Ei Osmo yksin petä

Sitten Pertti heräsit äitees takakammarista uniisi.

Minä en Alavudella asunut, mutta Kuortaneella komennusmiehenä kymmenkunta vuotta sitten. Oli oikein helppoa naisestaa avioeukkoja. Joskus riitti aktipaikaksi pakettiauton lattialla olevat eristepaketit, joskus tuli naaras luokseni yöksi ja puhelin soi. Ukko tavoitteli ja häiritsi touhuamme.

Olin parikymppinen herran alku vuosituhannen vaihteessa Alavudella. En kovin hyvin menestynyt ikäisteni likkojen parissa, mutta heidän äitiensä lemmikki olin pari vuotta. Hoitelin parhaimpaan aikaan eräänlaisella kännykkäsoittelulla tiedon, milloin on parasta tulla rakkauskäyntiin. Oli puolen tusinaa 35 - 45 väliltä todella kiimaisen kuumaa tapausta.
Lähdin Turkuun opiskelemaan ja jutut jäi soitteluksi. Seuraavana kesänä vain yksi vahoista hoidoista oli aktiivinen. Lisää naistuttavuutta hankin aivan tavallisista paikoista, kuten kirpputoreilta, marketeista ja Keskisen kaupasta istuskelemasta. Homma oli helppoa tutustua pikkuisella flirttijutuilla. Kesäaikaan, kun voitiin vaikka luonnossa tehdä suuri mielihyvä.

Alavutelainen nainen innostuu enemmän kiimaan afrikkalaiseen mieheen kuin kotimaiseen

He hee. Minäkin kerron Sydänmaan nuorisoseuran talon takaa 1990- luvulta. Olin mopoiässä ja hiiviskelin sinne seuran taakse, jossa oli kaksi korkeaa halkopinoa. Ajattelin varastaa pinoon äijien kätkemiä viinapulloja ja viedä ne isälle. Takimmaisessa pinon takana oli pariskunnalla homma menossa. Nainen, joka oli siitä Sydänmaantien reunalta olevasta talosta, puski pinosta vastaan. Tuntematon uros ahersi takaa pakarain väliin. Niin kovaa oli työntö, että se pino alkoi kallistumaan. Pinojen välistä kuului huutoa ja sieltä housut kintuissa tuli toinen pariskunta, jotka molemmat tunsin. Ehtivät ulos ennen kuin pino rojahti toisen pinon kylkeen. Pariskunta ei ollut naimisissa keskenään. Siinä häpeissään kuivasivat reisiensä väliä. Kiireessä vannoivat pitävänsä suunsa kiinni. Kiirehtivät sisään. Pullot jäi hakematta kun kohta ukkoja lappasi sisältä katsomaan tuhoa. Se oli Sydänmaan kylän naisten antamaa näytöstä uskottomuudesta ja kovasta kiimasta.

Hyvä aihe. Minä menin alavutelaissyntyisen naisen kanssa naimisiin. Isän ja äidin sukunsa vanhaa alavutelaista juurta. Ensimmäiset aviovuodet, kuten tavallista, menivät mukavasti. Tuli lapsi ja elimme Espoossa töissä käyden normaalisti.
Kuudes vuosi alkoi sillä, että edellisen joulukuun pikkujouluista tuli kuvaa tiedolla että, eukko byysi siinä esimiehensä kanssa. Siitä puhuttiin. Ei kuulemma ollut puutetta sexistä kotona. Asia sovittiin. Keväällä eukko oli seminaarissa ruottinlaivalla. Tuli rinnat imettynä ja reidet mustelmilla krapulassa, kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tämäkin sovittiin. Kesällä eukko halusi yksin käydä Alavudella katsomassa vanhempiaan ja "vanhoja kaveria". Yksi kavereista oli minua edeltänyt seurustelukumppani. Espooseen tuli nainen, josta näki parin metrin päähän että yöt oli valvottu "kaverin" kanssa sängyssä. Ei osannut selittää käytöstään, puutettaan, haluaan ja sekavaa mielenlaatuaan. Olen kuulemma riittävä mies reisien välissä ja muutenkin. "Nyt vain joo... pääsi tapahtumaan ... sovitaan taas".
Ei sovittu. Avioeropaperit kulkivat maistraattiin. Akka tunnusti uskottomuuden toistuneen. Ei ollut avioehtoa, joten naimisiin mennessämme olin köyhempi osapuoli ja nyt tuli jonkun verran mammonaa minulle ja 5 vuotias poika. Asunto jäi meille ja aloin etsiä yksinhuoltajaisinä uutta naisystävää. Sellainen löytyi savolaisnaisesta ja 7 vanhalta tyttärestään. Nyt on oltu aviossa 8 vuotta ja lapset lähes aikuisia. Alavutelaisnainen kulkee jo kolmannessa avioliitossaan.

Kerrankin on alavus-seinällä muuta kuin Keskisen haukuntaa