Nukkumaan mänjessäin kuuntelin Psalmei ja kiinnitin huomijota just nukahtajessain

Siihen kohtaan , kussa Jumala tuo sanansaattajansa välittämäisellisenä julki ihmisen elon lyhyyjen maan päällä esiintuojelnisoijen toiasijan että jokaisen on KERTAN KUALTAVA,kuka ihminen vain on. Ja salmeissahan se sanotaan hywin kauniillisesti, miten sen ilmaisis, no en tiijä, kauniillisesti vaan, ei runolisellisen kauniillisesti, mutta osittain runollisesti, kauniistillisesti puetuksi, helisevästi.

Niin kuin vain Jumala sen osaa, pukea sanoiks sanottavallisensa.

No, minähän sitten nukahjin siihen ajatukseen hymysuin Jumalaa aatellen ettei mulla ole paniikkii, ei mitään hätää vaikka ajatus tietyl tapaa kualemisesta tuntuu pikkasen kammottavaiselt, mutta kun Jumalaa sitten ajattelee niin on vaan hymys suu pahnaan nukahtais.

Ja näin kummallisen unen,yöllisel siihen herällisöinkin ja aloin miettimään näkemääni. En musta siitä juurikaan enää mitään. Se oli apokalyptinen jatojella vaikejasti ihmisellisen ynmärtää. Sen teeemaksi ymmärsin kaiken elämän loppumisen maapallolta joskus 1000v päästä kun tämä maa "kääritään kokoon", sain nähjä mitä se käytännössä on.

Ihmiset kuolevat ja eläimet aika nopeasti, heitäkin on lopus nävyn mukaan, mutta viimeisenä kuoli yksi olento, persoona , joka eli kauvan tuhovoimaisis olosuhteissa, joissa ihminen ei pystyisi millään säilymään henkis, elämään.

Seurasin niitä tuhovoima ja sen olennon selvitymiskanppailua, se oli äärimmäisen sitkeä, kestävä ja ihmiseen verrattuna älykäs toiminnoissaan vältellessään kualemaansa. Hänen suurin salaisuuskin tuli ynmärrykseeni miksi hän selvisi niin kauvan niissä tuhovoimissa, mutta en siitä juuri mitään ynmärtänyt muuta kuin sen että hänellä oli rinnakkaistojellisuus, rinnakkaismaajilma, jonne hän pääsi suojaan ja kussa hän oli pitkään suojassa, mutta Jumalan kaikkitietävyys ja etsivä ja löytävä voima löysi tämän henkissä pitkään säilyneen persoonan, jonka ynmärsin saatanaksi, ja alkoi lopulta ottamaan hengiltä saatanaa.

Ja kun saatana alkoi menettämään voimiaan Jumalan Voiman alkamaan luhistamaan saatanaa ihan loppuhetkissä , jossa saatanan kyvyt ja voimankäyttömahtollisuuvet otettiin pois häneltä kokonaan ja tuli saatanalle ihan se viimeinen hetki ennen joutua eroon kaikista Jumalalta saatuistaan kyvykkyyslahjoistaan ja hän jäi täysin suojattomaksi viime hetken viimeiseen hetkeen, luhistumiseensa, jos sitä niin voisi sanoa, niin saatanan sanat Jumalalle olivat siinä hetkessä: "Rakastan sinua." Mielestäni ne sanat olivat aidot ja kuvasivat saatanan oikeita ajatuksia. Nävyssä koin sen niin että hän oli kiitollinen siinä pisteessä Jumalalle kun oli tullut tavallaan Jumalan vapauttamaksi, ei niinkään voittamaksi, vaikka ihminen sitä kutsuu voitoksi.

Nävyn jälkeen ynmärsin tuoreemmin miksi kaikki tämä kaikki pahuus on maajilmassa, ja miksi ihmmisen on joutumus siitä kärsimys. Mutta paljon oli nävyssä outoakin, mitä en Ynmärrä, koska Raamatussa on hieman vaikea löytää just tuota saatanan loppuhetkeä, häviötään kuten tavataan sanoa, että saatanalta löytyisi rakkauvellisuutta Jumalaa kohtaan.

Näkyni 28.9.2025.

Selef Urge