Onko se alkanut evoluution lailla apina ihmisestä? Vai syntyykö koko ajan uusia sieluja.
Joita sanotaan nuoreksi sieluiksi.
Mitä eroa on vanhalla ja nuorella sielulla.
Joita sanotaan nuoreksi sieluiksi.
Mitä eroa on vanhalla ja nuorella sielulla.
Miten sielu on alkanut kehittymään?
Anonyymi-ap
20340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Onko se alkanut evoluution lailla apina ihmisestä? "
Ei, aluksi sielu tuli tänne hyvin korkeassa asemassa, universumin luojana eli Brahmana. Ensimmäinen inkarnaatio täällä on luojan asemassa.
Apina on elämän muoto, mutta sielu ei ole elämän muoto.
"Vai syntyykö koko ajan uusia sieluja.
Joita sanotaan nuoreksi sieluiksi."
Kaikki sielut ovat ikuisesti nuoria, vaikka ne ovatkin ihmisten kronologian mukaan miljardeja vuosia vanhoja.
" Vai syntyykö koko ajan uusia sieluja."
Määrä on kiinteä, mutta joskus Brahmajyoti tulee lisää
Jotkut siirtyvät pois aineellisesta maailmasta. Vapautumista on viisi erilaista tyyppiä.
Määrä on kiinteä, mutta joskus Brahmajyotista tulee lisää
"Miten sielu on syntynyt?
Ei ole koskaan syntynyt. Koska kyseessä on ulottuvuus, jossa ei ole ajan tai tilan vaikutusta.
Sileu ei ole edes tässä ulottuvuudessa; se heijastuu tähän ulottuvuuteen vain toisesta ulottuvuudesta.
"Miten sielu on alkanut kehittymään?"
Sielu on jo kaikin puolin täydellinen, ei ole mitään kehitettävää, mutta toinen asia on, että kun se on fyysisen kehon peitossa, fyysinen mieli on saastunut, ei sielu. Kaikki tämä on paljon monimutkaisempaa, koska sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa.
Ihmisillä ei ole sielua, mutta sieluilla eli elävillä olennoilla on väliaikainen fyysinen keho.
On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu, mutta olisi tarkempaa sanoa, että sieluilla on keho.
Sielu on kaunis persoonallisuus. Sielu on itse elävä persoonallisuus, sielu on itse elävä olento, jolla on keho. Sielu on tietoisuus. Sielu on energiaa. Sielu on kovin pieni. Sielu heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydämen alueelle.
Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.
Itse asiassa henkilö on sielu, ja hänen kehonsa on vain sen kuori, joka katoaa olemattomiin hänen kuolemansa jälkeen. Juuri tätä persoonallisuuden puolta yrittävät ymmärtää (tai herättää)
Juutalaisuudessa sielu kuvataan ruumiista riippumattomaksi, ja kristinuskossa se katsotaan tunteiden ja järjen lähteeksi. Itse asiassa sielua määritellään virheellisesti osaksi ihmistä, kun sanotaan: ”Minulla on sielu”. Koska jos kaikki kuuluu ihmiselle: hänen päänsä, kätensä, ruumiinsa, tunteensa, mielensä ja sielunsa, herää kysymys: kuka on se, jolle kaikki tämä kuuluu? Vedat vastaavat tähän kysymykseen näin: elävä olento itse onkin on sielu.
Alkuperäinen ja muuttumaton, sillä on kolme ominaisuutta: sat, chit, ananda.
Kun sielu saapuu aineelliseen maailmaan, se alkaa yhdistää itsensä vääriin käsityksiin siitä, että se on keho, ja unohtaa henkisen luontonsa. Sille tuntuu, että se on keho, joka kasvaa, muuttuu, vanhenee ja kuolee. Se ei muista todellista luontoaan, se ei tunne itseään täysin ja todellisessa mitassaan, ja samaistumalla kehoon se kokee siihen liittyviä kärsimyksiä. Toisin sanoen, sielu pitää itseään siksi, mitä se näkee peilistä.
Kuitenkin keho, karkea ja hieno (mieli, äly ja aistit) – ovat vain instrumentteja, jotka auttavat sielua sopeutumaan vuorovaikutukseen aineellisen maailman kanssa. Aivan kuten kirurgi ei voi suorittaa mitään leikkausta ilman kirurgisia instrumentteja, niin sielu ei voi elää aineellisessa maailmassa ilman aineellista instrumenttia – kehoa.
Monet tutkijat ovat yrittäneet todistaa sielun ja kuolemanjälkeisen elämän olemassaolon tekemällä erilaisia kokeita. Kuolevia on punnittu, mitattu tieteellisillä laitteilla, ihmisiä on saatettu hypnoosiin ja paljon muuta. Kuitenkin aineellisen avulla tapahtuva aineettoman olemassaolon todistaminen on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. Sielun olemassaolo voidaan todistaa vain sen läsnäolon merkkien perusteella kehossa. Keho itsessään on vain joukko molekyylejä ja kudoksia, mutta juuri sielun läsnäolo kehossa antaa sille elämän, ja ihmisen halut ovat sielun pyrkimyksiä löytää onnellisuus.
Ihmiskeho muuttuu elettyjen vuosien aikana, ja aikuinen keho ei ole lainkaan samanlainen kuin lapsen keho, mutta siitä huolimatta tämän kehon omistava persoonallisuus ei muutu, ja tämä persoonallisuus, joka on yhdistävä tekijä vauvan ja vanhuksen kehon välillä, on sielu. Myös huolimatta elävien olentojen jatkuvasta kuolevaisuudesta, jonka ihminen näkee ympärillään, kukaan ei todella usko kuolemaan ja haluaa elää ikuisesti. Huolimatta aineelliselle maailmalle ominaisesta elämän raskaudesta ja kärsimyksestä, ihminen pyrkii onneen ja haluaa lisää sitä.
Israel, Iskcon
Jos sielu on ikuinen, mitä sille tapahtuu kuoleman hetkellä?
Kuten jo mainittiin, elävä olento, ihminen, eläin tai kasvi, elää vain siksi, että se on elämän lähde, toisin kuin ruumis. Ruumis puolestaan ”herää eloon” vain siksi, että se on sielun kuori. Tästä käy selväksi, että kun kuoleman hetki koittaa, elävä olento ei kuole, vaan vain sen ruumis kuolee. Tätä voidaan verrata siihen, että ihminen riisuu vaatteensa. Samoin sielu jättää vanhan, elinkaarensa päättänyt ruumiin. Vastaavasti voidaan sanoa, että kuolemanjälkeinen elämä on olemassa. Mutta tämä on luultavasti sanaleikki, koska kuolemaa sinänsä ei ole, vaan sielu vain jättää ruumiin. Joten kuolemanjälkeistä tai kuolemaa edeltävää elämää ei voi olla, vaan ainoa olemassa oleva asia on elämä itsessään. Kuolemaa voidaan toisin sanoen kutsua reinkarnaatioksi, sielun siirtymiseksi eri kehoihin....Tällainen matka ... kestää niin kauan, kunnes elävä olento lopullisesti tajuaa olevansa sielu, jolla ei ole mitään yhteistä materian kanssa.
Israel
Krishna tietoisuus
Israel
Hare Krishna
Muutama viime lausetta on otettu Krishna Priya devi dasin tekstistä.
Israel
Muutama viime lausetta on otettu Israelin Krishna tietoisuusliikkeen tekstistä.
Ei viestiketjun alku, vaan muutama viime lausetta lopusta.