Kuvitelmieni rikkomiseksi

Noh niin. Aika moni kuvittelee itsestään hieman enemmän kuin on. Minä myös.
Se on eräänlainen itsesuojelukeino.

Tunnistan tämän selviytymismekanismin ja se on ymmärtääkseni aika yleinen.
Toiset puskuroi itsensä alakanttiin ja toiset yläkanttiin.

Minä kuvittelen olevani jotakin erikoista kun kykenen tiedostamaan tämän seikan itsessäni. Nyt haluaisin rikkoa tämän mielikuvitukseni luoman illuusion itsestäni.

Kysynkin, tiedostatko tekeväsi tuon kaltaista puskurointia itsellesi?

Avaan vähän mitä tarkoitan tuolla puskuroinnilla..
Itse puskuroin alaspäin.. kerron esmes julkisesti olevani hieman tyhmä ja hidas, vaikka en ole merkittävässä määrin tyhmä.
Jotkut käyttävät päinvastaista taktiikkaa ja heidän kuulee kehuvan itseään.

Tämä puskurointi tasoittaa sosiaalisia eriävyyksiä ja helpottaa kanssakäymistä. Tasoittaa tietä.
Uskoakseni kaikki tekevät tätä sosiaalista tasoitustyötä tavalla tai toisella.

Mut se ei ollut pointtini, vaan se, tiedostatko tekeväsi sitä?

Olen varmaankin väärässä, kun arvelen että moni ei ole edes ajatellut koko asiaa koskaan.

79

624

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Homous?

      • No nyt tyhmyyteni iski. Hidas järkeni ei ymmärrä kysymystäsi.


    • Anonyymi

      Kuka missä kelle mitä homojako?

    • Anonyymi

      Toihan on ihan.. juu, helppo tunnistaa 😁

      Kun ajattelen itselleni sen lähes alimman mokatason, niin sen mukaan mennään. Ei tule isompia pettymyksiä. Minä sentään ymmärrän olevani tyhmä. Moni ei ole niinkään viisas että sellaista itsessään näkisi. Että ei tässä ihan pohjalla lilluta kuitenkaan. Ympärillä on paaljon onnettomammassa asemassa olevia.

      Toisaalta teen myös ihmeitä. Tai olen tehnyt, olen saanut rutistettua sellaisia suorituksia vaikkapa töissä ettei ihan jokaiselta onnistu 💪. Ja aina kun on ollut todellinen tarve sellaiselle.

      Noihin aikaisempiin saavutuksiini nojaten ja itsetunto huipussaan olen nyt saattanut ahnehtia liian suuren projektin. Mutta se on ihan mun ikiomani eikä haittaa ketään muuta. Toistaiseksi vielä hallinnassa. Onnistuessaan ihan tosi kova.. 😅

      xLiner

      • Nyt kiinnostuin proggigsestasi. Onko se nyt se sun kauan pohtima haaveesi toteutumassa. Siis se omavaraisuustalous.. vai onko kyse työprojektista?


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Nyt kiinnostuin proggigsestasi. Onko se nyt se sun kauan pohtima haaveesi toteutumassa. Siis se omavaraisuustalous.. vai onko kyse työprojektista?

        En kerro "siitä" täällä. Sen verran huomiota herättävä että joku sellainen voi tunnistaa mut jonka en halua tunnistavan mua.

        😊

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        En kerro "siitä" täällä. Sen verran huomiota herättävä että joku sellainen voi tunnistaa mut jonka en halua tunnistavan mua.

        😊

        xLiner

        Ok. Hyväksyn mukisematta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kerro "siitä" täällä. Sen verran huomiota herättävä että joku sellainen voi tunnistaa mut jonka en halua tunnistavan mua.

        😊

        xLiner

        Se on vaarallista kun pimeydessä kulkee. Näkemiseksi tuleminen meinaan.


    • Anonyymi

      Ei kannata kuvitella mitään eikä puhua mitään ilman oikeita tekoja.

      hmm, kun joku mikä hyvä rlokuva, Vanishing Point, josta myöskin musiikki mieleen Sammy Hagar - I can't drive 55.

      Joku oikein teknomusiikki, niin Kraftwerk varmaan löytää kun hakee

      • Jokainen kuvittelee jotakin jostakin. Ja ihan liikoja itsestään. Joko alas- tai ylöspäin. Mutta tunnistaako sitä itse? Siinäpä kysmys.


    • Anonyymi

      Kyllä tiedostan. Itselläni tuota tapahtuu molempiin suuntiin, sekä ylä- että alakanttiin, tilanteesta riippuen. On myös tilanteita, joissa yritän esittää mahdollisimman tavallista ja keskivertoa, vaikka olenkin melko kummallinen otus monin tavoin.

      • Kummallisuus.. itekin koen olevani sellainen, mutta kuvittelua lieneenkin. Tää itsestään luuleminen on ihan kamalaa, heittää realiteetit ihan häränpyllyä. Ei hyvä.

        Ja se vielä vaikuttaa miltä kantilta asiaa katsotaan ja kuka katsoo. Menee luulot ja vellit sekaisin.

        Mut just toi olikin syy tähän aloitukseen.


      • Tähän voin samaistua. Jos kuvittelen tietäväni asiasta jotain, niin arvioin helposti yläkanttiin ja sitten, kun tiedän vain vähän, niin ouninpohja heilahtaa niin, että pölinä käy.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kummallisuus.. itekin koen olevani sellainen, mutta kuvittelua lieneenkin. Tää itsestään luuleminen on ihan kamalaa, heittää realiteetit ihan häränpyllyä. Ei hyvä.

        Ja se vielä vaikuttaa miltä kantilta asiaa katsotaan ja kuka katsoo. Menee luulot ja vellit sekaisin.

        Mut just toi olikin syy tähän aloitukseen.

        Mulla se on kyllä ihan fakta, jonka olen oppinut tiedostamaan, että olen monessa mielessä aika outo ja poikkeava yksilö. En mitenkään ainutlaatuisen kummallinen tai erikoislaatuinen, mutta riittävän, jotta moni karsastaa, eikä ymmärrä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulla se on kyllä ihan fakta, jonka olen oppinut tiedostamaan, että olen monessa mielessä aika outo ja poikkeava yksilö. En mitenkään ainutlaatuisen kummallinen tai erikoislaatuinen, mutta riittävän, jotta moni karsastaa, eikä ymmärrä.

        Se normosta poikkeava on itsellänikin vikana. Tai en edes pidä sitä vikana. Se on ominaisuus.

        En vällää. Eilen töissä tein sellaisen itsemurhan taas, että huh heijaa. Työkaverit jo vuosia kusettanut esihenkilöämme sairauskäytännöissä ja tein siitä lopun. Säälitti tuo meidän esihenkilö, kun on niin kiltti ja vitutti kun ite toimin lain mukaan ja muut vedätti.

        Olen taas mustalla listalla tuon takia. Mutta ei haittaa, vähemmän sosiaalisuutta mulle taas tiedossa. Mikä ihan hyvä.


    • Anonyymi

      Englannin kielessä Mr ja Mrs/Ms lähestyvät jo kielen ilmauksen puolesta toista kunnioittavasti, vaikka välillä ihmisen teot antaisivatkin edellyttää jotain muuta suhtautumista.

      Se on sopivasti luulemista itsestä ja toisesta, Yes Sir.

      • Yes, ma'am.
        Luuloittelu on kansantauti johon itsekin syyllistyn. Ehkä on aika jo lopettaa se.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Yes, ma'am.
        Luuloittelu on kansantauti johon itsekin syyllistyn. Ehkä on aika jo lopettaa se.

        Ei, kyllä se hyvä on. Eikä se ole luulottelua, se on jaksmattoman ihmisarvon tunnustamista. Olisi surullista lopettaa kohtelias tapa lähestyä ihmistä ennakkoluulottomasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, kyllä se hyvä on. Eikä se ole luulottelua, se on jaksmattoman ihmisarvon tunnustamista. Olisi surullista lopettaa kohtelias tapa lähestyä ihmistä ennakkoluulottomasti.

        Ei jaksamattoman vaan jakamattoman 🤭


    • Anonyymi

      Kuvitelmien Kummitukset Kiikkustus tuolissa eli rockin chair.
      -Casper kummitukset.

      Muttajooh joku nuori tyttö asuu alapuolella, tekee pieniä ääni, jotain, kun niin ainahan kerrostaloissa kuuluu ääniä.

      Turvallista asua ei ainakaan mitään matuja ole, kun joku KKK lohikäärme asuu.

    • Anonyymi

      On se tommoista. Se lienee jotenkin sellainen terveen ihmisen itsensä terveenä pitämistä ja itsekritiikin toimintaperiaate. Tavallaan mahtavaa elämää kun on sekä puolesta että vastaan 😊

      • Ai säkin.. niin mäkin olen jatkuvasti sekä puolesta, että vastaan. Riippuu täysin mistä vinkkelistä silloisesti haluan katsoa. Välillä tulee ihan jakomielitautinen olo.. :)


    • Anonyymi

      Tiedostan. Varmaan molempiin suuntiin.

    • Anonyymi

      Aikoinaan töissä sanoin aina esimiehelle kyllä, herra isoherra. Lopetin sen, kun luuli mun vittuilevan hänelle. Tokikin antoi mulle 9% HK palkanlisää.

      >simiti<

    • Anonyymi

      Näen tuon nöyrtymisen piirteenä ja suomalaiseen perinteiseen tapakulttuuriin kuuluvana. Olen tietoisesti antanut itsestäni "aasimainen" kuvan nimenomaan työelämässä, koska en piittaa enkä välitä työstäni ja työnantajasta paskanvittuakaan, vaikka teen sen hyvin. Anteeksi kielenkäyttö. Vapaassa elämässä taasen en välitä puskuroinnista, vaan katson ilmeettömänä asian läpi. Ei töykeyttä mutta en enää välitä hioa kaikkia kulmia pyöreiksi. - cu-

      • Hei oikeesti.. ala järjestelemään asioita siihen malliin, että pääset vaihtamaan työpaikkaa.
        Elin itsekin liian pitkään työpaikan ikeessä. Vihasin työpaikkaani ja kituutin siellä erinäisistä syistä.

        Tuon aasimaisuuden ymmärrän, se oli minunkin tapani selvitä.

        Ja itse arvostan ihmisessä särmiä. Ne on oikein pikantti lisä persoonaan.


    • Anonyymi

      Mietin millainen on olen irl. Yleensä melko vaatimaton, en korosta itseäni mitenkään enkä kehu tai morkkaa.

      Mutta enemmän nään itseni massaan verrattuna vieroksuttavana, ihan vaan kun niin on ollut ja en ajattele olevani mitenkään erityinen jotta olisin kiinnostava tms. Pidän itsestäni persoonana, utta tiedostan ettei valtaosa pidä, koska en elä kuten monien mielestä kiinnostavat ihmiset elää.

      Puoleni pidän kun oikeudentajuni niin käskee.

      Jasu

      • Anonyymi

        Mutta en pidä itseäni älykkönä, mutten tyhmänäkään. Tiedostan osaavani jotain hiton hyvin ja kotain hiton huonosti.

        Olen yleensä balansessa itseni suhteen. Ei kumpaakaan kippaa kallelleen.

        Mielummin kuitenkin olen näkymätön. Haluan olla läheisteni silmissä kaikkea positiivista ja vieraitten silmissä näkymätön.

        Jasu


      • Mutta sinähän olet ihmisenä ihan mielenkiintoinen juurikin omapäisyytesi ja erilaisuutesi kanssa. Tai niin luulen. Täällä palstalla pääaee näkemään ihmisiä sisältäpäin.

        Olet jäykkä ja joustamaton toisissa asioissa, mutta toisissa et. Jotkut sinun puolistasi ovat mielenkiintoisia ja toiset ei. Olet monipuolinen yksilö, kuten kaikki ihmiset. Ja pystyn näin sanomaan siksi, koska olet avoin, suora ja rehellinen itsestäsi täällä.

        Ollaan kaikki hyvin mutkikkaita kombinaatioita ja itsensä luuleminen joksikin on yleinen harha, mihin ihmiset uskovat, luulottelua itsestään.
        Tämän tunnistaminen on tärkeää.

        Ehkä luulet olevasi erikoinen ja se on syy miksi käyttäydyt siten, että sinua karsastetaan. Missä on pää ja missä on häntä kun käärme syö itseään..

        Mutta onko tullut mieleesi että se karsastaminen onkin vain pelkoa. Erilaisuuden pelkoa tai ehkäpä jopa kateutta, kateutta siitä kun uskallat olla oma itsesi.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Mutta sinähän olet ihmisenä ihan mielenkiintoinen juurikin omapäisyytesi ja erilaisuutesi kanssa. Tai niin luulen. Täällä palstalla pääaee näkemään ihmisiä sisältäpäin.

        Olet jäykkä ja joustamaton toisissa asioissa, mutta toisissa et. Jotkut sinun puolistasi ovat mielenkiintoisia ja toiset ei. Olet monipuolinen yksilö, kuten kaikki ihmiset. Ja pystyn näin sanomaan siksi, koska olet avoin, suora ja rehellinen itsestäsi täällä.

        Ollaan kaikki hyvin mutkikkaita kombinaatioita ja itsensä luuleminen joksikin on yleinen harha, mihin ihmiset uskovat, luulottelua itsestään.
        Tämän tunnistaminen on tärkeää.

        Ehkä luulet olevasi erikoinen ja se on syy miksi käyttäydyt siten, että sinua karsastetaan. Missä on pää ja missä on häntä kun käärme syö itseään..

        Mutta onko tullut mieleesi että se karsastaminen onkin vain pelkoa. Erilaisuuden pelkoa tai ehkäpä jopa kateutta, kateutta siitä kun uskallat olla oma itsesi.

        Niin, omapäisyyteni jää irl helposti näkemättä, koska en lyöttäydy yhteen ihmisten kanssa joiden seurassa joudun olemaan jääräpää, täällä niitä ihmisiä ei voi vältellä kuten irl voi. Haistan äkkiä ihmisestä kykenenkö olemaan rennosti itseni vai pitääkö olla puolustuskannalla. Jos tarvii olla puolustuskannalla, ohitan koko tyypin ja meen seuraan jossa pärjään positiivisella rennolla ittelläni.

        Kaikille kivempaa. Siksi musta saa toisenlaisen kuvan helposti täällä ja irl. Ja kateelliset suun muut, nekin ohitan. Mielummin yksin kun ihmisten kanssa joille olen liikaa tai he mulle. En huoli yhtäkään änkyrää elämääni edes kaveriksi.


        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, omapäisyyteni jää irl helposti näkemättä, koska en lyöttäydy yhteen ihmisten kanssa joiden seurassa joudun olemaan jääräpää, täällä niitä ihmisiä ei voi vältellä kuten irl voi. Haistan äkkiä ihmisestä kykenenkö olemaan rennosti itseni vai pitääkö olla puolustuskannalla. Jos tarvii olla puolustuskannalla, ohitan koko tyypin ja meen seuraan jossa pärjään positiivisella rennolla ittelläni.

        Kaikille kivempaa. Siksi musta saa toisenlaisen kuvan helposti täällä ja irl. Ja kateelliset suun muut, nekin ohitan. Mielummin yksin kun ihmisten kanssa joille olen liikaa tai he mulle. En huoli yhtäkään änkyrää elämääni edes kaveriksi.


        Jasu

        Mä varmaan joustaisin jos mun tarvisi joustaa, mutta koska oon pärjännyt monessa kohtaa joustamattakin pidän mielummin kiinni arvoistani, kun joustan.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä varmaan joustaisin jos mun tarvisi joustaa, mutta koska oon pärjännyt monessa kohtaa joustamattakin pidän mielummin kiinni arvoistani, kun joustan.

        Jasu

        Ja varsinkin ihmissuhteissa en koe tarvetta joustaa kovinkaan paljoa. On löytynyt seuraa jonka kanssa pärjään ittenäni, eikä ole joustoa toivottu. Ideaalein tilanne.
        Jasu


    • Anonyymi

      Olisiko tuolla asialla yhteyttä ihmisen itsetuntoon. Huono itsetunto saa luulemaan joko liikaa tai liian vähän itsestään, mutta millä perusteella se kallistuu noista jompaan kumpaan?

      • Juu.. voi olla hajua tuossa asiassa. Itsetuntemisen taito on monella hukassa. On niin paljon kaikkea ajantuhoajaa ja ajatusten tuhoajia, ettei immeiset ole kiinnostuneita ollenkaan itsetuntemuksesta.

        Itsetunto on sitten mielestäni
        pikkuisen eri asia, mutta en kiellä, etteikö se voisi vaikuttaa asiaan. Ihminen on niin iso ja monisyinen tapaus sellaisenaan, että on vaikeaa sanoa mikä vaikuttaa mihinkin.

        Minä uskon että minulla itselläni on itsetunto kohdillaan, mutta luulenko vain? Sitä en tiedä. En voi tietää.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Juu.. voi olla hajua tuossa asiassa. Itsetuntemisen taito on monella hukassa. On niin paljon kaikkea ajantuhoajaa ja ajatusten tuhoajia, ettei immeiset ole kiinnostuneita ollenkaan itsetuntemuksesta.

        Itsetunto on sitten mielestäni
        pikkuisen eri asia, mutta en kiellä, etteikö se voisi vaikuttaa asiaan. Ihminen on niin iso ja monisyinen tapaus sellaisenaan, että on vaikeaa sanoa mikä vaikuttaa mihinkin.

        Minä uskon että minulla itselläni on itsetunto kohdillaan, mutta luulenko vain? Sitä en tiedä. En voi tietää.

        Haen tässä sitä, että kasvatuksella ja kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys ihmisen itsetunnon kehittymiselle.

        Itsetunto tarkoittaa käsitystä omasta arvosta eli, miltä tuntuu olla minä, kun taas itsetuntemus on enemmän itsereflektiota ja tietoisuutta kuin tunnepohjaista arviointia omasta itsestä.

        Kasvatus vaikuttaa lapsen itsetuntoon ennen kaikkea sitä kautta, kuinka paljon hän kokee olevansa rakastettu, hyväksytty, kuultu ja arvostettu omana itsenään.

        Lapsuuden kasvuilmapiiri eli se, onko ihminen on kasvanut rakastettuna turvallisessa, kannustavassa ja sopivat rajat asettavassa kodissa, jossa on voinut turvallisesti kohdata erilaiset tunteet, määrittää sen, millainen käsitys ja kuva sinulle on rakentunut itsestäsi. Rakkaudettomassa ja lapsen tarpeet laiminlyövässä kasvuympäristössä kasvanut sen sijaan ilmentää edellä kuvattujen puutetta joko rakentaen itse itselleen eräänlaisen fasadin, joka näyttäytyy ulospäin suurina luuloina itsestä tai toisaalta häpeänä ja ankarana oman itsen arvosteluna eli huonona itsetuntona.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Haen tässä sitä, että kasvatuksella ja kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys ihmisen itsetunnon kehittymiselle.

        Itsetunto tarkoittaa käsitystä omasta arvosta eli, miltä tuntuu olla minä, kun taas itsetuntemus on enemmän itsereflektiota ja tietoisuutta kuin tunnepohjaista arviointia omasta itsestä.

        Kasvatus vaikuttaa lapsen itsetuntoon ennen kaikkea sitä kautta, kuinka paljon hän kokee olevansa rakastettu, hyväksytty, kuultu ja arvostettu omana itsenään.

        Lapsuuden kasvuilmapiiri eli se, onko ihminen on kasvanut rakastettuna turvallisessa, kannustavassa ja sopivat rajat asettavassa kodissa, jossa on voinut turvallisesti kohdata erilaiset tunteet, määrittää sen, millainen käsitys ja kuva sinulle on rakentunut itsestäsi. Rakkaudettomassa ja lapsen tarpeet laiminlyövässä kasvuympäristössä kasvanut sen sijaan ilmentää edellä kuvattujen puutetta joko rakentaen itse itselleen eräänlaisen fasadin, joka näyttäytyy ulospäin suurina luuloina itsestä tai toisaalta häpeänä ja ankarana oman itsen arvosteluna eli huonona itsetuntona.

        No näkemys se on tuokin. Ei huono, mutta puusilmäinen.

        Voip olla että juurikin minulla on käsitykset sekaisin. Mene siitä sitten sanomaan. Sinun mukaasi minulla pitäisi olla maailman huonoin itsetunto sillä lapsuuttani en elänyt rakastavassa ilmapiirissä. Tuo sinun teesisi pätee vain osittain.

        Nähdäkseni juurikin noilla rakastetuilla pikku mussukoilla on ylitsevuotavan iso ego myöskin. Itserakkaita kuspäitä, jotka ei välitä muista kuin itsestään. Ylikorostunut itsetunto.

        Ja tämä minun näkemyksenikin on puusilmäinen. Ei siinä mitään.

        Terve itsetunto tarvitsee myös niinä kolauksia. Joskus ihmisen täytyy hajota jotta oppii myös korjautumaan. Ja se pitää oppia jo lapsuudessakin. Eli rakastava perhe ruokkii myös tätä puolta lapsessa. Tosin en tiedä käsitteestä rakastava perhe omalta osaltani kovinkaan paljoa.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No näkemys se on tuokin. Ei huono, mutta puusilmäinen.

        Voip olla että juurikin minulla on käsitykset sekaisin. Mene siitä sitten sanomaan. Sinun mukaasi minulla pitäisi olla maailman huonoin itsetunto sillä lapsuuttani en elänyt rakastavassa ilmapiirissä. Tuo sinun teesisi pätee vain osittain.

        Nähdäkseni juurikin noilla rakastetuilla pikku mussukoilla on ylitsevuotavan iso ego myöskin. Itserakkaita kuspäitä, jotka ei välitä muista kuin itsestään. Ylikorostunut itsetunto.

        Ja tämä minun näkemyksenikin on puusilmäinen. Ei siinä mitään.

        Terve itsetunto tarvitsee myös niinä kolauksia. Joskus ihmisen täytyy hajota jotta oppii myös korjautumaan. Ja se pitää oppia jo lapsuudessakin. Eli rakastava perhe ruokkii myös tätä puolta lapsessa. Tosin en tiedä käsitteestä rakastava perhe omalta osaltani kovinkaan paljoa.

        Ehkä sinulla on ollut suojaavia tekijöitä siinä, vaikka rakkaus ja huolenpito eivät olekaan toteutuneet kohdallasi optimaalisesti olet pystynyt kehittämään itsetuntemustasi ja saamaan normaalin hyvän itsetunnon.

        Kyllä olet oikeassa tuossa, että näkemykseni oli yksipuolinen, koska se oli vain kuvaus siitä, miten suuren painoarvon kasvatus muodostaa ihmisen kehitykselle, sitten on paljon muita tekijöitä, jotka onneksi sekoittaa pakkaa.

        Itse olen myös kasvanut haitallisessa kasvuympäristössä ja rakkauden puutteessa. Selviydyn, mutta joudun käsittelemään koko ajan omaan itseen ja tunteisiini liittyviä asioita toisin kuin huolenpidossa kasvaneet. Toisaalta tietää, miltä tuntuu, kun ei saa sitä, mitä toiset vieressä usein sai ja muistaa, miten eli koko ajan pelossa.

        Elämä on, nyt on kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Silti sisällä on se sama pieni ihminen, joka katsoo maailmaa kuin ei olisi mahdollisuus siihen kaikkeen hyvään.


    • Anonyymi

      Puskuroin, en kuitenkaan käytä sitä ylös tai alasnostoihin tms kuvitelmien tukemiseen vaan se toimii kilpenä, sitä itsesuojelua kai. Elämiseen väsähtäneen ja kuvitelmia välttävän normotaviksen tavoin :)

    • Anonyymi

      jos laitar patterin termostaatin täyhsylle wei eli ei teermostaaia ollenknkaan jos täysillä

      • Noinhan se kai menee.


    • Anonyymi

      illalla jäånnä elokuva

      La 6.9.2025 klo 21.00, Kutonen

      Tappava ase on jännittävä tarina kahdesta poliisiksi päätyneestä Vietnamin veteraanista. Heitä yhdistää vain yksi asia: kumpikin työskentelisi mieluiten yksin.
      Sallittu yli 16-vuotiaille Sisältää väkivaltaa Voi aiheuttaa ahdistusta

    • Kyllä mäkin kuvittelen kirjoittavani sen kirjan. Ja onhan mä kirjottanu. Mutta siitä käsikirjoituksesta ei saa kukaan muu selvää. Mutta pikkuhiljaa saan selkoo, kun ensinnäkinnkirjotan tänne ja toisekseen toi yliopisto opiskelu auttoi alkuun.

      Eli huimasti enemmän kuvittelen, että se ois julkaistu 10 vuotta sitten. Ja miten mä tota näyttelyäkin teille lupailin jo ties kuinka monta vuotta sitten. Mutta sen mä oon aina myöntänyt, että nää mun aikataulut ei päde ja sen oon tehny aina selväksi heti alkuun. Paitsi töissä tietenkin on pakko ja se oikeestaan on ylisuorittamista ja se syö lisää suoritusvoimaa siviilielämässä. Mistä tultiinkin taas siihen, että toisaalta ollut hyvä ettei oo ollu mitään seurustelusuhteita, niin on saanu kaiken tehdä omaan tahtiin. Parempi hitaasti, kun se että pää sekoo.

      Mulla kun noi aivot yksinkertaisesti kaatuu, kuin vanha tietokone, jos tulee liikaa asiaa. Ja toisaalta se on ihan normaalia, kun eihän meidän ikäluokka oo tottunu käsittelee tällästä tietomäärää.

      • Niin, kaikilla on kuvitelmansa. Toiset kuvittelevat sitä, etteivät kuvittele ollenkaan.


    • Anonyymi

      Äärimmäisen rehellisyys itselle on raskas tapa elää. Sitä ei heikkopäisemmät kestä.
      Kannattaisiko kuitenkin olla pienessä sumussa koko ajan?

      -keinovaginamies-

      • Se on raskas tapa.. siinä olet oikeassa. Mutta pidän sitä mielenkiintoisena. Jos jostakin tykkää kovasti, siitä on valmis maksamaan kovan hinnankin.

        Pöhnässä eläminen ei ole mun juttuni. :)


    • Anonyymi

      Feikkaat tyhmien seurassa olevasi tyhmä ja fiksujen seurassa fiksu? Et siis ole oma itsesi?

      • Miten sä tommoiseen johtopäätöseen päädyit..? Outo.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Miten sä tommoiseen johtopäätöseen päädyit..? Outo.

        Ne oli kysymyksiä. Tekeydyt tyhmemmäksi kuin olet ja tasoitat sillä sosiaalisia eriävyyksiä. Et siis ole aidosti sellainen kuin olet. Minusta se on feikkaamista. Sinä kutsut sitä puskuroinniksi. Fiksuuden näyttelemisestä et kertonut mitään, se olikin osa kysymystä.

        Minä kun en tiedä juuri mitään sosiaalisista suhteista. Yritän vain pysyä jotenkin järjissäni. En tajunnut mitään sun aloituksestasi. Kaikki muut tajuaa, mutta se ei ole mitään uutta. Silleen olen outo kyllä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ne oli kysymyksiä. Tekeydyt tyhmemmäksi kuin olet ja tasoitat sillä sosiaalisia eriävyyksiä. Et siis ole aidosti sellainen kuin olet. Minusta se on feikkaamista. Sinä kutsut sitä puskuroinniksi. Fiksuuden näyttelemisestä et kertonut mitään, se olikin osa kysymystä.

        Minä kun en tiedä juuri mitään sosiaalisista suhteista. Yritän vain pysyä jotenkin järjissäni. En tajunnut mitään sun aloituksestasi. Kaikki muut tajuaa, mutta se ei ole mitään uutta. Silleen olen outo kyllä.

        No en varsinaisesti tekeydy miksikään.. käytän itsessäni olevia erilaisia puolia.
        En tarkoituksellisesti feikkaa, mutta piiloittelen joitakin osasia itsestäni. Eikös kaikki toimi samoin?

        Ja mun aloituksia ei oikeastaan edes tarvitse ymmärtääkään jotta siihen voi kommentoida. Keskustelua saa syntyä asian vierestäkin.


    • Anonyymi

      En kuvittele. En ole ikinä kuvitellut. Tiedän hyvin tarkkaan mitä olen ja mitä en ole.

      Mutta ei se mikään selviytymismekanismi ole. Se itsestään liikaa kuvitteleminen. Todellisuuden näkeminen, ymmärtäminen ja käyttäytyminen sen mukaisesti taas on.

    • Anonyymi

      ¨jooh hermot mehnee jos ei ole tyhmä Teemu etelä-pohjanmaalta, jhullu-miea Huittisista josa kaikissa laitteissa eri latauuls laittwitta,... hyllu Seinäjoielta

    • Anonyymi

      Srinäjoella ei ainakaan su kai yhrään tervejärkistä

    • Anonyymi

      niin joku hauska elokuva illalla Tappava Ase 1..

      minä joudun odottamaan kun joku ranneleikkausta tulossqa, niin ikävää

    • Anonyymi

      Olen asialähtöinen. Se on objekti.
      Minä olen vain subjekti. En ajattelussa objekti, se minäminäminä.
      Vilma

    • Anonyymi

      Luulempa että tiedät mitä olet. Täällä vaan jankkailet ajankuluksi. Nooh miten kukin tyhjiönsä täyttää.🤷‍♀️

      • Anonyymi

        Ps. Koet olevasi niin tärkeä ihminen,että teet tänne jatkuvasti turhantärkeitä aloituksia itsestäsi. Kaikki on sinua itseäsi. Minäminää. Jatka toki samaan malliin.🤷‍♀️


      • Anonyymi

        20:12
        Mitäs tuli kirjoitettua? Onko kivaa ilkeillä? Käyt kimppuun. Outoa.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ps. Koet olevasi niin tärkeä ihminen,että teet tänne jatkuvasti turhantärkeitä aloituksia itsestäsi. Kaikki on sinua itseäsi. Minäminää. Jatka toki samaan malliin.🤷‍♀️

        20:28
        Kauhean katkera sävy. Onko elämäsi keturallaan? Kenelle olet kade?
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        20:28
        Kauhean katkera sävy. Onko elämäsi keturallaan? Kenelle olet kade?
        Vilma

        Katkera vai? Miksi olisin. Saan sanoa sanottavani eikä se minusta katkeraa tee. Toki senkin voi noin muuksi vääntää. Ei haittaa mua.👍🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katkera vai? Miksi olisin. Saan sanoa sanottavani eikä se minusta katkeraa tee. Toki senkin voi noin muuksi vääntää. Ei haittaa mua.👍🤷‍♀️

        Ja viestini ei ollut sinulle vaikka poistettiin vaan ap,lle.🤷‍♀️


    • Anonyymi

      En hirveästi tuota ongelmaa mitä aloituksessa on, koska kokonaisuutta vahvistaessa tulee olla älykäs ja tavoitteellinen.
      Annan esimerkin. Tänään pelesin tyttären kanssa frisbee golfia, hän on todella omaa suoritustaan analysoiva ja kritisoiva henkilö. Miten saan hänet kehittymään, innostumaan epäonnistumisistaan?

      Korostamalla itseäni? Tuskin.
      Saman se toimii myös työpaikoilla, itseään ei tule kammeta esiin vaan antaa ne parhaat ratkaisut esimiehelle, sillä jo pärjää työelämässä:)

      Mjoo, tänään kilpailtiin. Sovittiin säännöt. Meillä on tapana sovittaa uusia haastavia sääntöjä jokaisen pelikerran jälkeen, ajatellen tasoituksia ja mielenkiintoa itse peliin.

      Tänään hän sai neljä kiekkoa, minä sain kaksi. Helppo sääntö, hän saa heittää aina neljä kiekkoa ja voi jatkaa parhaasta valitsemastaan kiekosta. Itse heitin kaksi kiekkoa ja hän vaati minua jatkamaan huonoimmassa paikassa olevasta kiekosta.

      No, miten kävi?
      Tytär voitti. Ja pitää harrastusta hyvänä, oma tavoite hävinneenä jo saavutettu:)

      AV

      • Anonyymi

        Onko palstan mielestä joskus ihan järkevää "hävitä" vahvistaen kokonaisuuksia?

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko palstan mielestä joskus ihan järkevää "hävitä" vahvistaen kokonaisuuksia?

        AV

        Viisas osaa 'hävitä' ja tietäjällä on varaa antaa tietämättömien päteä. Se ei egoa nakerra.✌🤷‍♀️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viisas osaa 'hävitä' ja tietäjällä on varaa antaa tietämättömien päteä. Se ei egoa nakerra.✌🤷‍♀️

        Jokainen ihminen tarvitsee oikeita "ärsykkeitä" kehyttyääkseen, se on jo todettu monesti psykologian opinnoissa?
        Itseäi se ei haitaa jos 30 metrin etäisyydeltä harjoitellaan puttaamista jalkapallomaalin verkkoon, ja tahallisesti teen sen huonosti. Kontrolloin tyttären kehitystä ja hänen psykologista tilannetta tapahtumassa. Kun hän kehittyy, annan haasteita sopivasti siihen miten hän voi "hakata" isänsä. Näin hän kehittyy koko ajan, kunnes oikeasti voittaa minut, sen jälkeen menen kentän reunalle kyynelehtimään onnen kyyneleitä.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko palstan mielestä joskus ihan järkevää "hävitä" vahvistaen kokonaisuuksia?

        AV

        Mikä ihmeen teoria tuo on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä ihmeen teoria tuo on?

        Voi olla ihan maalaisjärkeä, tai sitten psykologisten tutkimusten tulosta.
        Voi valita haluamansa, tai sitten voi perustella miksi noin ei olisi.

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla ihan maalaisjärkeä, tai sitten psykologisten tutkimusten tulosta.
        Voi valita haluamansa, tai sitten voi perustella miksi noin ei olisi.

        AV

        Minusta vaan vaikuttaa siltä, että moni ylittää tietotaitonsa juuri psykologisoinnillaan, kun pätevyys on keittiöstä.
        Siksipä ei tule v a l i t t u a mitään.
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta vaan vaikuttaa siltä, että moni ylittää tietotaitonsa juuri psykologisoinnillaan, kun pätevyys on keittiöstä.
        Siksipä ei tule v a l i t t u a mitään.
        Vilma

        Sun kannattaisi myös laittaa makaronilaatikkoa, mutta luulen, että olet liian kypsä siihen :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta vaan vaikuttaa siltä, että moni ylittää tietotaitonsa juuri psykologisoinnillaan, kun pätevyys on keittiöstä.
        Siksipä ei tule v a l i t t u a mitään.
        Vilma

        Sekaannun selväpäisten sananvaihtoon.

        Onnitteluni Sinulle Vilma.

        Sen lisäksi, että meidät on palstalla tunnistettu rikoskumppaneiksi, niin olemme saaneet myös samanlaisen diagnoosin passiivis-agressiivisesta käyttäytymisestä täällä kylän ilmoitustaululla!
        Käytöksemme on nyt sertifioitu ja liitetään Syväjohtaminen Sinkkulassa -teoksen osioon Kehityskeskustelut, niiden tarve, toteutus ja käyttö.
        Teos ilmestynee ..... joskus tulevaisuudessa!

        >
        Suhteet/Sinkut
        "Kaikkien avausten ei tarvitse"..........
        2025-09-06 06:48:32

        "Se, että saa mielikuvan..."


        Mies 65
        täältä sivusta......


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekaannun selväpäisten sananvaihtoon.

        Onnitteluni Sinulle Vilma.

        Sen lisäksi, että meidät on palstalla tunnistettu rikoskumppaneiksi, niin olemme saaneet myös samanlaisen diagnoosin passiivis-agressiivisesta käyttäytymisestä täällä kylän ilmoitustaululla!
        Käytöksemme on nyt sertifioitu ja liitetään Syväjohtaminen Sinkkulassa -teoksen osioon Kehityskeskustelut, niiden tarve, toteutus ja käyttö.
        Teos ilmestynee ..... joskus tulevaisuudessa!

        >
        Suhteet/Sinkut
        "Kaikkien avausten ei tarvitse"..........
        2025-09-06 06:48:32

        "Se, että saa mielikuvan..."


        Mies 65
        täältä sivusta......

        Hiipii sivusta hän....
        Ensin arvelin saavani p-halvauksen, mutta pyrsk, kitaristi sai liikunta.
        Vilma
        Omaa alemman keittiöpsykan tutkinnon, minkä voi suorittaa liesituulettimen läheisyydessä.
        Oppenentteihin valmistautuva. Pyrsk.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hiipii sivusta hän....
        Ensin arvelin saavani p-halvauksen, mutta pyrsk, kitaristi sai liikunta.
        Vilma
        Omaa alemman keittiöpsykan tutkinnon, minkä voi suorittaa liesituulettimen läheisyydessä.
        Oppenentteihin valmistautuva. Pyrsk.

        Onnettomat, samanmieliset voi voi.

        Toivon, että itse olen huomattavasti viisaampi eläkeikäisenä ja pyrskähtelevä nyt keskustelee muutenkin täällä itsekseen.

        Kaikkea hyvää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnettomat, samanmieliset voi voi.

        Toivon, että itse olen huomattavasti viisaampi eläkeikäisenä ja pyrskähtelevä nyt keskustelee muutenkin täällä itsekseen.

        Kaikkea hyvää.

        13:26
        Miksi noin tosikkone keskellä sunnuntaita?
        En tajua.
        Vilma


    • Anonyymi

      Kuten sanoit, varmaan jokainen meistä tekee tilanteesta riippuen jonkinkaltaista puskurointia tasoittaakseen eroavaisuuksia. Olettaisin sen olevan melko tavallinen ilmiö ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Pohjimmiltaan ihminen haluaa kuulua porukkaan ja on mielestäni ihan luontaista, että ihminen hakeutuu käyttäytymisellään lähemmäksi sitä ihmisryhmää jonka kanssa kulloinkin on tekemisissä.

      Minä voin myöntää, etten ole erityisemmin ajatellut tätä asiaa. En kuitenkaan koe puskuroivani itseäni sen erityisemmin ylös- tai alaspäin. Koen pikemminkin niin, että minussa aktivoituu eri ominaisuudet tilanteesta ja vastapuolesta riippuen. Olen aivan erilainen jossain työyhteydessä kuin vaikkapa siskoni kanssa. Koen silti olevani oma itseni, vaikka ammatillisesti olen paljon asiallisempi jne kun taas yksityiselämässä olen paljon pirskahtelevampi, höpsömpi, lepsumpi.

      Jos silti valita pitää, niin puskuroin itseäni varmaankin enemmän alaspäin. En pidä itseni korostamisesta tai esiin tuomisesta enkä todellakaan kuvittele itsestäni liikoja. Kai tämä joissain yhteyksissä näkyy ainakin sellaiselle ihmiselle joka osaa lukea toisia.

      Aletheias

    • Anonyymi

      Jos rakentaa itselleen palatapersoonan, niin varmaan pakkokin.

    • Nuorena en tiedostanut ja vaikutuksia oli molempiin suuntiin. Nykyään tiedostan mutta vaihtelu on hyvin maltillista jos sitä nyt oikeastaan on yhtään.

      Nuorena osa tuli ulkoa ja osa taas ihan omista oletuksista. Opettaja kun totesi että teistä pojista ei tule mitään niin siinä uskossa mentiin läpi yläasteen, enkä ollut ainoa poika. Lisäksi kun muilla pojilla alkoi olla tyttöystäviä niin aika alakanttiin tuli arvioitua omat mahdollisuudet. Toki sitten urheilussa oli omat oletukset vähän turhankin korkealla; tämä siitäkin huolimatta etten koskaan ole ollut mitenkään kilpailuhenkinen.

      Nykyään olen näkemykseni mukaan tilanteessa jossa ei ole tarvetta mennä kumpaankaan suuntaan. Johtuu sekä palautteesta että mittareista. Työelämässä on selkeät mittarit omalle työlle. Tuottavuus sekä palkka kertovat aikalailla sen missä minun ammattitaitoni menee. Liikuntaharrastuksissa on ihan selkeät mittarit salipainoissa sekä frisbeegolffissa. Politiikassa on vaalit ja sen jälkeen on selkeät pelimerkit miten lautakuntapaikat jaetaan.
      Sählyssä ja vaelluksilla ei mitään mittareita ole mutta jo se että on kysytty mukaan kertoo olennaisen.

      Mitä sinkkuuteen tai parisuhteisiin tulee niin pakkien määrä ja syyt niihin kyllä kertovat sen millä tasolla siinä asiassa mennään. Toisaalta realismiä lienee että paikkakunnalla jossa vapaita naisia on vähän tilanne on usealla miehellä sama. Vanhemmuus lienee kuitenkin sellainen jossa olen arvioinut itseäni alakanttiin.

    • Anonyymi

      Minä ainakin teen makaronilaatikkoa.

      >simiti<

      • Eilen minä tein jätejauhelihakastiketta.. työnsin siihen kaikkea pilaantuvaksi menevää ja päälle valkosipulia sekä tomaattimurska. Tuli oikein hyvä pastakastike. Harmi, ettei moista pysty toisintamaan, niin hyvää se oli.


      • Anonyymi

        Erittäin hyvää. Juuri noin se on. Itse teen sillisalaattia, joulu on jo ovella :)


    • Eeeeen. En. Mietin kyllä paljonkin miten ja miksi elän, olen, teen, mutta en kyllä puskuroi mitään mihinkään suuntaan eri tilanteissa, vaan ainoastaan tupsahdan tilanteeseen ottamaan selvää siitä mikä se tilanne on. Kun se asia selviää, alkaa kirkastumaan mitä tilanteessa voisi mahdollisesti tehdä vai kannattaako ylipäänsä tehdä mitään, minkä jälkeen voi olla viisasta puskuroida itsensä ulos tilanteesta ja nopeasti.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sä pelkäät

      Ettei tää etene?
      Ikävä
      105
      3661
    2. Satuit vain olemaan

      Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se
      Ikävä
      47
      2600
    3. Vieläkö toivot, että kuulisit

      Minusta? Vai suutuitko kun en pystynyt vastaamaan sinulle?
      Ikävä
      112
      2423
    4. 24/7 sinä mielessä, ihan jatkuvalla syötöllä

      Aamulla herätessä, päivällä melkein nonstop, illalla nukkumaan mennessä, öisin herätessä. Mikä viddu tässä on 🤣
      Ikävä
      40
      1954
    5. Jotain pitää nyt keksiä että sinut näkisi

      Ensiviikolla viimeistään. Tälle on pakko saada kunnon piste tai sitten aloitetaan loppuelämä yhdessä, tulen hulluksi muu
      Ikävä
      27
      1658
    6. Rakastan sua

      Tänäänkin, eilenkin, varmaan huomennakin..
      Ikävä
      27
      1512
    7. Mulla tulee vaan niin

      Paha olo siitä mitä teidän välillä on. Vaikka se on sun päätös mitä haluat. Tuntuu että menetän jotakin vaikka tiedän et
      Ikävä
      21
      1488
    8. En tunne, en ymmärrä

      enkä muista 😱
      Ikävä
      22
      1328
    9. Olikohan se

      Kuitenkin niin, että kiinnostuit minusta ihan tosissaan. Loukkaannuit, kun en ollutkaan valmis tapaamaan sinua.. Pelkäsi
      Ikävä
      8
      1241
    10. Mitkä olivat viimeiset sanasi ikävoinnin kohteellesi

      Ja milloin? Mitä olisit sanonut jos olisit tiennyt että ne jäävät viimeisiksi -ainakin toistaiseksi?
      Ikävä
      70
      1225
    Aihe