Uskossa oleva ihminen, joka puhuu kielillä, sitä mielellään kuuntelevalta rahaa palkaksi saaden,

valitellessaan köyhyyttään, vaikkei rahallisesti köyhä ole, vaan varakas, pettää, varastaa, valehtelee törkeästi jopa poliisin valehtelevan, houkuttelee muita avukseen huijaamaan, jopa omat lapsensa ja varastamaan muistisairailta vanhuksilta rahaa

Voiko tuollaiselle ihmiselle edes olla vihainen kun ei itse ymmärrä omaa pahuuttaan, eläen kuin jossain valhemaailmassa, luullen itse kai olevansa kuin jokin kielillä jopa tuntikausia yhteen soittoon puhuva pyhimys?

Ymmärtääkö hän edes itse omaa pahuuttaan? Mikä häntä ajaa tuollaiseen ja voisiko olla mahdollista, ettei hän sitä itse ymmärrä, kuinka paljon on saanut pahaa aikaan?
En osaa häntä edes vihata vaan olen täysin ymmälläni hänen suhteensa. Hän sai paljon pahaa aikaan ja nautti siitä aikaan saamastaan pahuudestaan, samanaikaisesti kehuen omaa hurskauttaan ja pyhyyttään.

En osaa muuta kuin vain sääliä häntä enää. En jaksa enää edes häntä ja hänen kieroa asianajajaansa vihata. Asianajaja sai rangaistuksensa niihin petoksiin osallistumisistaan asianajajaliitolta, enkä enempää jaksanut sitä asiaa jauhaa, eikä ollut edes varaakaan oikeusjuttua nostaa. Väsyin.
Tästä on jo toistakymmentä vuotta aikaa kun heistä viimeksi kuulin.
En toivo enää mitään taivaallista rangaistusta sille uskovaista esittäneelle naiselle ja saattoihan hän olla pahuutensa lisäksi henkisesti sairaskin ja siis ei vastuussa teoistaan.
Tehkööt Jumala hänen kanssaan mitä tahtoo mutta toivoisin sen naisen ymmärtävän edes katua sitä kun uskovaista tuolla tavoin esittää konnuuksiaan tehdessään.
Mutta paha mikä paha.
Tai sitten päästään sairas tai hyvä näyttelemään uskovaista tai mikähän otus lienee oli.
Jotenkin se on säälittävää kun ajattelee seurauksia kun uskontoa noin väärin käyttää. En minä ainakaan uskaltaisi Jumalaa tuolla tavoin pilkkanani pitää ja suututtaa! Ja mistähän ne kielillä puhumisetkin tulivat? Tuolta jostain alhaaltako? Itse en niitä onneksi kuullut.