Jälkiviisaat on tyhmiä

Tokiossa asuu 14+ miljoonaa ja suomessa 5,6 miljoonaa paljon isommassa läänissä.

Suurta kansan huvia.

Taas persu katsoo Yleä.

Suomen väestön kasvattaminen viidellä miljoonalla ihmisellä, nykyisestä noin 5,6 miljoonasta asukkaasta, on valtava haaste, joka vaatisi pitkäjänteistä ja monialaista strategiaa. Tällainen kehitys vaatisi massiivisia muutoksia monilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Väestönkasvun keinot
Väestönkasvu perustuu kahteen päätekijään: luonnolliseen väestönlisäykseen (syntyneiden määrä on suurempi kuin kuolleiden määrä) ja nettomaahanmuuttoon (maahanmuutto on suurempi kuin maastamuutto).

Syntyvyyden nostaminen:

Suomen syntyvyys on ollut historiallisesti matalalla, ja ilman maahanmuuttoa väkiluku pienenisi.

Tarvittaisiin merkittäviä perhepoliittisia toimenpiteitä, kuten taloudellisia tukia perheille, jotta ne saisivat enemmän lapsia. Tämä voisi sisältää esimerkiksi lapsilisiin, vanhempainvapaisiin ja päivähoitoon liittyviä uudistuksia.

Kuitenkin, vaikka syntyvyys saataisiin nousuun, sen vaikutukset näkyisivät väestönkasvussa vasta vuosikymmenien päästä. Pelkästään syntyvyydellä viiden miljoonan lisäystä olisi erittäin vaikea saavuttaa.

Maahanmuuton lisääminen:

Maahanmuutto on tällä hetkellä Suomen väestönkasvun pääasiallinen veturi. Viiden miljoonan lisäväestön asuttaminen edellyttäisi erittäin suurta ja jatkuvaa maahanmuuttoa.

Tämä tarkoittaisi maahanmuuttopolitiikan täydellistä uudelleenarviointia ja suuria panostuksia maahanmuuttajien integroimiseen yhteiskuntaan. Tähän liittyy kielen, koulutuksen, työllistymisen ja sosiaalisten suhteiden edistäminen.

Maahanmuuton nopea lisääminen asettaisi valtavia haasteita yhteiskunnan resursseille, kuten asumiselle, koulutusjärjestelmälle, terveydenhuollolle ja työmarkkinoille.

Vaikutukset ja haasteet
Näin suuri väestönkasvu aiheuttaisi suuria muutoksia Suomen yhteiskuntaan ja infrastruktuuriin:

Asuminen ja yhdyskuntarakenne: Tarvittaisiin massiivista asuntotuotantoa, ja nykyiset kaupunkikeskukset laajenisivat huomattavasti. Myös harvaan asuttuja alueita voitaisiin kehittää, mutta suurin osa väestönkasvusta todennäköisesti keskittyisi suuriin kaupunkeihin.

Työvoima ja talous: Suuri lisäys työikäiseen väestöön voisi ratkaista Suomen työvoimapulan ja parantaa taloudellista huoltosuhdetta, mikä tukisi eläkejärjestelmän kestävyyttä. Se loisi uusia työpaikkoja ja kasvattaisi markkinoita, mutta vaatisi samalla uusia työpaikkoja ja yritysten sopeutumista kasvavaan kysyntään.

Infrastruktuuri ja palvelut: Liikenneverkko, julkinen liikenne, energian tuotanto ja jakelu, vesihuolto sekä jätehuolto vaatisivat mittavia investointeja. Koulut, sairaalat, vanhustenhoito ja sosiaalipalvelut olisi mitoitettava huomattavasti suuremmalle väestölle.

Ympäristö: Suurempi väestö lisäisi ympäristökuormitusta, kuten energiankulutusta, päästöjä ja jätteiden määrää. Kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen olisi entistäkin tärkeämpää.

Kulttuuri ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus: Yhteiskunnan monikulttuurisuus lisääntyisi merkittävästi. Tämä voisi tuoda mukanaan uusia näkökulmia ja dynaamisuutta, mutta vaatisi myös panostuksia sosiaaliseen integraatioon ja kulttuurien väliseen ymmärrykseen, jotta vältyttäisiin sosiaalisilta jännitteiltä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että viiden miljoonan lisäihmisen asuttaminen Suomeen on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, mutta se vaatisi ennennäkemättömiä poliittisia päätöksiä, valtavia investointeja ja merkittäviä muutoksia yhteiskunnan rakenteisiin ja arvopohjaan. Se olisi ennen kaikkea valtava yhteiskunnallinen muutosprosessi, joka koskettaisi kaikkia suomalaisia.

Jälkiviisaat on yhteiskunnan rappioitumista edistävä propagandaohjelma: sillä on yksi agenda, yksi kaavamainen ydinviesti, joka myös rakentaa viholliskuvia kohteena mm. isänmaallisuus, kansallismielisyys, maahanmuuttokriittisyys. sekä kaikki tahot, jotka lukeutuu tähän viholliskategoriaan. Jälkiviisaat ei missään tapauksessa perustu avoimeen ja vapaaseen keskusteluun, eikä siten tarjoa katsojille monipuolista tietoa, eikä myöskään anna heille mahdollisuuksia itse pohtia asioita eri näkökulmista.

Kun julkinen ohjelma syöttää yksipuolistettua laskelmoitua tietoa, joka on lisäksi yhteiskunnalle epäedullista, se täyttää propagandan merkit.