Haluan tietää miltä kiusaamisen tuoma sadistinen mielihyvä tuntuu
Miksi kiusaat ja miltä se tuntuu kerro se tähän
Anonyymi-ap
18280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jaa, jaa. Nämä on kai niitä amk terapeuttiopiskelijoita, joita saa varoa ulkopuolisena.
Luulisin että he nauttii ensin, jotka saavat toiset kiusaamaan jota kuta jollain väitteellään. Sitten sivuun jäävinä säilyttävät hyvän maineensa ja luotettavuutensa itse. Toiminnassa on ketjukirjeen ajatus. Nautintoa sataa myös jälkikäteen mukaan lähteneille vaikka heillä ei tarvittavaa taitoa lähteä vetämään mitään kiusaamisjuttua.
Sitä en tiiä itse miltä mielihyvä tuntuisi mutta näyttää että se nostaa mukana olevien itsetuntoa. Heillä ryhtikin paranee. Paljon muuta hauskaa tekemistä heillä ei yleensä olekaan, joten kiusaamisessa mukana olo vilkastuttaa heidän aivojen toimintaa yhdellä aivojen alueella. Osasta myötäilemään lähteneistä voi tulla varomattomia. Sekään ei paljon haittaa. He hyötyvät tästä asemastaan ja tämä energia voi auttaa viemään heitä hetken eteen päin. Kannettu vesi ei kuitenkaan kaivossa pysy ja määrää heidän ajatteluaan jatkossakin.
Ilmeisesti entiset koulukiusaajat ovat siirtyneet nettihäiriköiksi. Nuo ovat ihan sairaita tyyppejä. Tulevat koneelle etsimään kiusattaviksi sopivia ihmisiä.
Mitä muuta kuin mielihyvää nuo tyypit etsivät itselleen. Uusi väylä sadismille.
Saavat kiksit itselleen kun v* ttuilevat netissä aina jollekkin . Mitään asiallisuutta ei heidän käytöksessään ole ,
Mutta koska nautinto ei ole pitkä aikainen niin uudestaan vaan syömisen jälkeen nettiin ja ilkeilemään .
Suomi24 aiheiden kommentoinneissa olen törmännyt sellaisiin, jotka leimaavat toisen kommentoijan typeräksi p*skan jauhajaksi, jonka viesteissä ei ole mitään virheetöntä oikeaa tietoa.
Kun miettii arkielämää. Löytyyhän sieltä vastaavasti tyyppejä, jotka pyrkivät tekemään näkymättömäksi ihmisiä, jotka hallitsevat heille itselleen ulottumattomissa olevan aihepiirin. Heidän täytyy saada mitätöidä toisen tieto, masentaa ja yrittää saada hiljaiseksi toinen ja siirtää nurkkaan ja ulos tilanteesta. Tällaiset ihmiset haluavat hallita toisen elämää, eristää muista ja etsivät mahdollisuuksia miten saada valtaa toisen tekemisiin. Nauttivat varmasti kun onnistuvat aikeissaan.
Jotenkin vaan tuntuu että nämä olisivat eri tyyppejä. Nettimollaajat vaikuttavat tosi tyhmiltä. Arkielämässä valtaa toisen elämään hamuavat taas voivat olla hyvinkin arvostettuja. Ovathan he jatkuvasti levittämässä valtaansa ympärilleen.
En kiusaa ketään. Itse kiusaamisen kohteeksi elämässäni joutuneena tiedän, miltä se tuntuu. Sadistien kohdalla tunnen heitä kohtaan joko sääliä, mutta toisaalta toivoisin heidän itse joutuvan kokemaan sitä, mitä he tekevät muille. Sadismi pitäisi asettaa rangaistavaksi teoksi ja kyllä, takaisin sairausluotteloon ja yhdeksi diagnosoinnin määritelmäksi.
Kritiikkiä kyllä esitän palstalla, jopa ehkä liian ankarasti, mutta sitä en tee kiusatakseni ketään.
Oman kokemukseni mukaan, juuri he ovat pahimpia sadisteja, jotka haukkuvat muita sadisteiksi.
Oletko muuten koskaan tavannut sadistia? Minä olen. Ja selvisin hengissä. Tosin siitä jäi koko elämän kestävät traumat.
Kyllä olen tavannut ja kyllä kokemukseni hänestä oli hyvin samanlainen.
Niin, voi selvitä hengissä somaattisesti, mutta ne kokemukset jättävät jäljet. Ja itse mietin joskus, että olenko silti elossa psyykkisesti. Somaattisesti sitä tietenkin jatkaa edelleen elämää. Eikä niitä asioita tule enää vatvottua, tai muista koko ajan.
Itselläni oli se tuuri, että koska olin alkoholin vaikutuksen alainen, niin osa muistijäljistä on kadonnut. Mutta on tietenkin asioita, joita ei unohda koskaan. Kuten pelko, viha, häpeä, tai itsensä syyllistäminen.
Tietoisella tasolla ymmärtää toki, että me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Ja jokaisella meistä on hyvät ja huonot puolensa. Niin myös minulla. Ei täällä ole kukaan täydellinen. Itse olen yrittänyt ymmärtää sitä, miksi jostakin tulee sadisti, tai miksi jollakin on sadistisia taipumuksia. Osa varmaan selittyy geeneillä ja osa huonoilla lapsuudenaikaisilla olosuhteilla. Jokaisesta meistä voi tulla, tai saattaisi tulla sadisti. Mutta on myös asioita, jotka estävät niin tapahtumasta. Itsellänikään ei lapsuus ollut ehkä maailman paras ja ideaalein. Mutta se, että meillä oli kotona eläimiä, joita hoiti, niin se pelasti aika paljon. Oppi olemaan inhimillisempi, empaattisempikin ja asettumaan myös toisen asemaan.
Sitä on vaikeampi ymmärtää, miksi sadismi ei ole tautiluokituksessa. Se pitäisi ehdottomasti olla. Eri asia on se, että hakeutuisivatko kyseisen ominaisuuden, tai taipumuksen omaavat sitten hoitoon? Epäilen sitä aika paljon, että niin ei tapahtuisi.
Vaikka ponnistankin elämääni kuopasta, niin olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että minun omat ongelmat ovat minun ongelmia, ja sadistin ongelmat ovat olleet sadistin ongelmia, vaikka ne ovatkin aiheuttaneet pysyvää harmia elämääni.
Kiusaajalla on itsellään paha olla, purkaa sen muihin, kun ei muuten osaa käsitellä tunteitaan.
Itsensä kanssa pärjäävä ihminen ei koe tarvetta kiusata muita.
Olen joskus kuullut myös sellaisen selityksen, että se on alitajuinen valinta. Joko joutua itse kiusatuksi, tai kiusata muita. Harmi jos näin on.
Ei se ole alitajuinen valinta.
Onhan joiltain koulukiusaajiltakin kysytty, miksi ovat mukana kiusaamassa. Jotkut ovat vastanneet, että jos he eivät kiusaisi mukana, niin heitäkin kiusattaisiin.
On tämä maailma, ihmiset, mennyt ihan omituiseksi.
Mä en oo enää ihan varma mitä kiusaaminen on. Se raja on hämärtynyt. Onko kaikki kritiikki kiusaamista? Saako kenellekään sanoa mitään negatiivista. Jos sanon:"Sinun sanasi loukkaavat minua" niin se voi olla kiusaamista jos näin syyllistän toista harkitsemattomista sanoista
Se ei ole kiusaamista, kun sanoo toiselle että joku hänen sanomansa asia on loukannut.
Omat tunteensa saa tuoda esiin, ja niin pitäisikin tehdä. Liian vähän me ihmiset tunteitamme sanoitetaan ääneen.
Me Kokoomuksesta nautimme täysin rinnoin heikkojen alistamisesta.
Olemme mielisairaita
No voi harmi. Mutta siitä huolimatta elämä jatkuu.