Jaatiset 6-70-luvulla Lastustentiellä?

Asuivat kuismantien liittymän vastakkaisella puolen, entisessä lastusten kartanon metsänvartijan talossa.

Kiitos!
Olin ajatellut Innilän maita, kun Riitalla oli joku vitsi siihen liittyen.
Mutta joo, vanha karttakin näyttää paikan kuuluneen Lastusiin.

ilmakuvista katsoen saattaa olla sama talo vieläkin paikalla.
Pysähdynpä kohdalle, kun joskus siellä päin liikun.

Kulkikohan linja-auto 5-60-luvulla Lastustentietä?
Kansakoululle ollut yli 3km matkaa, Lempäälän keskustaan toiseen suuntaan siitä tuplasti.
No silloin lapsille oli luonnollista kävellä, jos ei muuten päässyt.
Polkupyöräkin oli jo keksitty.

Muistaakseni Mikko oli Innilässä töissä, oli korvaamaton heille. Ilmeisesti muuttivat pois kun tuli eläke aika. Olisiko ollu -60 luvun puoliväliä. Riitta tuli joskus uimaan mäyhäjärven kalliorantaan, kun olimme siellä uimassa, oli jo meitä muita vanhempi. Herttainen tyttö.

Olen aloittaja. Tosiaan ainakin 70-luvun alussa vielä vanhemmat asuivat Lastustentien varrella.

Sain yllättäen käsiini Riitan vanhaa kirjeenvaihtoa kesältä 67. Kun en niitä voinut enää luovuttaa hänelle, niin uteliaisuus voitti. Kävi mm. ilmi että oli uimassa järvellä sunnuntaina heinäkuun 2.67! Varmaan siis juuri Mäyhäjärvellä, kun oli lähin järvi ja selvästi vastaanottajankin tiedossa. Oli sinä kesänä jollain tilalla kesätöissä kitkemässä, olisiko ollut Immilä?

Näin Riitan viimeksi lapsena ehkä 76. Läpi vuosikymmenten olen ajatellut että joskus vielä otan yhteyttä. Ehkä hän oli eläkevuosina asunut Espoossa, ainakin on nyt haudattu tänne, kilometrin päässä asunnostani. Kovin tuntui yksipuoliselta ja myöhästyneeltä
seisoa hänen haudallaan. Täälläkin näin jatkan menetettyä kohtaamistani. Vielä jos saan
yhteyden ulkomailla asuvaan poikaansa ja voin luovuttaa kirjeet hänelle, niin ehkä rauhoitun hyväksymään tätä elämän kiertokulkua.

Ei täällä kirjoittele kun me kaksi. Hän kävi Innilän kansakoulua, joka lopetettiin 1966. Asui kansakoulun aikana kartanon tilanhoitajan talossa, kunnes ostivat tuon edellämainitun talon. Linjaautoa lastusista ei kulkenut, eikä koulukyytejä ollut. Lempäälän kouluihin oli matkaa tuolta ehkä 6km sivu. Innilän kouluun kartanosta noin 2km.

Nyt ymmärrän, asuivat ensin Innilässä! Selittää jotain, jota en kirjeissä aiemmin ymmärtänyt. Varmaankin siis asuivat vielä 67 siellä, joten keskikoulun ja lukiotakin käynyt Innilästä käsin. Meni mielikuvani Riitan nuoruuden vaiheista kokonaan uusiksi.

Löysin koulun vanhassa 59 peruskartassa merkittynä, ja tietysti (vanhoissa) ilmakuvissakin näkyy. Netistä löytyi mukavasti koulun ja koulutaipaleen muisteluitakin.
Eipä sillä, kyllä Helsingissäkin kävelin 70-luvulla pari kilometriä kouluun, vaikka bussikin kulki. Vähän siinä säästi taskurahaa, kun ei kausikortteja silloin vielä ollut.

Täytyykin tutustua lisää Innilän alueen vaiheisiin ja käydä joskus paikan päälläkin. Vielä
kesällä en tiennyt koko kartanon olemassa olosta. Äitini kyllä nyt kysyessäni muistaa 4-50 -luvulla Lempäälässä vierailleena tarinan Innilän nuukasta emännästä.

Lapsena 6-70- luvulla joskus Lempäälän ohi Tampereelle kulkiessa aina katsoin tienviittaa Valkeakoski 21km (tai sinne päin). Viiala-Toijala suunnalta seutua hahmottavana kiehtoi tuollaisenkin reitin olemassa olo. 80-luvulla kortin saatuani ajoinkin tien läpi, mutta en arvannut että 40 vuotta myöhemmin nyt jo vanhan tien alkupää kiinnostaa uudella tavalla.



Kiitos paljon tiedoista!

tavalla.
Kiitos paljon tiedoista

Näköjään vähän haasteita rivien hallinnassa, kun kirjoittaessani tulee väliin aina uutta selvitettävää...

Voin vielä kertoa sinulle, että Meeri myi tuon Lastustentien talon kesällä 1995. Oli myynnissä jo joitakin aikoja, piha oli villiintynyt ja talo isoakin remonttia vaativa. Eräs nuoripari osti sen, ilmeisesti hekin jo ikääntyneet ja muttaneet muualle. Jaatiset asuivat taloa noin 25 vuotta. Vaikka asuinkin Lempäälässä, jäi sinne suhde hyvinkin pinnalliseksi. Vahinko sinänsä Mikolta olisi ollut paljon opittavaa, täsmällinen monitaituri kun oli. Työt olivat minulla kuitenkin Tampereen ympäristössä. Vasta vanhuksena tajuaa elämän kulun ja valinnat, jotka olisi voinut olla toisinkin.

Riitta opiskeli 70-luvun alussa Kauppakorkeakoulussa akateemiseksi sihteeriksi. Vuoden 2001 Ekonomimatrikkeli on uusin, jonka olen nähnyt. Siellä Riitta kertoo äitinsä Meerin menehtyneen, siis risti nimen yhteydessä. Mikko oli kai sitten edelleen hengissä, kun ei nimessään ollut ristiä.
Jälkeenpäin sitä miettii, miksen aikanaan joskus pysähtynyt talolla ja kysellyt kuulumisia. Muuta asiaa mulla ei aikuisena ole Lastustentielle koskaan ollut, kuin muutama nostalgia-ajelu. Tosin talon tarkka paikka ei silloin ollut tiedossa, mutta kysymällä asiat olisi saattanut silloinkin selvitä. Mielenkiintoinen ja antoisa tässä ketjussa "matkustelukin" on kyllä ollut.