Tulevaisuuden toivotko

Olipa silmiä avaava kirjoitus jälleen, tähän tilaan Suomi on ajettu:
"Olen työskennellyt esiopetuksessa varhaiskasvatuksen opettajana kauan. Tänä aikana koko yhteiskunta on muuttunut, on tullut muun muassa tabletit, kännykät ja internet. Eskarissa joudutaan yhä enemmän harjoittelemaan arjen perustaitoja, joita vanhempien kuuluisi lastensa kanssa harjoitella kotona.
On vanhempia, jotka ovat läsnä lastensa arjessa, tekevät kotiaskareita, käyvät kirjastossa, uimassa, pyöräilemässä yms. Hankkivat lapsilleen säänmukaiset vaatteet ja varusteet, pitävät kiinni pelien ikärajoista ja rajoittavat ruutuaikaa. Syövät yhdessä lasten kanssa ja opettavat käytöstapoja, pöytätapoja ja huolehtivat lapsen riittävästä unesta.
Vuosi vuodelta on enemmän niitä lapsia, joiden vanhempia pitää opastaa ja ohjata aivan kaikessa; lapsen vaatettamisessa ja ikätasoisten rajojen asettamisessa. On lapsia, jotka eivät jaksa kuunnella kuvakirjojen lukemista, jotka eivät osaa kääntää itse kuvakirjan sivuja. Jotkut ovat ensimmäistä kertaa luistimilla eskarissa tai uimassa eskarin uimakoulussa. Pöytätapoja ei ole, lapset eivät tiedä, mikä ruoka syödään haarukalla ja veitsellä, mikä lusikalla.

Eskarin aikuisia nimitellään ja heille haistatellaan, lapset pelaavat liikaa laitteilla, katsovat kaikkea mahdollista kakkaa Youtubesta, ikärajoja ei noudateta…

Vuosi vuodelta eskarissa on enemmän lapsia, joiden vanhempia pitää opastaa ja ohjata aivan kaikessa; lapsen vaatettamisessa ja ikätasoisten rajojen asettamisessa.

Ei voi olla niin, että näin tärkeässä asiassa yhä useammat työntävät lasten kasvatuksen yhteiskunnan vastuulle.
Ovatko myös niitä, jotka myös elävät yhteiskunnan piikkiin?
Ei ihme, jos lapsia hukkuu altaisiin ja järviin!