Totuus on voimaa, joka paljastaa valehtelijan ja suojaa siltä. Mutta jos verhoudut varmistamattomiin väitteisiin, epämääräiseen tietoon ja keksittyihin tarinoihin, et enää etsi totuutta, puolusta sitä ja kunnioita sitä, vaan rakennat vastustajasi tavoin valhetta totuuden nimissä. Silloin et eroa niistä, jotka luovat ja levittävät valheita sinusta ja siitä mitä edustat.
Moraali ja totuus ovat vahvoja liittolaisia, mutta herkästi haavoittuvia, ja ainoa joka niitä voi haavoittaa, olet sinä itse. Ei vastustajasi. Vastustajalla, joka on jo tuhonnut oman moraalinsa, ei ole mitään menetettävää – siksi hän haluaa vetää sinut mukaan synkkiin syvyyksiin, jotta voi syyttää sinua pahuudesta, ja jos hän siinä onnistuu, olet jo hävinnyt ennen kuin taistelu on ohi. Tämä on vastustajasi voimaa, jota et voi voittaa tulella tulta vastaan. Se on kuin ydinsota, jossa kukaan ei selviä voittajana. Ainoa tie voittoon on pysyä uskollisena moraalille ja totuudelle, sillä lopulta vastustaja tuhoaa vain itsensä.
Moraali ja totuus ovat vahvoja liittolaisia, mutta herkästi haavoittuvia, ja ainoa joka niitä voi haavoittaa, olet sinä itse. Ei vastustajasi. Vastustajalla, joka on jo tuhonnut oman moraalinsa, ei ole mitään menetettävää – siksi hän haluaa vetää sinut mukaan synkkiin syvyyksiin, jotta voi syyttää sinua pahuudesta, ja jos hän siinä onnistuu, olet jo hävinnyt ennen kuin taistelu on ohi. Tämä on vastustajasi voimaa, jota et voi voittaa tulella tulta vastaan. Se on kuin ydinsota, jossa kukaan ei selviä voittajana. Ainoa tie voittoon on pysyä uskollisena moraalille ja totuudelle, sillä lopulta vastustaja tuhoaa vain itsensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
”Glub!”, -what`s that? ”khm!” -Miksi? -onko keinoja korjata …?
MIKSI SUOMEN ALKUPERÄISVÄESTÖ VÄHENEE, EIKÄ LAPSIA HALUTA SYNNYTTÄÄ JA KASVATTAA NIINKUIN OLI VIELÄ “PARI” SUKUPOLVEA SITTEN?
Tuo kysymys on ollut monien mielissä ja puheissa viime vuosina. Syntyvyys kantaväestössä, alkuperäisväestössä on laskenut ennen näkemättömälle alhaiselle tasolle. Siihen on monia syitä. Olen havainnut, että ilmiötä selvittävissä tutkimuksissa on näyttänyt olleen näköalattomuutta ja oikeista syistä ei, ehkä poliittisten syiden vuoksi, ole haluttu tai ymmärretty oikeasti oivaltaa ja/tai esittää edes hypoteeseja ja tutkimusongelmien jäsentelyä.
Jo ainakin 70-luvulta alkanut valistustyö ihmisten luontoa rasittavasta lisääntymisestä maapallolla omaksuttiin Suomessa kunniapaikoille johtavaksi hegemoniaksi ja vähälapsisuus arvofilosofiaksi. Ja totta kai, suomalaisten tunnollisuus kanavoitui siihen, että oli kunniakkain valinta perhekooksi vanhemmat ja kaksi lasta. Isommista perheistä harrastettiin pilkkapuheita ja kouluissakin alettiin, ellei jakamaan, niin ainakin puhumaan ja suosittelemaan kondomien käyttöä. Pilkkapuheilla pyrittiin halventamaan suurperheisiä ja kuvaamaan suurperheiden hankkiminen monin eri negatiivisin yhteiskunnallisinkin julkaisuin ja kouluissa yhteiskuntakasvatuksen menetelmin. Pohdittiin julkisesti kuinka maapallon asukasluku kasvaa nopeasti yli maapallon kantokyvyn. Ajoittain oltiin jo harkitsemassa monilapsisuuden kriminalisointia esim. Kiinan tapaan.
Samaan aikaan ns. seksuaalisuutta korostava, vapaan seksuaalisuuden eetos alkoi saada alaa. Naisten emansipaatio, emansipoituminen tuli joidenkin alussa radikalisoitumisen ja vastakulttuuristen ilmiöiden sarvipäärokin myötä omaksutuksi valtakulttuuriksi ja sekularisoitumiskehitys alettiin nähdä ja omaksua Suomen valtakulttuuriksi. Oltiin siirtymässä ateistiseen sekularisoituneeseen arvopohjaiseen realismin aikakauteen. Ns. vapaan kasvatuksen ja ihmisten erillistämiskehityksen kärjessä naiset alkoivat tuoda esille feminismin vaatimuksia tyyliin: ”Meitä naisia ei kukaan omista!” Naisten paatos nousta valtakunnan johtoon ja syrjäyttää miehet hegemonioissa ja valtiollisissakin johtopositioissa, tiivistyi tiivistymistään ja feministi-ideologian suulaus perheissä alkoi aiheuttaa enenevässä määrin perheiden sisäisiä ristiriitoja ja perheen jäsenten erillistymistä omien vaatimusten ja ”saaliiden”, arvopaikkojen ja ”minä-minä” ajattelun ja toiminnan riitelytantereiksi. Ihmisten pahoinvointi alkoi myös väestötasolla lisääntyä. Tästä viimeisin tutkimus, joka julkaistiin Iltalehdessä eilen oli toteamus, että masennuksen oireilun on ylittänyt suomalaisten kokemat ahdistuskokemukset. Ihmiset ovat muuttuneet keskimäärin arvioiden yhä vetäytyvemmiksi, hiljaisemmiksi, passiivisemmiksi ja haluttomimmiksi osallistua, ainakaan yhteiskunnan tarmokkaaseen ylläpitoon ja kehittämiseen. On pakko ”mielestään ainoan oikeassaolijan”, ”viisaimmankin” nähdä, että väärällä yhteiskunnallisella tiellä ollaan.
Nyttemmin on herännyt ns. uushenkisyydet. Ihmiset pyrkivät löytämään takaisin kestäville ja voimaannuttaville sekä elämän rauhan ja harmonian poluille. Myös uskon kysymykset ovat alkaneet mietityttää monia, jotka ovat halunneet löytää jalkojensa alle kestävän turvan kun ovat havainneet, että kulttuuriset ja hegemonialliset ”maailman hetteiköt ja lettosuot”, niistä ei ole löydettävissä onnea, turvaa ja siunausta, eikä perhe-elämän kestävyyttä. Yhä useammat kantavat ristinmerkkiä, osoittaessaan hengellisyyttään. Mutta suomalaiset ovat erään ”viisaan” tutkimuksen mukaan avarakatseisia sekularisteja 90% ja ahdasmielisiä uskovaisia 10%. No -mihin se sinun näkemyksesi mukaan on johtanut ja johtaa? Kerro!
Perheissä ei haluta lapsia. Kansalaiskasvatus on saaaaavuttanut päämääränsä. Naiset ovat feministisoituneet vihaamaan ja alistamaan miehiä, oikeuksiensa korostamisin. Keskisarjan ja Virran kuuluisaksi ja poliisitutkintaankin esitetyn keskustelun kun siirrät prototyyppinä perheiden puolisoiden väliseksi protokeskustelutyypiksi, olet oikeilla jäljillä ymmärtämään mihin ”minä-minä” -keskustelu on johtamassa. Toivon, että riitelykulttuuri väistyisi ja …!!!
Usein olen kuullut naisten nykyisin julkisuudessakin sanovan: ”Mies ei minua omista!” ”Minä päätän itse!” Ja jopa naisten mainoksessa: ”Koska MINÄ haluan!” Tuo asenne ja yhteiskunnallinen naisten emansipaatio on oire jostakin todella huolestuttavasta ilmiökokonaisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan avioeroissa lapset lähes poikkeuksetta viranomaispäätöksellä ohjataan eroavalle äidille ja miehet julistetaan syyllisiksi milloin mihinkin, ainakin julkisissa naisten toimittamissa jutuissa ja mediakeskusteluissa. Naiset usein puhuvat omista lapsistaan, jotka mies on vain siittänyt. Olen kuullut myös usein naisten sanovan: ”Minun mieheni!” Naiset siis omistavat miehen ja lapset ja perheoikeudet, ennen avioeroa.
Kun miehelle jää vain 18-21 vuoden maksuvelvollisuus äidin omistamista lapsista, jotka eronnut äiti opettaa näkemään ja muistamaan isästään pahat muistot ja luonteenpiirteet, mutta ei koskaan kerro omista pahoista tekemisistään ja luonteensa ilmauksista…, olemme tulleet lasten syntymisten ja väestönkasvun ehtymisen juurisyiden äärelle. - - Kuka mies haluaa perustaa perheen ja hankkia naisen omistukseen lapsia? Pitääkö olla erityisen naiivi ja tyhmä pistääkseen pään emansipoituneen feministin poliittisesti rasvatun köyden silmukkaan vapaaehtoisesti.
Jotta lapsia Suomeen syntyisi lisää, isille, jotka eivät saa eron jälkeen osallistua lasten arkeen, eikä juhliin, ei jouluun, eikä pääsiäiseen, ei matkoihin, ei valmistujaisiin, ei häihin, ei perheryhmiin internetissä, -eikä saa mitään vastinetta rahoilleen, jonka feministivalta kaikkine etuineen on kuin ammattiliitto jäsenilleen, oikeutta myöten säätnyt naistenoikeudeksi. Isille, jotka on lisäksi pyritty häpäisemään niin yksityisesti kuin julkisestikin (vrt. Myllylän tapaus), -”antamalla ns. tietää…) Pilataan samalla koko yhteiskunnassa miesten maine, kunnia ja osallisuus miehelle tärkeissä arvoyhteisöissä ja arvoverkoissa. ”Me emme ota sinua mukaan leikkeihin!” on jo pienillä tytöillä tapana koulussa osoittaa oikeutta. Kun se asenne on jalostettu akateemisilla feministisilla meriiteillä, syntyy Keskisarjan ja Virran käymän keskusteluprototyypin kaltaisia myös perheitä hajottavia debatteja.
Ainoita tästä tilanteesta edes osittain korjaavia yhteiskunnallisia ratkaisuja olisi, että avioerojen sattuessa, valtio ottaisi vastattavakseen nykyisin lähes poikkeuksetta miehille feministipäättäjien muiluttamat maksut sanktioineen. Niin päättäen esteet lapsiluvun myönteinen kasvu motivoitaisiin ja monissa tapauksissa aporteiltakin vältyttäisiin. Kun nykyisin miehille / Isille ei ole oikeassa elämässä jäämässä lasten suhteen muuta osallisuutta kuin maksumiehen rooli, ovat maksuvelvoitteet miehiä syrjiviä. Etenkin kun valtio pakottaa miehet prosesseissa, joissa mielivallalla oikeutetut ratkaisut ovat lähes poikkeuksetta erotilanteissa, jopa itsestään selvänä pidetysti naisten erityiskohtelun etujen mukaisia.
Lastenoikeudet, joihin naiset usein viittaavat? Mihin ne jäivätkään tilanteissa, joissa emansipoitunut feministi, oman kehonsa itsemääräämisoikeuteen vedoten puolustaa oikeuttaan syntymättömän, kohdussa kasvavan (isän ja äidin) vielä kohdussa ”turvassa” olevan lapsensa surmaamiseen.
Vaikka suhtaudun ymmärtämyksellä elämän, sen kärsimysseuraamusten ja erityistilanteiden pakottaviin ratkaisuihin, tässä pohdin asiaa siitä näkökulmasta, miksi lapsia on yhä vähemmän. Katsahtakoon armon Jumala ja Rauhan ruhtinas, Jeesus Kristus laupeutensa silmillä meitä kaikkia puutteellisia ja synteihin langenneita isiä ja äitejä, jotka ovat langenneet, mutta katuvat ja haluavat saada syntinsä anteeksi. ”Autuaita ovat rauhan tekijät…” (Ote Jeesuksen vuorisaarnasta. Lue se Raamatusta kokonaan.)
Löydämmekö takaisin tien myös toistemme kunnioittamiseen, rakastamiseen ja rauhaan? Siitä riippuu tulevaisuutemme! Voimia ja iloa sinulle niin äideille kuin isille! Jumalan rauhakin on kaikille kuuleville tarjolla. Ei ole syytä vajota epätoivoon.
Bartolomeus Papa-Georgo Metusalem
”Kuusamo”