Olipa kerran suloinen lapsi, joka oli osaamattomuuttaan ahkeraan mukana erilaisissa kahnauksissa niin tavaroiden, eläinten kuin ihmistenkin kanssa. Tuli hajoamisia ja erilaisia satuttamisia, kuristamisiakin.
Täytyy ymmärtää, vahinkoja sattuu. Ja vahinkoina ne aina kuitattiin.
Sen tämä lapsikin oppi ja niin hänen suustaankin alkoi kuulua "vahinkoja aina sattuu" samalla kun hän pellavaiset hulmuten jatkoi puolijuoksuaan vahingosta toiseen. Vanhemmat naureskelivat hyväntahtoisesti lapsen hauskalle kommentille. Onhan se vaan veitikka.
Nyt on sitten vahinkojen loppumattoman näköiseen ketjuun tullut yksi uusi vahinko. Hän yritti rais*ata nuoren tytön.
Sitä tarina ei kerro, oliko päähenkilö itsekin vahinko.
Täytyy ymmärtää, vahinkoja sattuu. Ja vahinkoina ne aina kuitattiin.
Sen tämä lapsikin oppi ja niin hänen suustaankin alkoi kuulua "vahinkoja aina sattuu" samalla kun hän pellavaiset hulmuten jatkoi puolijuoksuaan vahingosta toiseen. Vanhemmat naureskelivat hyväntahtoisesti lapsen hauskalle kommentille. Onhan se vaan veitikka.
Nyt on sitten vahinkojen loppumattoman näköiseen ketjuun tullut yksi uusi vahinko. Hän yritti rais*ata nuoren tytön.
Sitä tarina ei kerro, oliko päähenkilö itsekin vahinko.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.