opiskellut tietää, miksi aine ei herää henkiin. Näennäistieteellinen tarina alkusolusta on sepitetty lohduttamaan niitä onnettomia ihmisiä, jotka eivät halua uskoa Luojaan.

Alkusynnyn mahdottomuus
on vielä ”pikkujuttu” verrattuna evoluution seuraavaan esteeseen, joka on monisoluisen eliön ”kehittyminen”. Monisoluisten kasvu edellyttää solujen järjestäytynyttä jakautumista. Monisoluisen kasvun alkuvaiheet vaativat kiivasta, tarkoin ohjattua jakautumista, jotta alkio saadaan rakennetuksi. Alkion eri kerroksista kehittyvät tämän jälkeen aiheet kaikille elimille ja kudoksille.

Kiivas solujen jakautumien tasoittuu vasta solujen kypsymisen ja erilaistumisen myötä. Ihmisessä on satoja erityyppisiä soluja ja kymmeniä erilaisia kudoksia ja elimiä. Solujen jakautumista tarvitaan kuitenkin jatkuvasti, sillä soluja kuolee koko ajan kaikissa eliöissä ja yksilön rakentuminen edellyttää tietyssä vaiheessa myös ohjelmoitua solukuolemaa. Lisäksi on varastoitava kantasoluja, jotka turvaavat yksilölle määrätyn elinkaaren. Kantasolu on solu, jolla on kyky jakautua loputtomasti, sekä muodostaa erilaisia kudostyyppejä. Kantasolu jakautuu epäsymmetrisesti niin, että toisesta tytärsolusta tulee erilaistuva solu ja toinen pysyy kantasoluna. Kaikki tämä edellyttää ohjelmointia ja on luonnollisesti mahdotonta mutaatioille ja valinnalle - uusdarvinismin väitetylle mekanismille.

Solun jakautuminen on solun kannalta aina riski,
jonka suuruutta monimutkainen säätelykoneisto pyrkii minimoimaan. Solun jakautumisessa on tiettyjä välivaiheita, eräänlaisia laaduntarkkailupisteitä, joiden kohdalla solu pyrkii varmistamaan, että jakautuminen on edennyt oikein. Kontrollointiin ja solukierron eteenpäin viemiseen osallistuu suuri verkosto erilaisia tarkastavia ”viranomaisia”. Ne ovat monimutkaisia molekyylejä, kuten proteiinikinaaseja, täsmällisiä kinaasi-inhibiittoreita, transkriptiotekijöitä ja erittäin tarkasti tehtävää varten räätälöityjä proteaaseja.

Kun olot solun sisällä ja ulkopuolella ovat sopivat solun jakautumiselle,
muutokset tiettyjen avainproteiinien vakaudessa sallivat tehtävää varten suunniteltujen proteiinikinaasien irtoamisen niitä estävistä säätelijöistä. Tämä laukaisee tapahtumaketjun, joka johtaa perimän DNA:n kahdentumiseen ja solun jakautumiseen. Jakautumisen "evoluutio" on täysin hämärän peitossa.

Tytärsolujen laatua on lisäksi tarkkailtava
Kun solu jakautuu, DNA:ta kopioidaan, ”koodikirjain” kerrallaan, huimalla vauhdilla, noin 1 000 symbolia sekunnissa. Vauhdista johtuen kirjaimia kopioidaan väärin, jopa joka kolmastuhannes on ”kirjoitusvirhe”. Elämä loppuisikin nopeasti, ellei soluihin olisi asennettu eräänlaista ”skanneria”, joka havaitsee virheet, ja antaa ne tiedoksi noin 10 korjaajan (nanokoneen) "ensiapuryhmälle", joka korjaa ne. Ensiapuryhmä ei kuitenkaan pysty korjaamaan kaikkia kopiointivirheitä, koska heidän korjauskoneensa ”yskivät”, sillä niihinkin on kertynyt korjaamattomia virheitä. Noin yksi miljoonasta virheestä jääkin korjaamatta.

Laaduntarkkailun on oltava soluissa tehdasasennuksena,
jotta elämä langenneessa maailmassa olisi ylipäätään mahdollista. Laaduntarkkailukoneiston ilmeinen rappeutuminen, joka käynnistyi syntiinlankeemuksessa 6 000 vuotta sitten, on lyhentänyt elinikäämme alkuperäisestä. Näennäisesti pidentynyt ihmisten elinikä on seurausta lääketieteen ja ravitsemuksen paranemisesta, rappeutuminen puolestaan näkyy siinä, että joka toinen ihminen sairastuu syöpään.

Mitä väliä?
Korjaamatta jääneitä, piileviä eli resessiivisiä, kopiointivirheitä on kertynyt ihmiskunnan perimään jo yli 1,1 miljoonaa kappaletta. Tästä voidaan arvioida kuinka kauan alkuperäinen, virheetön ihminen on ollut olemassa tässä, syntiinlankeemuksen jälkeisessä, vihamielisessä ympäristössä, ja milloin ihminen kuolee sukupuuttoon painolastiksi kertyneen virhekuorman takia. Tämä moderni tieteellinen todistusaineisto vahvistaakin, että olemme olleet täällä noin 6 000 vuotta ja voimme kuolla sukupuuttoon jo 6 sukupolven kuluttua. Tämä täsmällinen tieteellinen todistusaineita mitätöi samalla myyttiset vuosimiljoonat. Väite monisoluisen elämän vuosimiljoonista on valetiedettä, sillä aika varmistaa kaikkien monisoluisten sukupuuton tuhansissa vuosissa. Pitkät ajanjaksot eivät ole, kirjain kerrallaan, kopioituvien tiedostojen ystäviä, vaan takaavat niiden tuhon! Lisätietoja on kirjoissa Syvän ajan petos; Raamattu ei tunne evoluutiota ja Kuusi päivää.

Miksi uusdarvinismiin uskominen on epätieteellistä?
Elämäsi sekunnista toiseen on mahdollista siksi, että nauttimasi ravinto muutetaan solujen polttoaineeksi. Sata miljoonaa miljardia dynamoa tuottaa ATP -"bensiiniä", jota ilman seuraavaa hengenvetoa ei tule. Jokainen voi, niin halutessaan, ottaa vastaan itsestäänselvyyden, jonka mukaan pyörintämoottoreita ei synny itsestään. Tästä animaatiosta selviää, mistä on