Näin on. Jokainen on profeetta omilla maillaan.
Toiset julistavat totuutta torppansa terassilta, toiset TikTokin tantereelta.
Yksi näkee näkyjä navetan takaa, toinen Excelin taulukosta.
Ja voi pojat, kyllä näitä profeettoja nyt riittää.
Yksi kertoo, että maailman pelastus löytyy äänestämällä oikeaa puoluejohtajaa, joka ei tiedä paljonko litra maitoa maksaa.
Toinen huutaa toreilla, että euron bensalla Suomi nousee.
Kolmas näkee näkyjä sähköpyörän selässä, kun akku loppuu ja totuus paljastuu: kaikki on toisten vika.
Pihaprofeetat, pankkiprofessorit, Twitter-teologit ja some-shamaanit.
Jokainen tietää, miten muiden pitäisi elää, äänestää, kasvattaa lapsensa, säästää ja haudata mummonsa.
Samaan aikaan oma elämä pysähtyy, kun leipä putoaa voipuoli alaspäin ja koira oksentaa matolle.
Mutta profeetta ei lannistu. Hän tietää. Hän on nähnyt. Hän tuntee jonkun, jonka serkku tiesi faktat.
Ja kun faktat eivät sovi agendaan, ne käännetään, kuten katekismus iltapesulla.
Mitä siis tekee tavallinen ihminen, joka ei jaksa olla aina oikeassa?
Hän lähtee pihalle. Katsoo horisonttiin. Ottaa kahvikupin käteen, sanoo hiljaa:
"Minä en tiedä mistään mitään. Mutta en minä tyhmä ole. Minä vain elän täällä."
Ja juuri siinä ,siinä hiljaisessa hetkessä, hänestä tulee profeetta.
Profeetta, joka ei saarnaa. Ei huuda. Ei jaa somepostauksia. Ei alleviivaa.
Hän vain on. Omilla maillaan. Omassa totuudessaan.
Toiset julistavat totuutta torppansa terassilta, toiset TikTokin tantereelta.
Yksi näkee näkyjä navetan takaa, toinen Excelin taulukosta.
Ja voi pojat, kyllä näitä profeettoja nyt riittää.
Yksi kertoo, että maailman pelastus löytyy äänestämällä oikeaa puoluejohtajaa, joka ei tiedä paljonko litra maitoa maksaa.
Toinen huutaa toreilla, että euron bensalla Suomi nousee.
Kolmas näkee näkyjä sähköpyörän selässä, kun akku loppuu ja totuus paljastuu: kaikki on toisten vika.
Pihaprofeetat, pankkiprofessorit, Twitter-teologit ja some-shamaanit.
Jokainen tietää, miten muiden pitäisi elää, äänestää, kasvattaa lapsensa, säästää ja haudata mummonsa.
Samaan aikaan oma elämä pysähtyy, kun leipä putoaa voipuoli alaspäin ja koira oksentaa matolle.
Mutta profeetta ei lannistu. Hän tietää. Hän on nähnyt. Hän tuntee jonkun, jonka serkku tiesi faktat.
Ja kun faktat eivät sovi agendaan, ne käännetään, kuten katekismus iltapesulla.
Mitä siis tekee tavallinen ihminen, joka ei jaksa olla aina oikeassa?
Hän lähtee pihalle. Katsoo horisonttiin. Ottaa kahvikupin käteen, sanoo hiljaa:
"Minä en tiedä mistään mitään. Mutta en minä tyhmä ole. Minä vain elän täällä."
Ja juuri siinä ,siinä hiljaisessa hetkessä, hänestä tulee profeetta.
Profeetta, joka ei saarnaa. Ei huuda. Ei jaa somepostauksia. Ei alleviivaa.
Hän vain on. Omilla maillaan. Omassa totuudessaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.