Uskotteko enkeleihin?

Harvalle hörhölle niitä papereita kirjoitetaan.

Eli sinä uskot enkeleihin ja olet rakentanut itsellesi todentuntuisen tapahtumankin todistamaan enkelisi todellisuudesta. Kannattaa kuitenkin huomata, että ihmisillä on kyky pitää niinsanottuja valemuistoja. Sellainen voi olla lapsuudenkokemus tai vaikka harhakäsitys jostain läheisen edellisenä jouluna sanomasta asiasta. Valemuiston kantaja ei kykene itse erottamaan sitä todellisesta muistosta. On tunnettuja koeasetelmiakin, joissa ihmiselle on taitavasti syötetty kuvitelma jostain hänen tekemästään, ja kun jekku paljastetaan, niin henkilö on hyvin hämmästynyt, kun tositapahtuman kerrotaan olleen huijausta.

P.S. Minäkin olen reagoinut tielle rynnistävään hirveen ehtimättä tajuta asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eli sinä uskot enkeleihin ja olet rakentanut itsellesi todentuntuisen tapahtumankin todistamaan enkelisi todellisuudesta. Kannattaa kuitenkin huomata, että ihmisillä on kyky pitää niinsanottuja valemuistoja. Sellainen voi olla lapsuudenkokemus tai vaikka harhakäsitys jostain läheisen edellisenä jouluna sanomasta asiasta. Valemuiston kantaja ei kykene itse erottamaan sitä todellisesta muistosta. On tunnettuja koeasetelmiakin, joissa ihmiselle on taitavasti syötetty kuvitelma jostain hänen tekemästään, ja kun jekku paljastetaan, niin henkilö on hyvin hämmästynyt, kun tositapahtuman kerrotaan olleen huijausta.

P.S. Minäkin olen reagoinut tielle rynnistävään hirveen ehtimättä tajuta asiaa.

Lue lisää

En kertonut hänen olevan "enkelin", ja siksi käytin tällaisia "väkäsiä" sanaa "enkeli" kirjoittaessani.
Samaistin itseni jopa häneen, enkä pidä itseäni "enkelelinä", vaan juuri nyt ihmisenä.
Olemme kaikki jonkinlaisia henkiolentoja ja synnymme milloin minnekin 🪐, milloin missäkin muodossa 👽.
Hon josta kerroin, on naispuolinen.
Jos olen ollut onnellinen, joka kerran hänet tavatessani, en silti fyysisesti, vaan telepaattisesti, lähelläni, vierelläni, tukenani hänet tuntien, niin mitä väärää tai kummaa siinä nyt on? Minä olen pitänyt sitä luonnollisena.. hei.. minullahan on läheinen ystävä.
Voi olla, että olen itsepuolustuksekseni hänet rinnalleni itseäni luonut, ja sehän oli siinä tapauksessa minulta aivan sitten mahtavasti tehty.
Myöhemmin aikuistuttuani ymmärsin äitini olleen väkivaltaisen, hengenvaarallisen, ilkeän narsistin
Olin kiltti lapsi ja kiltti olen aina ollut. Tunnen sympatiaa muita kohtaan, yrittäen kaikkia ymmärtää
Lapsuuteni oli yhtä jatkuvaa, päivittäistä selkäsaunan saantia ja henkistä väkivaltaa. Isäni ei uskaltanut minua puolustaa. Dementoituneena vanhuksena syytteli minun pitävän äitini puolta häntä vastaan, joka nyt oli aivan sitten mieletön väite. Tunsi kai syyllisyyttä siitä, kun ei puolustanut minua, vierittäen dementoituneissa aivoissaan syyn siitä minun niskoilleni. Ja kun minä jo nuorena muutin Suomesta kokonaan pois, niin enhän minä siellä ketään ollut puolustamassa. Lopuksi lopetin täysin pitämästä äitiini yhteyttä, ja kaduttaa kun en sitä jo aikaisemmin tehnyt.
Tuo minun, ehkä tosiaankin minun itse luomani sydänystäväni, oli minulle lapsena tärkeä, koska muita ystäviä minulla ei koskaan ollut. Minua hakattiin koulussa välitunneilla ja kotona hakkasi minua äiti, ja aina ilman mitään syytä. Itsetuntoni oli heikko ja olin arka erakko, aina yksin omissa oloissani. Mutta se opetti minut tuntemaan symbatiaa muiden kaltoin kohdeltujen ihmisten puolesta ja ymmärtämään sekä hyväksymään muutkin muista poikkeavat ihmiset.
Se miksi minua jahdattiin koulussa, johtui äidistäni, joka oli käynyt samaa koulua, riidellyt muiden oppilaiden kanssa, jotka sitten usuttivat omat lapsensa äitini pojan, elikkä minun kimppuuni. Se selvisi minulle vuosikymmeniä jälkeenpäin. Tappeluiden aloittamisesta sain sitten minä syyt niskoilleni kun opettajani, äitini kiusaama koulukaveri lähetteli minusta kirjeitä äidilleni ja minähän taas sain selkääni syyttömästi. Pelkäsin kotoa mennä kouluun ja koulusta sitten kotiin. Tämä mitä kerroin, on täyttää totta! En valehtele! Ja se opettajani oli vielä muka olevinaan uskovainen. Olisikohan hänen lapsettomuudellaankin ollut isänsä minun vihaamiseeni. Oli lapseton nainen. Kohdisti äitiäni kohtaan tuntemansa vihansa minuun! Äitini aina kehui, kuinka oli kaksi häntä kiusannutta poikaa lyönyt maahan, koska muuten eivät ikinä olisi lopettaneet hänen kiusaamistaan, mutta minua kielsi puolustautumaan ja väitti heidän muka lopettavan minunrkiusaamiseni, kun sanon etten halua tapella.
Aluksi onnistuin itseäni puolustamaan, mutta sitten hänen käskystään lopetin ja aloin juoksemaan karkuun, mutta siitä seurasi se, että minun kimppussani oli sitten monin kertainen lauma. Vaatteet repeytyneinä ja likaisina joka päivä koulusta kotiin tultuani, sain joka päivä kovan selkäsaunan kotonakin. Opettajani myös lähetteli jatkuvasti kirjeitä kotiini että taas olen tapellut, vaikka se paska opettajainhuoneen ikkunasta muiden opettajien kanssa näki, kuinka puoli koulua jahtasi minua. Ja oli vielä muka uskovainen olevinaan sekin paska. Sen vuoksi vihasin pitkään uskontoa ja tekohurskaita uskiksia, mutta en tietenkään mukavia ja asiallisia uskovaisia, kuten yhteiskoulussa luokanvalvojaani, asiallista ja ystävällistä naista, joka rakasti oppilaitaan kuin omia lapsiaan ja kaikki me oppilaat häntä. Ei suuttunut koskaan minulle, kun otin esille kaikkia ristiriitoja hänen uskontotunneillaan, joten lopetin sekaantumasta hänen puheisiinsa.
Nyt mietin että lähetänkö tätä luettavaksenne, vai jätänkö lähettämättä. Harkitsen vielä. Ei ole sitä ystäväänikään rinnallani enään vuosikausiin ollut Missähän lienee muissa aurinkokunnissa seikkailee ja on unohtanut täysin minun, parhaan sydänystävänsä olemassa olonkin. Rupeenkin tässä nyt murjottaan☹️moi! 🎸🎤😮

Ei tietenkään. Puhuvat eläimet ja kukkakeijut ovat niin söpöjä, että vain täys-hullu kiistää niiden merkityksen.

Mutta mitenkäs jumalanpojat ja -tyttäret sitten?
Tiesikö Jeesus siellä Taivaassa veljineen sitä?

Korkea Veisu:
4:9 "Olet lumonnut minut, siskoni, morsiameni, lumonnut minut yhdellä ainoalla silmäykselläsi, yhdellä ainoalla kaulakoristeesi käädyllä.
4:10 Kuinka ihana onkaan sinun rakkautesi, siskoni, morsiameni! Kuinka paljon suloisempi viiniä on sinun rakkautesi, suloisempi kaikkia balsameja sinun voiteittesi tuoksu!
5:2 Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita."