Laki on viisas, koska se määrää, että autossa pitää olla kaksi erillistä, toisistaan riippumatonta jarrujärjestelmää. Lisäksi ns. kaksipiirijarrut, niissä käyttöjarruissa.
Se toinenhan on se käsijarru.
Sen saa pysäköidessä vetää kiinni normaalitiukkuuteen vasta, kun ensin painaa jarrupolkimella jarrut lukitukseen pyörissä. Nyt raskaan työn tekeekin tässä hydrauliikka, eikä se onneton käsijarruvivusto ja 3 mm:n vaijeripoloinen.
Näin vältetään heikon käsijarruvaijerin venymistä, katkeamista ja irtoamista. Pojille tuttua!
Pekalo on tässä kiinnivetovaiheessa irti käsijarrun vapauttavasta painonupista, jotta vipu kiinni vedettäessä jäisi ensi kerrasta sille kuuluvaan maksimaaliseen, mutta ei ylitiukkaan yläasentoonsa.
Jos normaalit jarrusi sattuisi menemään epäkuntoon, meillä on aina käytössä myös tämä "heikohko" varapysytin.
Tämä tarvittaessa myös yhdessä moottorijarrutuksen kanssa, jota käytämme lähes minuuteittain muutoinkin, on tehokasta, jos teemme sen oikein.
Jos etu tai- takapyörät ovat liian tiukassa jarrutuksessa toisiinsa nähden, on vaarana, että auto pyörähtää akselinsa ympäri (takapää jumituksessa). Jos etupää, auto pyrkii "puskemaan". Pienempi kitka pyrkii tangetin suuntaan.
Ajoharjoitteluradallahan tämän oikaisua harjoitellaan. Hiukkasen.
Siitä moottorijarrutuksesta.
Eli, kaasu pois esim. ennen punaisia valoja. Nopeus putoaa tasaisesti, polttoaineen syöttö nollautuu, rahaa ja ympäristöä säästyy.
(Samalla moottorin sylinterit puhdistuvat, kun moskat lentävät pakosarjan kautta pakoputkistoon ja edelleen ulos).
Sitten tarvittaessa vieläkin pienempi vaihde ja kytkin kauniisti ylös. Tarvittaessa sama toistetaan edelleen ja vieläkin pienempi vaihde ja sama toistaen etc...
Kytkin alas vasta, kun auto meinaisi sammua!
Käsijarrunkin voi ottaa apuun moottorijarrutuksessa (tarvittaessa), mutta on se kiepsahdusvaata!!! Tai sitten käyttöjarrun hivenen, tai tarpeen mukaan nopeuttajaksi!
Käsijarrua tarvitaan myös liikkeellelähdössä liukkaasta mäestä, ettei se toinen pyörä lähtisi villiin pyörimiseen ja toinen paremmalla kitkapinnalla oleva seisoisi pyörimättä.
Teemmekin niin, että laitamme ykkösen päälle, kytkintä ylös kosketuskohtaan (vetopisteeseen) ja kohta tunnemme pehvan ja penkin välisestä värähtelystä, että auto olisi valmis lähtöön.
Nyt meillä onkin vain se auton "joutokäynnin" kaasutusmäärä käytössä tässä vaiheessa!
Emme siis paina kaasua, vaan kiristämme käsijarrua sen verran, että tasauspyörästö pyörittää molempia vetäviä pyöriä samalla nopeudella ja kas, auto lähtee aavemaisen hitaasti mäestä. Kytkin jätetään paikoilleen ja vain tarvittaessa nostamme/laskemme millin, pari.
Kaasua vasta sitten, kun auto liikkuu vakaasti ja silloinkin vain tasaisesti ja aluksi vain hitusen.
Käsijarrua päästämme asteettain vapaaksi ja vasta, kun auto vetää mukavaa nopeutta ylöspäin, kokonaan vapaaksi!
Tämän mahdollistaminen edellyttää, että käsijarru vaikuttaa juuri v e t ä v i i n pyöriin.
Ei muutoin.
Sitten on tietenkin se "poikien" käsijarrukäännös. Kyllä autokoulut senkin usein opettavat, mutta vain maltillisille kuljettajille. Aina on vaarana sillä leikkiminen, epäonnistuminen ja tuho.
Hätäkäännöksessä/nopeutetussa käännöksessä se käsijarru on tosin ammattilaiselle varsin hyvä käyttöoivallus. Täytyy vain hallita tekemisensä ja tuntea juuri tämä, nyt ajamani auto ja fysiikan lait!
Onhan niitä olemassa välikaasuja, kytkimen kaksoipoljentaa, ryntäytystä ym. näiden yhdistelmää ym. ym. ym., joita ei peruskuljettajille opeteta. Hyötyä tosin olisi, vaikkapa ns. ryntäytyksestä, päästä pois alta nopeasti. Kytkin-kaasukikka!Kytkin ei sitä rakasta!
Nelonenkin voidaan vetää suoraan kolmoselta, jos sen osaa.
= Kaasu pois ja kuuntelet moottorin käyntikierrokset (tai mittarista), laskevat hieman, vedät vaiheittain nelosen päälle.
Tarkemmin: Ajat siis ja kiihdytit juuri kolmosella, kytkin on ylhäällä. Ei Muuta! Nyt kaasu pois, vaihde pois kolmoselta vapaalinjalle, sitten heti perään sentti lisää kohti nelosta, pidä siinä alle sekunti, älä vapauta keskilinjalle, vaan pienellä hituvoimalla paikoillaan ja saat synkronointirenkaat kosketukselle ja hammasrattaiden keskinäiset pyörimisnopeudet tasattua ennen yhteen liittämistä ja nyt tästä "välivaiheesta" rauhallisesti neloselle. Helppo oppia ja mukavan laiskaa käyttää.
Kytkintä ei saisi muutoinkaan käyttää liikoja, esim: kytkin alas-vaihde vapaalle-kytkin ylös systeemiä joka pysähdyksessä. EI! Paitsi ne vanhat autot. Ovat eri planeetalta ja toimivat/kestävät eri tavoin! Ajakoot papat nykyautoillaan väärin edelleenkin. Rahastahan se on kiinni!
Anteeksi äidinkielen ja tekstirakenteen asu.
Piti laittaa vain muutama rivi kahvin lomassa, mutta venähti.Toivon, ettei jäänyt lukiwirheitä!
J.k.
Lukekaa aina se oman autonne käyttökirja.Kehittäkää itseänne kuljettajana lukemalla ja tekemällä. Kysymälläkin!
Katsokaa myös, ettei pullot tms. pääse pyörähtämään sinne polkimienne alle!
Turvavyöt, raittius ja sopunopeus on gutaa!
Terveisin
Yks Heino.
Se toinenhan on se käsijarru.
Sen saa pysäköidessä vetää kiinni normaalitiukkuuteen vasta, kun ensin painaa jarrupolkimella jarrut lukitukseen pyörissä. Nyt raskaan työn tekeekin tässä hydrauliikka, eikä se onneton käsijarruvivusto ja 3 mm:n vaijeripoloinen.
Näin vältetään heikon käsijarruvaijerin venymistä, katkeamista ja irtoamista. Pojille tuttua!
Pekalo on tässä kiinnivetovaiheessa irti käsijarrun vapauttavasta painonupista, jotta vipu kiinni vedettäessä jäisi ensi kerrasta sille kuuluvaan maksimaaliseen, mutta ei ylitiukkaan yläasentoonsa.
Jos normaalit jarrusi sattuisi menemään epäkuntoon, meillä on aina käytössä myös tämä "heikohko" varapysytin.
Tämä tarvittaessa myös yhdessä moottorijarrutuksen kanssa, jota käytämme lähes minuuteittain muutoinkin, on tehokasta, jos teemme sen oikein.
Jos etu tai- takapyörät ovat liian tiukassa jarrutuksessa toisiinsa nähden, on vaarana, että auto pyörähtää akselinsa ympäri (takapää jumituksessa). Jos etupää, auto pyrkii "puskemaan". Pienempi kitka pyrkii tangetin suuntaan.
Ajoharjoitteluradallahan tämän oikaisua harjoitellaan. Hiukkasen.
Siitä moottorijarrutuksesta.
Eli, kaasu pois esim. ennen punaisia valoja. Nopeus putoaa tasaisesti, polttoaineen syöttö nollautuu, rahaa ja ympäristöä säästyy.
(Samalla moottorin sylinterit puhdistuvat, kun moskat lentävät pakosarjan kautta pakoputkistoon ja edelleen ulos).
Sitten tarvittaessa vieläkin pienempi vaihde ja kytkin kauniisti ylös. Tarvittaessa sama toistetaan edelleen ja vieläkin pienempi vaihde ja sama toistaen etc...
Kytkin alas vasta, kun auto meinaisi sammua!
Käsijarrunkin voi ottaa apuun moottorijarrutuksessa (tarvittaessa), mutta on se kiepsahdusvaata!!! Tai sitten käyttöjarrun hivenen, tai tarpeen mukaan nopeuttajaksi!
Käsijarrua tarvitaan myös liikkeellelähdössä liukkaasta mäestä, ettei se toinen pyörä lähtisi villiin pyörimiseen ja toinen paremmalla kitkapinnalla oleva seisoisi pyörimättä.
Teemmekin niin, että laitamme ykkösen päälle, kytkintä ylös kosketuskohtaan (vetopisteeseen) ja kohta tunnemme pehvan ja penkin välisestä värähtelystä, että auto olisi valmis lähtöön.
Nyt meillä onkin vain se auton "joutokäynnin" kaasutusmäärä käytössä tässä vaiheessa!
Emme siis paina kaasua, vaan kiristämme käsijarrua sen verran, että tasauspyörästö pyörittää molempia vetäviä pyöriä samalla nopeudella ja kas, auto lähtee aavemaisen hitaasti mäestä. Kytkin jätetään paikoilleen ja vain tarvittaessa nostamme/laskemme millin, pari.
Kaasua vasta sitten, kun auto liikkuu vakaasti ja silloinkin vain tasaisesti ja aluksi vain hitusen.
Käsijarrua päästämme asteettain vapaaksi ja vasta, kun auto vetää mukavaa nopeutta ylöspäin, kokonaan vapaaksi!
Tämän mahdollistaminen edellyttää, että käsijarru vaikuttaa juuri v e t ä v i i n pyöriin.
Ei muutoin.
Sitten on tietenkin se "poikien" käsijarrukäännös. Kyllä autokoulut senkin usein opettavat, mutta vain maltillisille kuljettajille. Aina on vaarana sillä leikkiminen, epäonnistuminen ja tuho.
Hätäkäännöksessä/nopeutetussa käännöksessä se käsijarru on tosin ammattilaiselle varsin hyvä käyttöoivallus. Täytyy vain hallita tekemisensä ja tuntea juuri tämä, nyt ajamani auto ja fysiikan lait!
Onhan niitä olemassa välikaasuja, kytkimen kaksoipoljentaa, ryntäytystä ym. näiden yhdistelmää ym. ym. ym., joita ei peruskuljettajille opeteta. Hyötyä tosin olisi, vaikkapa ns. ryntäytyksestä, päästä pois alta nopeasti. Kytkin-kaasukikka!Kytkin ei sitä rakasta!
Nelonenkin voidaan vetää suoraan kolmoselta, jos sen osaa.
= Kaasu pois ja kuuntelet moottorin käyntikierrokset (tai mittarista), laskevat hieman, vedät vaiheittain nelosen päälle.
Tarkemmin: Ajat siis ja kiihdytit juuri kolmosella, kytkin on ylhäällä. Ei Muuta! Nyt kaasu pois, vaihde pois kolmoselta vapaalinjalle, sitten heti perään sentti lisää kohti nelosta, pidä siinä alle sekunti, älä vapauta keskilinjalle, vaan pienellä hituvoimalla paikoillaan ja saat synkronointirenkaat kosketukselle ja hammasrattaiden keskinäiset pyörimisnopeudet tasattua ennen yhteen liittämistä ja nyt tästä "välivaiheesta" rauhallisesti neloselle. Helppo oppia ja mukavan laiskaa käyttää.
Kytkintä ei saisi muutoinkaan käyttää liikoja, esim: kytkin alas-vaihde vapaalle-kytkin ylös systeemiä joka pysähdyksessä. EI! Paitsi ne vanhat autot. Ovat eri planeetalta ja toimivat/kestävät eri tavoin! Ajakoot papat nykyautoillaan väärin edelleenkin. Rahastahan se on kiinni!
Anteeksi äidinkielen ja tekstirakenteen asu.
Piti laittaa vain muutama rivi kahvin lomassa, mutta venähti.Toivon, ettei jäänyt lukiwirheitä!
J.k.
Lukekaa aina se oman autonne käyttökirja.Kehittäkää itseänne kuljettajana lukemalla ja tekemällä. Kysymälläkin!
Katsokaa myös, ettei pullot tms. pääse pyörähtämään sinne polkimienne alle!
Turvavyöt, raittius ja sopunopeus on gutaa!
Terveisin
Yks Heino.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole aivan samaa mieltä tuosta käsijarrun käytöstä. Kyllä sitä nappia pitää painaa aina ylös vedettäessä. Niin, ja eihän sitä pysäköidessä tarvi käsijarrua vetää maksimaaliseen asentoon. Toisekseen käsijarrun käyttäminen normaaliajossa voi helposti johtaa peräänajoon kun jarruvalot eivät syty - tosin takanatulevan vikahan se on jos ajaa ihan perseessä kiinni.
Mikä siinä sitten on, ettei vaihdetta saisi laittaa vapaalle joka pysähdyksessä? Tuskin ainakaan synkronointi paljoa kuluu jos vaihteen laittaa sitten rauhallisesti päälle. Mikä ero on tässä suhteessa uudella ja vanhalla autolla. On kai niissä kaikissa jonkinlainen "painelaakeri" joka alkaa kulua heti kun kytkintä painetaan. Kyllähän se tosin voi hidastaa liikennettä, kun liikennevalot on säädetty niin, että keltaista harvoin ehtii edes nähdä.
Se vaan tuppaa nykyautossa olemaan enenevässä määrin automaattista tuo ajaminen. On automaattivaihteistot ja `automaattiset´ (sähkökäyttöiset) käsijarrut. Tuovat ajamiseen uutta iloa elikkäs helppoutta.
Miten se jalkajarrun painaminen vaikuttaa käsijarrun päällemenoon, jos käsijarru on täysin erillinen ?
Eihän niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa!
Harvassahan ne nykyään on autot, joissa seisontajarru vaikuttaa samoihin rumpuihin.
Ne takarummut, ja käsin vedettävät seisontajarrutkin ovat häviämässä jo halpiksistakin, eikä kai enää edes käsitettä "käsijarru" käytetä kuin näissä virtuaalitietäjien tietoiskuissa.
Pointtihan tässä oli, kuinka 12 vuotias esittelee tietouttaan alle 10 vuotiaille ja kertoo käsijarru nimisestä hienosta laitteesta, jonka käytön hän jo mielestään hallitsee.
sisäluku lienee vaikeata. Ilmeisestikin amisporukkaa, tai iskän ihan itse opettamia paremman pers- heen lapsia.