Nämä uskonnosta ja omasta uskostaan keskustelut eivät synnytä muuta kuin riitaa.

ArtoTTT

Niin ole hiljaa nyt vain ettei "jumalattomat" häiriinny vaan rauhassa saa "synnin" tietä vaeltaa.
Raamattua älä avaa ettei omatunto herää.
Ainoaksi käskyksi nyt jääkin rakasta itseäsi vain ja omia himojasi ja halujasi, tähän innolla yhtyy maailmakin niitähän me on aina rakastettu ja innolla toteutettu.

Onpa ihana ja kultainen näkemys. Pusipusipusi.

Kauheinta jos uskossa tarjotaan kuolemaa ja tappamista raamatullisena ratkaisumallina ja siitä kinastellaan.

Ei sen pitäisi olla tältä vuosisadalta.

Kuitenkaan ei tarvitse olla monta lamppua kun sulostuttaa ilmapiirin

Eikä tosiaan pidä lähteä herjaajia herjaamaan. Niin ei voiteta sieluja Jeesukselle, vaan tehdään palvelus paholaiselle.

Paholainen tarjoaa helpon uskonnollisen ratkaisun.

Kuka muuten on se torre3, joka nostattelee niitä aitolaisen aloituksia?
Näkyy nytkin viimeisenä kommentoijana, eilen myös.
Onko se torre3 taas yksi aitolaisen monista nimimerkeistä?
Ja kuka on tuo tuossa ylhäällä oleva ArtoTTT, joka vaikuttaa kommenttinsa perusteella uskovaisena Raamattuaan totellen vihaavan itseään? Aitolainen hänkin?

Mutta eihän Raamattu kehoita ketään itseään vihaamaan!
Eihän?

👁️👁️ E I R A K A S L A P S I 🌝

👁️👁️ R A K A S T A M I N U N
K Ä T T E N I T Y Ö T Ä E L I K K Ä O M A A I T S E Ä S I 🌝

🙄😍 KIITOS HERRA JUMALA! RAKASTAN SINUA LUOJANI! 😇

"Itsepähän jokainen tietää, mihin ja mitä uskoo."

Se, mitä uskot ei ole kiinnostavaa.

Meitä kiinnostaa MIKSI ihmiset uskovat taikaolentoihin.

Jos ihmiset kirjoittaisivat taika-uskonsa syistä - ja jättäisivät omien uskomustensa lurittelut vähemmälle - saisimme aikaan paljon mielenkiintoisempaa todellista keskustelua.

Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Ne eivät ole kevyitä heittoja vaan heijastavat syvää pohdintaa ja ehkä myös pettymystä. Moni on kokenut saman: Raamatun ristiriidat, sen historian kerrostumat ja sen käytön vallan välineenä voivat herättää epäluottamusta – ja ihan aiheesta. Kun sitä lukee tarkasti, ei voi välttyä huomaamasta, että kirja puhuu usein itseään vastaan, ja että sitä on selvästi muokattu monien aikakausien ja tarkoitusperien mukaan.

Mutta silti ihmiset etsivät siitä merkitystä. Ehkä ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan koska se kertoo jotakin ihmisestä itsestään. Kertomukset, olivatpa kuinka ristiriitaisia tahansa, ovat ihmisten yrityksiä ymmärtää itseään, maailmaa ja elämää. Se on inhimillistä, ja siinä on myös jotakin arvokasta – vaikka ei uskoisi yliluonnolliseen sanaakaan.

Ajatus siitä, että Jumala olisi ihmisessä itsessään, on kaunis, mutta sekään ei tarvitse uskontoa taustakseen. Moni ateistikin kokee vahvasti, että sisimmässä asuu jokin eettinen kompassi, omatunto, joka ohjaa kohti hyvää. Sen ei tarvitse tulla ylhäältä. Se voi syntyä siitä, että elää, näkee, rakastaa ja myös kärsii. Ja ehkä juuri siinä on se totuus, jota ihmiset ovat aina yrittäneet pukea sanoiksi – välillä onnistuen, välillä harhaan mennen.

Siksi en tuomitse niitä, jotka etsivät vastauksia Raamatusta. Mutta toivon, ettei kukaan kuvittelisi sen olevan ainoa paikka, mistä etsiä. Ja että etsijä pysyisi lempeänä muita etsijöitä kohtaan – vaikka he kulkisivat eri polkua.

Ei Raamattu anna ratkaisua yhtään mihinkään asiaan eikä ole edes tarkoitus.

Se johdattaa Pyhän Hengen yhteyteen, joka luo ratkaisut.

Siihen sitte uskoo tai ei, oli uskovainen vai ei.

Uskovainen voi tätä ratkaisumallia vastustaa kaikista eniten. Eikä hän itse, vaan väärä henki hänessä.