Miksi kiusaat ja miltä se tuntuu kerro se tähän

Saavat kiksit itselleen kun v* ttuilevat netissä aina jollekkin . Mitään asiallisuutta ei heidän käytöksessään ole ,
Mutta koska nautinto ei ole pitkä aikainen niin uudestaan vaan syömisen jälkeen nettiin ja ilkeilemään .

Suomi24 aiheiden kommentoinneissa olen törmännyt sellaisiin, jotka leimaavat toisen kommentoijan typeräksi p*skan jauhajaksi, jonka viesteissä ei ole mitään virheetöntä oikeaa tietoa.


Kun miettii arkielämää. Löytyyhän sieltä vastaavasti tyyppejä, jotka pyrkivät tekemään näkymättömäksi ihmisiä, jotka hallitsevat heille itselleen ulottumattomissa olevan aihepiirin. Heidän täytyy saada mitätöidä toisen tieto, masentaa ja yrittää saada hiljaiseksi toinen ja siirtää nurkkaan ja ulos tilanteesta. Tällaiset ihmiset haluavat hallita toisen elämää, eristää muista ja etsivät mahdollisuuksia miten saada valtaa toisen tekemisiin. Nauttivat varmasti kun onnistuvat aikeissaan.
Jotenkin vaan tuntuu että nämä olisivat eri tyyppejä. Nettimollaajat vaikuttavat tosi tyhmiltä. Arkielämässä valtaa toisen elämään hamuavat taas voivat olla hyvinkin arvostettuja. Ovathan he jatkuvasti levittämässä valtaansa ympärilleen.

Oman kokemukseni mukaan, juuri he ovat pahimpia sadisteja, jotka haukkuvat muita sadisteiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan, juuri he ovat pahimpia sadisteja, jotka haukkuvat muita sadisteiksi.

Oletko muuten koskaan tavannut sadistia? Minä olen. Ja selvisin hengissä. Tosin siitä jäi koko elämän kestävät traumat.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko muuten koskaan tavannut sadistia? Minä olen. Ja selvisin hengissä. Tosin siitä jäi koko elämän kestävät traumat.

Kyllä olen tavannut ja kyllä kokemukseni hänestä oli hyvin samanlainen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä olen tavannut ja kyllä kokemukseni hänestä oli hyvin samanlainen.

Niin, voi selvitä hengissä somaattisesti, mutta ne kokemukset jättävät jäljet. Ja itse mietin joskus, että olenko silti elossa psyykkisesti. Somaattisesti sitä tietenkin jatkaa edelleen elämää. Eikä niitä asioita tule enää vatvottua, tai muista koko ajan.

Itselläni oli se tuuri, että koska olin alkoholin vaikutuksen alainen, niin osa muistijäljistä on kadonnut. Mutta on tietenkin asioita, joita ei unohda koskaan. Kuten pelko, viha, häpeä, tai itsensä syyllistäminen.

Tietoisella tasolla ymmärtää toki, että me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Ja jokaisella meistä on hyvät ja huonot puolensa. Niin myös minulla. Ei täällä ole kukaan täydellinen. Itse olen yrittänyt ymmärtää sitä, miksi jostakin tulee sadisti, tai miksi jollakin on sadistisia taipumuksia. Osa varmaan selittyy geeneillä ja osa huonoilla lapsuudenaikaisilla olosuhteilla. Jokaisesta meistä voi tulla, tai saattaisi tulla sadisti. Mutta on myös asioita, jotka estävät niin tapahtumasta. Itsellänikään ei lapsuus ollut ehkä maailman paras ja ideaalein. Mutta se, että meillä oli kotona eläimiä, joita hoiti, niin se pelasti aika paljon. Oppi olemaan inhimillisempi, empaattisempikin ja asettumaan myös toisen asemaan.

Sitä on vaikeampi ymmärtää, miksi sadismi ei ole tautiluokituksessa. Se pitäisi ehdottomasti olla. Eri asia on se, että hakeutuisivatko kyseisen ominaisuuden, tai taipumuksen omaavat sitten hoitoon? Epäilen sitä aika paljon, että niin ei tapahtuisi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, voi selvitä hengissä somaattisesti, mutta ne kokemukset jättävät jäljet. Ja itse mietin joskus, että olenko silti elossa psyykkisesti. Somaattisesti sitä tietenkin jatkaa edelleen elämää. Eikä niitä asioita tule enää vatvottua, tai muista koko ajan.

Itselläni oli se tuuri, että koska olin alkoholin vaikutuksen alainen, niin osa muistijäljistä on kadonnut. Mutta on tietenkin asioita, joita ei unohda koskaan. Kuten pelko, viha, häpeä, tai itsensä syyllistäminen.

Tietoisella tasolla ymmärtää toki, että me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Ja jokaisella meistä on hyvät ja huonot puolensa. Niin myös minulla. Ei täällä ole kukaan täydellinen. Itse olen yrittänyt ymmärtää sitä, miksi jostakin tulee sadisti, tai miksi jollakin on sadistisia taipumuksia. Osa varmaan selittyy geeneillä ja osa huonoilla lapsuudenaikaisilla olosuhteilla. Jokaisesta meistä voi tulla, tai saattaisi tulla sadisti. Mutta on myös asioita, jotka estävät niin tapahtumasta. Itsellänikään ei lapsuus ollut ehkä maailman paras ja ideaalein. Mutta se, että meillä oli kotona eläimiä, joita hoiti, niin se pelasti aika paljon. Oppi olemaan inhimillisempi, empaattisempikin ja asettumaan myös toisen asemaan.

Sitä on vaikeampi ymmärtää, miksi sadismi ei ole tautiluokituksessa. Se pitäisi ehdottomasti olla. Eri asia on se, että hakeutuisivatko kyseisen ominaisuuden, tai taipumuksen omaavat sitten hoitoon? Epäilen sitä aika paljon, että niin ei tapahtuisi.

Lue lisää

Vaikka ponnistankin elämääni kuopasta, niin olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että minun omat ongelmat ovat minun ongelmia, ja sadistin ongelmat ovat olleet sadistin ongelmia, vaikka ne ovatkin aiheuttaneet pysyvää harmia elämääni.

Olen joskus kuullut myös sellaisen selityksen, että se on alitajuinen valinta. Joko joutua itse kiusatuksi, tai kiusata muita. Harmi jos näin on.

Anonyymi kirjoitti:

Olen joskus kuullut myös sellaisen selityksen, että se on alitajuinen valinta. Joko joutua itse kiusatuksi, tai kiusata muita. Harmi jos näin on.

Ei se ole alitajuinen valinta.
Onhan joiltain koulukiusaajiltakin kysytty, miksi ovat mukana kiusaamassa. Jotkut ovat vastanneet, että jos he eivät kiusaisi mukana, niin heitäkin kiusattaisiin.
On tämä maailma, ihmiset, mennyt ihan omituiseksi.

Se ei ole kiusaamista, kun sanoo toiselle että joku hänen sanomansa asia on loukannut.
Omat tunteensa saa tuoda esiin, ja niin pitäisikin tehdä. Liian vähän me ihmiset tunteitamme sanoitetaan ääneen.

No voi harmi. Mutta siitä huolimatta elämä jatkuu.