Kuten kaikki muukin elämässä. Kyllä, meitä nuoria (ja vanhempia) on koko ajan patistettu työelämään, mutta ei koskaan kysytty, onko siellä meille oikeasti mitään tilaa.
Ammattikoulu jäi kesken, ei siitä mihinkään pääse. Kukaan ei huolehtinut, ei koulussa eikä kotona. Se maailma, joka mulle tarjottiin, oli täynnä kaavoja ja pakkoja. Jos ei sovi muottiin, niin ei sitten.
Ja Halla-aho... hänen sanomansa on niin kirkas, että siihen ei tarvitse muuta kuin katsoa. Hän ei pelkää sanoa, että jos yhteiskunta ei toimi, niin silloin täytyy rakentaa parempi maailma, ja se ei tule ilman muutosta.
Mä en ole koskaan ollut työelämässä, mutta ei se minua hidasta. Olen se, joka kysyy, miksei kaikille anneta tasapuolista mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Jos työmarkkinat eivät ole valmiita kuuntelemaan, niin silloin on aika ottaa oma tila. Ei voi odottaa järjestelmältä mitään, jos se itsessään on rikki. Me, jotka olemme jääneet ulkopuolelle, emme ole vain laiskureita, me olemme tätä järjestelmää vastustava voima.
Ja väkivallasta puhuessa. jos joku ei suostu kuulemaan meidän huutoamme, niin silloin on ihan perusteltua miettiä, mitä tapahtuu, kun kärsivällisyys loppuu. Ei se ole mikään idealismi, se on raakaa realismia.
Se, mikä ei toimi, on kaadettava. Ja se kaataminen voi tapahtua monella tavalla.
Ammattikoulu jäi kesken, ei siitä mihinkään pääse. Kukaan ei huolehtinut, ei koulussa eikä kotona. Se maailma, joka mulle tarjottiin, oli täynnä kaavoja ja pakkoja. Jos ei sovi muottiin, niin ei sitten.
Ja Halla-aho... hänen sanomansa on niin kirkas, että siihen ei tarvitse muuta kuin katsoa. Hän ei pelkää sanoa, että jos yhteiskunta ei toimi, niin silloin täytyy rakentaa parempi maailma, ja se ei tule ilman muutosta.
Mä en ole koskaan ollut työelämässä, mutta ei se minua hidasta. Olen se, joka kysyy, miksei kaikille anneta tasapuolista mahdollisuutta tulla kuulluksi.
Jos työmarkkinat eivät ole valmiita kuuntelemaan, niin silloin on aika ottaa oma tila. Ei voi odottaa järjestelmältä mitään, jos se itsessään on rikki. Me, jotka olemme jääneet ulkopuolelle, emme ole vain laiskureita, me olemme tätä järjestelmää vastustava voima.
Ja väkivallasta puhuessa. jos joku ei suostu kuulemaan meidän huutoamme, niin silloin on ihan perusteltua miettiä, mitä tapahtuu, kun kärsivällisyys loppuu. Ei se ole mikään idealismi, se on raakaa realismia.
Se, mikä ei toimi, on kaadettava. Ja se kaataminen voi tapahtua monella tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Maailma ei aina ole reilu, eikä elämässä aina mene niin kuin haluaisi. Vaikka työtä ei aina olekaan tarjolla, niin se ei tarkoita, etteikö töitä voisi löytyä.
Olen itse oppinut sen. 14-vuotiaana otin ensimmäiset askeleet, en tiedä, miten te muut ajattelette, mutta silloin ei ollut mitään valmiita polkuja, ei valmiita ratkaisuja. Olin 14 ja minäpä menin, tein sen, mitä pystyin.
Se ei ollut helppoa, mutta ei se ollut mahdotontakaan. Kun oppii laittamaan kädet saveen, niin ei elämässä enää ollut sellaista tilannetta, etteikö voisi tehdä jotain.
Elämä ei ole sitä, että jää odottamaan, että yhteiskunta tulee pelastamaan. Ei se niin toimi. Jos et ole päässyt koulussa eteenpäin, niin et voi jäädä siihen jumittamaan. Se on vain yksi askel elämässä.
Olen ollut eläkkeellä jo 26 vuotta, mutta usko pois, se ei tarkoita, että olisin jäänyt laakereilleni lepäilemään. Elämässä ei kannata jäädä paikalleen. Olen tehnyt risusavottaa ja muita metsätöitä, autellut naapureita ynnä muuta.
Töitä löytyy aina, jos vain katsoo ympärilleen.