Sitä kauheaa yötä, jolloin ilon liian kakara ja liian sinisilmäinen?
Pitkä seurustelusuhteeni loppui, koska itse sen lopetin. En oikeastaan surrut sitä ollenkaan. Olin vain iloinen, että vihdoin sain lopetettua sen, minkä olisi pitänyt loppua jo paljon aiemmin.
Siitä rohkaistuneena lähdin paikallista yö elämää katsomaan ja kokeilemaan uusia siipiäni. Eivät ne kauas kantaneetkaan, kun väärään mieheen törmäsin.
Sinisilmäisenä uskoin, ettei pahoja ihmisiä minun tielleni tule, mutta kuinkas kävi. Niin vain yksi paha tuli ja vei sen kaiken arvokkuuden minulta, joka naisella on.
Hyvä, että hengissä vielä olen. Puukon isku oli lävistää keuhkoni. Se oli vain muutamista senteistä kiinni.
Olen kiitoksen velkaa kohtalolle, joka antoi minulle uuden mahdollisuuden. Nyt olen kaukana pahoinpitelijästä siitä raukkamaisesta raiskaajasta. Väkivalloin sen teki...
Kasvatan uusia ja entistä vahvempia siipiä, joiden toivon kantavn kauas. Itse asiassa minulle on niitä kaksi paria, toiset kuuluvat rakkaalleni. Yhdessä me selviämme.
Mutta unohdanko koskaan? Pystynkö koskaan katsomaan väkivaltaista elokuvaa ilman paniikkikohtausta? Tarviiko minun aina vaihtaa puolta, kun pimeällä kadulla tulee vastaan outo hiippari?
Ehkä elämä korjaa sen, minkä on rikkonutkin...
Huomenna on uusi päivä. Se on parempi =)
...ja elämä hymyilee...
Pitkä seurustelusuhteeni loppui, koska itse sen lopetin. En oikeastaan surrut sitä ollenkaan. Olin vain iloinen, että vihdoin sain lopetettua sen, minkä olisi pitänyt loppua jo paljon aiemmin.
Siitä rohkaistuneena lähdin paikallista yö elämää katsomaan ja kokeilemaan uusia siipiäni. Eivät ne kauas kantaneetkaan, kun väärään mieheen törmäsin.
Sinisilmäisenä uskoin, ettei pahoja ihmisiä minun tielleni tule, mutta kuinkas kävi. Niin vain yksi paha tuli ja vei sen kaiken arvokkuuden minulta, joka naisella on.
Hyvä, että hengissä vielä olen. Puukon isku oli lävistää keuhkoni. Se oli vain muutamista senteistä kiinni.
Olen kiitoksen velkaa kohtalolle, joka antoi minulle uuden mahdollisuuden. Nyt olen kaukana pahoinpitelijästä siitä raukkamaisesta raiskaajasta. Väkivalloin sen teki...
Kasvatan uusia ja entistä vahvempia siipiä, joiden toivon kantavn kauas. Itse asiassa minulle on niitä kaksi paria, toiset kuuluvat rakkaalleni. Yhdessä me selviämme.
Mutta unohdanko koskaan? Pystynkö koskaan katsomaan väkivaltaista elokuvaa ilman paniikkikohtausta? Tarviiko minun aina vaihtaa puolta, kun pimeällä kadulla tulee vastaan outo hiippari?
Ehkä elämä korjaa sen, minkä on rikkonutkin...
Huomenna on uusi päivä. Se on parempi =)
...ja elämä hymyilee...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta niistä asioista voi oppia jotain. Kaikki ikävät asiat tosiaan ikävä kyllä pysyvät mielessä vaikka ne kuinka haluaisi sieltä poistaa...