Olemme kasvaneet suorituskeskeisessä maailmassa

Mikä tekee ihmisistä yksinäisiä. Kaikkialla yhteiskunnassa näkyy kyräilyä ja kilpailua, mikä voisi olla näiden vastakohta? Kilpailun vastakohta voisi mulle tarkoittaa esimerkiksi huolenpitoa, kuten ennen maasetu toi, vaikkei ollut sukulaisia lähistöllä. Ihmismielen tarpeet ovat niin suuret, etteivät ne välttämättä täyttyisi ilman ulkopuolista mukana oloa, esim työyhteisössä on suuri sosiaalinen yhteenkuuluvaisuus. Jotka laistaa työnteonkin jäävät paljosta vaille. Näin aina työssä olleena tietää senkin merkityksen, yhä vaikka eläkkeellä niin entinen työyhteisö on monessa mukana, ei nyt viikoittain, mutta useammasti vuodessa.

Henkireikä täytyy olla, jotka koemme eritavoin, jonka kautta ihminen voi ilmaista itseään, omia kokemuksiaan ja tunteitaan vapaasti. Ja koska itseään voi ilmaista niin monenlaisin muotokielin, se tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia, kuka mitenkin. Yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan, vaikka se on kaikki yhtä harhaa, koska koko kilpailu on vääristynyttä alusta saakka. Se saa kaipaamaan jotain yhdessä luotavaa hyvää ja kaunista sen sijaan, että kaikki yrittävät saada itselleen parhaat resurssit ja palkinnot. Siksi yhteisöllisyys on ystävyyden ohella levyn toinen puoli. Se tarkoittaa kilpailun ajatuksesta luopumista ainakin osittain.

Meilläkin ympärilleen on kasvanut eri ystävien muodostama yhteisö, jonka jäsenet auttavat toisiaan tarvittaessa. Myös toiminta on yhteisöllistä. mm yhteiskunnallinen vaikuttaminen, oli mitä tahansa on yhteilöllisyyttä. Myös kaukkaa haettuna tämä palstakirjoittelu on yhteillöllisyyttä, vaikka niinkuin täälläkin keskustan palstalla toiset ideologiat haluaa poistaa keskusta ideologisia kirjoituksia, kuten paljon tapahtuu. Edes näytä palstan hallinta käsittävän että täällä saa olla keskusta myönteisiä kirjoituksia -pois vain, heilläkin on ideologia jolla saaneet valtaa poistaa. Kyllä maaseutu yleensä koetaan keskusta henkisenä ja sitä myötäilevänä. Tuntuukin, että maaseutu henkisiä asioita tulisi lisätä, jota kylläkin mm runsaat kesämökit tuo, se on henkireikä monelle kaupunkilaiselle, varsinkin pääkaupunkiseudulla, jossa ainainen hulina päällä, ei edes naapureita tunneta.

Tätä nyt voisi jatkaa pidemmällekkin, mutta aina täytyy loppukin nähdä -joka nyt tässä.
Nyt lähden välipalana maistamaan tuoretta rieskaa johon suolalohta päälle ym. mm pubajuuri käy kuin raaka sipukin minun makuhermoille, kuin salaattiakin ja valmiteltua sientä vähän. Lohen osan toissailtana suolasin, se riittävä aika suolan hyvään tunkeumiseen ja tekee niitä omiaan muutoksia lihaan. Lohi nyt kokokaisena edullista, sen perkasin osa pakkaseen, oli senverran suuri. Aamulla lämmitin leivinuunin jossa naisväki aikoi leipomuksen paistaa. Loppulämmöille, yksi herkkujani, viljaryyni puuro, jonka voi näinkin uunissapaistaa ja keittää ihan normaalisti. Nyt kahville ja rieskalle.