Keijun ja Jumalan välinen ero

Ei kristinusko kiellä uskomasta keijuihin. Kyllä kristinuskoinen siis voi uskoa keijuihin.

Yleensä olen huomannut kristinuskoisilla olevan äärimmäisen valikoiva tapa uskoa jopa omaan pyhään kirjaansa. Raamatussahan on vaikka ja mitä mytologisia otuksia, mutta harva kristinuskoinen uskoo edes niihin.

Valtaosa kristinuskoisista ei usko Raamatun edes olevan tositapahtumiin perustuva kirja, ja se Jumalusko on ihan puhtaasti kulttuurillista. Toisin sanottuna uskotaan vain uskomisen iloksi, eikä mietitä sitä yhtään pidemmälle.

Real life
https://vm.tiktok.com/ZNdXcjhK1/

We see diffrerently
https://vm.tiktok.com/ZNdXcNrgK/

Kaikkitietävän, kaikkivoivan ja hyvän Jumalan vaikutus maailmaan pitäisi olla havaittavissa. Sen sijaan "toimenkuvaltaan" rajallisen ja ehkä jopa paikallisen keijun olemassaoloa on paljon vaikeampi osoittaa epäloogiseksi kuin Jumalan olemassaoloa.

Koska kristittyä ei ole indoktrinoitu keijukais-uskoon.

Korkeampaan voimaan tai tuntemattomaan jumalaan tai sellaisen mahdollisuuteen uskovan tulisi uskoa myös mahdollisiin keijuihin. Miksi muka ei? Samoin tonttuihin, maahisiin ja mörökölleihin. Et voi todistaa, että nämä olisivat mahdottomia.

Myös Lentävää spagettihirviötä tulisi pitää mahdollisena, vaikka sen tiedetään olevan tarua. Onhan siihen perustuva uskontokin rekisteröity parissa maassa.

Merkittävä osa kristityistä uskoo siivekkäisiin ihmismäisiin olentoihin – ei keijukaisiin, vaan enkeleihin, vaikka erot ovat lähinnä nimellisiä. Molemmat liitelevät ilmassa, kuiskailevat ihmisille ja esiintyvät lähinnä satujen ja taidekuvaston kautta. Silti toiset nähdään harmittomina taruhahmoina, toiset taas hengellisinä totuuksina. On siis täysin hyväksyttyä, että aikuinen ihminen pitää keijumaista siipihahmoa todellisena – kunhan sitä kutsutaan enkeliksi.

Katsaus minkälaisia enkeleitä ja siivekkäitä taivaallisia olentoja Raamatussa.

Biisejä lopuksi....


Tavalliset enkelit (”sanansaattajat”)

Usein ilmestyvät ihmisille ihmisen hahmossa, ilman siipiä.

Esimerkki: Enkeli, joka ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä (Luuk. 1:26–38).

Heidän päätehtävänsä on tuoda viesti Jumalalta.



Kerubit

Esiintyvät jo varhain Raamatussa: Jumala asetti kerubit vartioimaan Eedenin puutarhaa, kun ihminen ajettiin pois (1. Moos. 3:24).

Hesekielin näyssä kerubeilla on siivet ja monimutkaisia piirteitä (neljä kasvoa: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot, Hes. 10).

Kuvastavat Jumalan pyhyyttä ja voimaa.

Temppelin liitonarkun päällä oli kultaisia kerubeja (2. Moos. 25:18–22).

. Serafit

Kuvataan Jesajan kirjassa (Jes. 6:2–6).

Jokaisella serafilla on kuusi siipeä:

kahdella he peittivät kasvonsa,

kahdella peittivät jalkansa,

kahdella lensivät.


He seisovat Jumalan valtaistuimen ympärillä ja ylistävät Häntä sanoen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot.”


”Valtaistuimen ympärillä olevat olennot”

Ilmestyskirjassa kuvataan neljä olentoa Jumalan valtaistuimen ympärillä (Ilm. 4:6–8).

Niillä on kuusi siipeä ja ne muistuttavat leijonaa, härkää, ihmistä ja kotkaa.

Ne ylistävät Jumalaa lakkaamatta.


Arkkienkelit

Erityisiä ”johtavia enkeleitä”.

Raamatussa mainitaan nimeltä ainakin Mikael (Dan. 10:13; Juud. 9; Ilm. 12:7) ja Gabriel (Luuk. 1:19,26).

Heitä ei kuvata siivekkäinä, mutta taiteessa hekin usein saavat siivet.


Tavalliset enkelit = yleensä ilman siipiä, ihmisen hahmossa.

Kerubit ja serafit = monisiipisiä olentoja, Jumalan pyhyyden ja voiman ympärillä.

Arkkienkelit = johtavia enkeleitä, viestintuojia ja sotureita.

Ilmestyskirjan olennot = monisiipisiä ja ylistäviä taivaallisia

Biisejä mm.

Maustetytöt – “Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä”

Kappaleen toistuva säe kuuluu:

> Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä



Tässä sanotaan suoraan, että edes enkelit eivät voi lentää ilman siipiä . Kyseessä on Maustetytöt-yhtyeen kappale, joka on myös albumin nimeke: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (julkaistu 13. marraskuuta 2020) .



2 esimerkki Cheekin kappale “Timantit on ikuisia” (2013), jossa kertosäkeessä lauletaan:

”Lennän ilman siipii, timantit on ikuisii...”



Tämä on yksi hänen isoimmista hiteistään...murteellinen muoto (siipii) on jäänyt monille mieleen juuri siitä.


Juha Vainio – Kotkan poikii ilman siipii

Tämä on tunnettu valssi vuodelta 1982, jonka Juha "Watt" Vainio sanoitti, sävelsi ja esitti. Kappaleella käytetään murteellista muotoa "ilman siipii" ja se perustuu vanhaan kotkalaiseen sanontaan.
Sävellaji on jälleen synkkä ja kaihoisa – kappale kertoo kotkalaisesta nuoruuden kaipuusta ja unelmista, jotka eivät kantaneet "kauas".

Enkeleistä on lukematon määrä vertauksia sanoituksissa

Rafaelin Enkeli..Pekka Ruuska. Oli tuotantopäällikkö
Warner Music ( samaan aikaan kuin minä )

Ateistit pohtivat jälleen tässä jumalakuvaansa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ateistit niin tekevät. Kaiketi ateisti saa jonkinlaista henkistä (ei tietenkään hengellistä) vahvistusta itselleen jumalkuvia pohtiessaan.

Teologit vaikuttavat olevan oikeassa, kun huomauttavat ateisteille heidän jumalakuvaan liittyvistä ongelmistaan.

"Kristitty ei usko yhdenkään keijun olevan todellinen. Hän tietää ne fiktioksi. "

Kummallinen väite. Tottakai keijuja on olemassa. Keijut kuuluvat enkelikuntaan. Jokainen kristitty uskoo enkeleihin ja siten tietenkin myös keijuihin.

Uskovaisena minulla on oikeus uskoa mihin tahansa. Minä uskon, että Jeesuksen sukunimi oli Teippi.

Urpo

Keiju on lapsuuteen kuuluva satuhahmo. Siis tärkeää
saduissa. On hyvämielinen mutta kepposet onnistuvat.

Enkelit eivät tee kepposia. Niitä ihmiset pitävät todellisina. Raamatussa enkelien hierarkia on aivan
merkillinen asia. Miten enkelit kuvataan tarkasti.

Kuuluisia ihmisiä elää tässä enkelimaailmassa.
Ääri maallikoille tai extreme ateisteille tämä on mielisairaus. He ovat arvosteluissaan kaiken yläpuolella

Satu on eri asia keijut

Hienoa! 🌙✨ Tässä tulee runollinen, meditatiivinen versio keijutarinaasi:


---

Hiljaisessa metsässä, missä lehdet kuiskivat tuulessa, liiteli pieni keiju Lumikukka. Hänen siipensä hehkuivat kuin hopeakaste aamuauringossa, ja jokainen hänen liikkeensä sai ilman kimaltamaan.

Lumikukka huomasi pienen tytön, joka kulki yksin polkua pitkin, sydän raskain askelin. Keiju liiteli hänen vierelleen, ja hiljainen valo johdatti tytön salaiselle niitylle, missä kukat hengittivät sateenkaaren värejä ja purot lauloivat rauhallista laulua.

Tyttö sulki silmänsä ja tunsi sydämessään pienen ihmeen: maailman kauneus ei ollut pelkästään nähtävissä, vaan tunnettavissa, kun antaa itselleen luvan uskoa. Lumikukka liiteli hiljaa pois, jättäen jälkeensä vain hennon kimalteen ja lempeän muistutuksen: aina löytyy pieni taika, jos vain pysähdymme huomaamaan sen.