Sinivalkoinen pelote
Ukraina on kehittänyt viimeisen parin vuoden aikana poikkeuksellisen voimakkaan ja varsin omavaraisen kyvyn tehdä pitkän kantaman iskuja huonosti suojattuihin venäläiskohteisiin kuten öljylaitoksiin.
Ukrainalaiset hyökkäävät Venäjälle verrattain yksinkertaisilla lennokeilla. Samalla on kehitetty myös ohjuksia, joita on nyt alettu ottaa asteittain käyttöön. Kaiken avain on kyky valmistaa ja käyttää kykyjä lähes täysin itsenäisesti ja suhteellisen edullisesti.
Ohjuksiin verrattuna hitaat ja helposti torjuttavat lennokit ovat lentäneet paikoin satoja tai jopa tuhansia kilometrejä Venäjän ilmatilassa. Iskut ovat osoittaneet uudestaan ja uudestaan, ettei Venäjän ilmavalvonta- ja puolustus kykene estämään tällaisiakaan hyökkäyksiä Suomen lähialueilla edes silloin, kun ne lähtevät kaukaa Ukrainasta.
Lennokeilla on luonnollisesti rajoitteensa. Taistelukärkien pieni koko ja yksinkertainen rakenne, kyvyttömyys välttää uhkia sekä edistyneitä ohjusjärjestelmiä heikompi osumatarkkuus merkitsevät, ettei Ukrainan kotikutoisista lennokeista ole täsmäiskuihin raskaasti suojattuja sotilaskohteita vastaan. Riittävän suuret määrät tekevät niistä kuitenkin varteenotettavan kiusan Venäjän taloudelle ja yhteiskunnalle. Lennokkikyvyillä voitaisiin myös tehostaa pitkän kantaman risteilyohjusten ja muiden ilmavoimien kykyjen vaikutusta Venäjän oman pelikirjan tapaan.
Esimerkiksi sotatutkija ja Australian asevoimien kenraalimajuri evp. Mick Ryan on pitänyt Ukrainan omavaraista iskukykyä suoranaisena mallina aseiden kustannusten ja määrien kanssa kipuilevalle Euroopalle.
Näitä puheenvuoroja tulisi kuunnella herkällä korvalla meilläkin.
Suomen maantieteellinen asema olisi tällaisessa sodankäynnissä myös etu. Pitkän itärajamme läheisyydessä sijaitsee valtavat määrät Venäjän talouden ja asevoimien keskeisiä kohteita aina Itämeren pohjukasta kauas pohjoiseen. Suomesta lähetettyjen lennokkien ei tarvitsisi lentää läheskään vastaavia matkoja kohteisiinsa kuin Ukrainan aseiden. Tämä merkitsi suhteessa suurempia hyötykuormia. Lennokkeja voitaisiin myös lähettää matkaan melkein mistä tahansa ja ohjata kohteisiin eri suunnista.
Entä jos Suomella olisikin Ukrainan kaltainen pitkälti omavarainen lennokkien käyttöön perustuva pitkän kantaman hyökkäyskyky, josta myös naapuri olisi tietoinen? Entä jos doktriinimme olisi sellainen, että olisimme valmiita iskemään muun muassa Venäjän talouden ja energiajärjestelmän kohteisiin tilanteessa, jossa Moskova päättää tehdä niin meille ensin? Mitä jos sanoisimme tämän ääneen?
Vielä hetki sitten tällaisten kysymysten esittäminen olisi ollut poliittinen itsemurha. Suomihan puolustautuu eikä hyökkää. Joku olisi myös voinut huolia Moskovan provosoinnista. Nyt kun naamarit on vuosien raa’an sodan jälkeen hyväuskoisimpienkin mielestä riisuttu, olisi tämä keskustelu kuitenkin käytävä.
Suomen ja sen eurooppalaisten liittolaisten on pystyttävä jatkossa tarvittaessa hyökkäämään – myös ilman Yhdysvaltoja – ja siihen on kyettävä uskottavasti, kaukaa ja pitkäkestoisesti kovissa sodanajan oloissakin. Kyvyn on oltava käyttökynnykseltään ilmavoimien suorittamia iskuja matalampi ja tämä kyky on myös viestittävä avoimesti julki.
Tällä hetkellä meillä sen paremmin kuin muullakaan Euroopalla ei nimittäin yksinkertaisesti ole minkäänlaista todellista tavanomaisiin asejärjestelmiin perustuvaa pelotetta Venäjää vastaan. Tämä alentaa sotilaallisen konfliktin kynnystä, haluamme sitä tunnustaa tai emme.
Zelenskyi kertoi jo keväällä että Ukraina tuottaa tänä vuonna 100 000 pitkän kantaman asetta ja määrä on kovassa kasvussa. Kasvavassa massatuotannossa ovat mm. FP-5 Flamimgo, Sapsan, Neptune-MD, Paljanytsja, Peklo jne. ohjukset.
Tämän lisäksi Ukraina on saanut edullisten ilmapommien liitopommisarjat sekä hävittäjien tarvitsemat kiinnikkeet massatuotantoon. Tehokkaat edulliset massoittain tuotettavat ilmapommit saadaan näin tarkoiksi pitkän kantaman ohjattaviksi liitopommeiksi, joiden suuri teho riittää tuhoamaan vihollisen etulinjan ja kaukana sen takanakin olevat järeät linnoitteet, kuten myös rautatiet, sillat ja kuljetukset.
Ukraina on kehittänyt viimeisen parin vuoden aikana poikkeuksellisen voimakkaan ja varsin omavaraisen kyvyn tehdä pitkän kantaman iskuja huonosti suojattuihin venäläiskohteisiin kuten öljylaitoksiin.
Ukrainalaiset hyökkäävät Venäjälle verrattain yksinkertaisilla lennokeilla. Samalla on kehitetty myös ohjuksia, joita on nyt alettu ottaa asteittain käyttöön. Kaiken avain on kyky valmistaa ja käyttää kykyjä lähes täysin itsenäisesti ja suhteellisen edullisesti.
Ohjuksiin verrattuna hitaat ja helposti torjuttavat lennokit ovat lentäneet paikoin satoja tai jopa tuhansia kilometrejä Venäjän ilmatilassa. Iskut ovat osoittaneet uudestaan ja uudestaan, ettei Venäjän ilmavalvonta- ja puolustus kykene estämään tällaisiakaan hyökkäyksiä Suomen lähialueilla edes silloin, kun ne lähtevät kaukaa Ukrainasta.
Lennokeilla on luonnollisesti rajoitteensa. Taistelukärkien pieni koko ja yksinkertainen rakenne, kyvyttömyys välttää uhkia sekä edistyneitä ohjusjärjestelmiä heikompi osumatarkkuus merkitsevät, ettei Ukrainan kotikutoisista lennokeista ole täsmäiskuihin raskaasti suojattuja sotilaskohteita vastaan. Riittävän suuret määrät tekevät niistä kuitenkin varteenotettavan kiusan Venäjän taloudelle ja yhteiskunnalle. Lennokkikyvyillä voitaisiin myös tehostaa pitkän kantaman risteilyohjusten ja muiden ilmavoimien kykyjen vaikutusta Venäjän oman pelikirjan tapaan.
Esimerkiksi sotatutkija ja Australian asevoimien kenraalimajuri evp. Mick Ryan on pitänyt Ukrainan omavaraista iskukykyä suoranaisena mallina aseiden kustannusten ja määrien kanssa kipuilevalle Euroopalle.
Näitä puheenvuoroja tulisi kuunnella herkällä korvalla meilläkin.
Suomen maantieteellinen asema olisi tällaisessa sodankäynnissä myös etu. Pitkän itärajamme läheisyydessä sijaitsee valtavat määrät Venäjän talouden ja asevoimien keskeisiä kohteita aina Itämeren pohjukasta kauas pohjoiseen. Suomesta lähetettyjen lennokkien ei tarvitsisi lentää läheskään vastaavia matkoja kohteisiinsa kuin Ukrainan aseiden. Tämä merkitsi suhteessa suurempia hyötykuormia. Lennokkeja voitaisiin myös lähettää matkaan melkein mistä tahansa ja ohjata kohteisiin eri suunnista.
Entä jos Suomella olisikin Ukrainan kaltainen pitkälti omavarainen lennokkien käyttöön perustuva pitkän kantaman hyökkäyskyky, josta myös naapuri olisi tietoinen? Entä jos doktriinimme olisi sellainen, että olisimme valmiita iskemään muun muassa Venäjän talouden ja energiajärjestelmän kohteisiin tilanteessa, jossa Moskova päättää tehdä niin meille ensin? Mitä jos sanoisimme tämän ääneen?
Vielä hetki sitten tällaisten kysymysten esittäminen olisi ollut poliittinen itsemurha. Suomihan puolustautuu eikä hyökkää. Joku olisi myös voinut huolia Moskovan provosoinnista. Nyt kun naamarit on vuosien raa’an sodan jälkeen hyväuskoisimpienkin mielestä riisuttu, olisi tämä keskustelu kuitenkin käytävä.
Suomen ja sen eurooppalaisten liittolaisten on pystyttävä jatkossa tarvittaessa hyökkäämään – myös ilman Yhdysvaltoja – ja siihen on kyettävä uskottavasti, kaukaa ja pitkäkestoisesti kovissa sodanajan oloissakin. Kyvyn on oltava käyttökynnykseltään ilmavoimien suorittamia iskuja matalampi ja tämä kyky on myös viestittävä avoimesti julki.
Tällä hetkellä meillä sen paremmin kuin muullakaan Euroopalla ei nimittäin yksinkertaisesti ole minkäänlaista todellista tavanomaisiin asejärjestelmiin perustuvaa pelotetta Venäjää vastaan. Tämä alentaa sotilaallisen konfliktin kynnystä, haluamme sitä tunnustaa tai emme.
Zelenskyi kertoi jo keväällä että Ukraina tuottaa tänä vuonna 100 000 pitkän kantaman asetta ja määrä on kovassa kasvussa. Kasvavassa massatuotannossa ovat mm. FP-5 Flamimgo, Sapsan, Neptune-MD, Paljanytsja, Peklo jne. ohjukset.
Tämän lisäksi Ukraina on saanut edullisten ilmapommien liitopommisarjat sekä hävittäjien tarvitsemat kiinnikkeet massatuotantoon. Tehokkaat edulliset massoittain tuotettavat ilmapommit saadaan näin tarkoiksi pitkän kantaman ohjattaviksi liitopommeiksi, joiden suuri teho riittää tuhoamaan vihollisen etulinjan ja kaukana sen takanakin olevat järeät linnoitteet, kuten myös rautatiet, sillat ja kuljetukset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jep.