Hellät jäähyväiset

D.I.rector kirjoitti:

Kaunein vaihe elämässäni alkoi täältä kun löysin Sinut, lapin lumoava prinsessani. Ja tänne se myös päättyy, monien yllätyksellisten, vaikeiden vaiheiden jälkeen.

Luin assistenttisi toimittaman sähkeen useaan kertaan, ennenkuin se meni tajuntaani. Onko kaikki nyt ohi?

Kuukausia sitten menetin sinut julmalla tavalla, lento-onnettomuudessa. Piinaavien kuukausien ja käsittämättömien kärsimysten jälkeen kuulin, että oletkin elossa. Haavat sielussani eivät olleet vielä ehtineet arpeutua kun tajusin, että voimme vielä olla yhdessä, et ollutkaan poissa! Tunsin kuinka elämä palasi sisälleni. Saimme uuden mahdollisuuden...

Ja nyt, juuri kun luulin saaneeni sinut takaisin, menetänkin sinut uudelleen. Ensimmäinen kerta otti niin koville ja lähes mursersi minut, ja nyt menetän sinut jo toisen kerran, aivan liian lyhyen ajan sisällä. Päätöksesi on kova myös sinulle, tiedän sen, mutta kunnioitan sitä kuten olen sinuakin kunnioittanut ensitapaamisestamme saakka.

Olimme niin täydellisiä yhdessä! Yhteiset elokuvamme, yhdessä vietetyt hetket, yhteiset matkamme... Koko maailma oli näyttämönämme kun nautimme toistemme läheisyydestä ja kosketuksesta elämän suurella estradilla. Maailmankaikkeus kalpeni rinnallasi, kun tulit ja valloitit minun ja monen muunkin sydämen välittömällä luonteellasi ja enkelimäisellä hymylläsi. Minulla ei ole koskaan ollut niin hyvä olla kuin minulla oli kanssasi... Kun olin poissa luotasi, kosketin kaulallani riippuvaa korua, "Kaipauksen Kiveä" jonka minulle annoit, ja sain uskoa ja voimaa kunnes jälleen tapasimme.

Olit valo, joka valaisi tieni. Olit tie, joka johdatti minut aina kotiin. Olit koti, joka oli aina lämmin. Olit lämpö, joka kietoi minut syliinsä. Olit syli, johon sain nukahtaa. Olit uni, joka tuli todeksi... Olit koko elämäni, oma pieni pohjantähteni, joka tuikki kirkkaammin aina silloin, kun eniten valoa kaipasin.

Elämä ei ole aina helppoa ja kohtalon sormi voi joskus tuntua epäoikeudenmukaiselta. En ymmärrä nyt, enkä varmaan koskaan, miksi näin täytyi käydä. Olimme luodut toisillemme, miksi emme siis voineet olla yhdessä? Kirottu Eric Kinky, kaiken pahan alku ja juuri. Hän tuhosi monen ihmisen elämän, omansa ohella. Ja tunnen osasyyllisyyttä siitä, mitä sinulle tapahtui. Minun olisi pitänyt nähdä herkkä puolesi aikaisemmin ja estää tulosi aikuisviihdealalle. Toisaalta, emme olisi ehkä koskaan tutustuneet lähemmin mikäli niin olisi käynyt. Olisimpa tehnyt niin tai näin, olisin hävinnyt tämän pelin. Ehkä olisin päässyt vähemmällä tuskalla silloin, mutta en olisi myöskään kokenut sitä upeaa tunnetta jonka kanssasi koin.

Säälin vain Sinua, oma pieni kultahippuni. Mitä kaikkea olet joutunutkaan kestämään? Olet käynyt helvetin porteilla asti tämän Kinkyn takia ja en voi muuta kuin toivoa, että tästä eteenpäin kohtalo on armeliaampi sinulle.

On hellien jäähyväisten aika, rakkaani. Tärkeä sivu elämäni kirjasta on sulkeutumassa. Se sivu on sydänverellä kirjoitettu ja sinetöity kultaisin muistoin ja lämpimin suudelmin. Sille sivulle mahtuu paljon tuskaa mutta myös paljon onnea. Sillä sivulla silmiesi palo ja jumalainen hymysi vuorottelevat repivän tuskan ja kyyneleiden täyttämien silmien kanssa. Sillä sivulla on koko elämä... iloineen ja suruineen.

Luoja tietää miten tulen Sinua kaipaamaan, sydämen valittuni. Ei ole ketään toista, eikä voi tullakaan. Toivomaasi onnea en voi enää saavuttaa. Ainoa onni elämässäni tulee olemaan muisto Sinusta ja niistä yhteisistä unenomaisista kuukausista, jotka sain viettää kanssasi.

On aika... Onnea ja turvallisuutta tiellesi, jonka olet valinnut. Olet aina muistoissani ja ajatuksissani...

Myös Kaipauksen Kivi kaulallani tietää kaiken olevan ohi. Sen sametinsininen pinta sykki muutaman kerran, kuin sydämen lyöntejä matkien. Sitten se haalistui ja muuttui tummanpuhuvaksi, yhtä tummaksi kuin on sydämeni juuri nyt. Talvi tuli sieluuni...

D.I.rector

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä